VALIKKO

Viiksikuu valkokankaalla – Movember at the movies

Perinteinen Movember on täällä taas. Sen alkuperäisen idean mukaan miehet kasvattavat itselleen viikset marraskuun ajaksi ja tämän naamavärkin karvoituksen olisi sitten tarkoitus lisätä tietoisuutta miesten terveysongelmista kuten eturauhassyövästä. Idea on erittäin ihana. Naisten näkökulmasta (ainakin tämän kirjoittajan) erityisen ilahduttavaa on seurata miten tämä viiksien kasvatus sujuu ja kenelle ne sitten loppupeleissä oikein sopivat. Jotkut kamppanjaan ja kenties hyväntekeväisyyteen rahaa keräävät marraskuun viiksivallut ovat niin hauskan näköisiä, että heidän näkemisestään ja sitä kautta oman mielensä ilahduttamisesta maksaa ihan mielellään.

Mutta koska en kehtaa / uskalla / voi kuvata kaikkia näitä itseäni ilahduttavia miesten viiksiversioita tänne tyydyn katsomaan valkokankaan suuntaan. Pohtiessa sitä, että kuka näyttelijä tulee mieleen viiksistään olen kasannut seuraavan listan. Se on varmasti puutteellinen, mutta itselleni nämä karvaiset naamat ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen.

Charles Chaplin (1889 – 1977). Mr. Chaplinin tunnetuin hahmo oli The Little Tramp – Pikku kulkuri, jonka tunnusmerkit olivat hassu kävely, aivan pieni takki, liian isot housut ja kengät, knallihattu sekä tietenkin ne aivan ihastuttavat hammasharjaa muistuttavat viikset. Kulkurin ihmisläheistä olemusta ja tahatonta komiikkaa on päässyt seuraamaan muun muassa elokuvissa The Kid – Chaplinin poika (1921), The Gold Rush – Kultakuume (1925), The Circus – Sirkus (1928), City Lights – Kaupungin valot (1931) ja Modern Times – Nykyaika (1936). Ilman viiksiään pikku Kulkuri ei varmastikaan olisi niin sympaattinen kuin hän nyt on.

Groucho Marx (1890 – 1977) oli Marxin (Groucho, Chico, Harpo, Zeppo ja Gummo) veljesten viiksirikkain osakas. Marxin veljeten koomikkoelokuvat ovat hyviä esimerkkejä tehokkaasta ja hauskasta komiikasta, jossa Groucho sai välillä poltella paksua sikariaan. Alkuaan hemmo teippaasi naamaansa leikkiviikset, jotka sopivat hänen vaudeville tyyliinsä, kunnes lopulta kyllästyi tähän ja kasvatti aidot. Mr. Groucho Marx piti myös tiukkaa huolta viiksiensä lisäksi siitä, että hän ei koskaan kiroillut komedioissaan. Miehelle täytyy nostaa hattua tästä. Marxin veljesten tuotannosta voi katsottavaksi poimia esimerkiksi The Cocoanuts (1929), Monkey Business (1931) ja Duck Soup (1933). Asenteensa lisäksi mies jätti omalla tavallaan perinnön myös kaikille naamavärkkinsä koristamisesta kiinnostuneille. Miehen viiksi-muotia on tarjolla lähes jokaisessa pilailupuodissa, missä saa hankkia itselleen tukevat viikset ja silmälasit.

Clark Gable (1901 -1960). Mr. Gable omaa mielikuvissani miehekkäät ja millimetrin tarkat siistit viikset, joiden ansiosta hän näytti riittävän herrasmieheltä. Ilman viiksiään hemmo näyttää lähinnä pikkupojalta tai alastomalta ja en halua sitä edes kuvitella. Joten viikset kunniaan. Ainakin ne saivat oman paikkansa elokuvissa It Happened One Night – Tapahtui eräänä yönä (1934) ja Gone with the Wind – Tuulen viemää (1939).

Errol Flynn (1909 – 1959) miekkaili ja näytteli aikoinaan tiensä tämän bloggarin sydämeen. Muistaakseni miehellä oli naamallaan aina oma perusmerkkinsä – sievät pienet viikset. Ja vaikka miksikään viiksien fanittajaksi en tunnustaudu, niin tätä miestä ne kyllä pukivat. Elokuvista The Adventures of Robin Hood – Robin Hoodin seikkailut (1938) ja The Sea Hawk – Merihaukka (1940) voi käydä tarkistamassa niiden tarkan muotoilun ja samalla nauttia Mr. Flynnin hurmaavasta charmista.

Tom Selleck. Siis oikeasti, voiko kukaan kuvitella tätä miestä ilman massiivisia viiksiään. Vaikka mies on tunnetuin varmasti Magnum-televisiosarjastaan hän on näytellyt myös säännöllisen epäsäännöllisesti valkokankaalla muun muassa elokuvasa Three Men and a Baby – Kolme miestä ja baby (1987). Mielenkiintoinen knoppi on se, että Mr. Selleckille tarjottiin aikoinaan Indiana Jonesin roolia. Jos mies olisi sen lopullisesti ottanut vastaan, meillä olisi varmasti hyvin erilainen ja viiksekäs kuva Indystä. On nimittäin vaikea kuvitella, että Mr. Selleck olisi suostunut luopumaan rakkaasta tavaramerkistään Indyn roolin edessä.

Eddie Murphy. Mr. Murphy tuli tunnetuksi elokuvista 48 Hrs. – 48 tuntia (1982) ja Beverly Hills Cop – Beverly Hillsin kyttä (1984, 1987, 1994). Viime vuosina miehen viiksien voimasta on päästy nauttimaan elokuvissa Dreamgirls (2006) ja Tower Heist (2012). Vaikka miehen elokuvat jättävätkin paljon toivomisen varaa ja uutta iskua valkokankaan valloitukseen yhä odotetaan. Niin varmaa on se, että viiksistään mies varmasti luovu.

Sascha Baron Cohen on päässyt esittelemään viiksiään erityisesti elokuvissa Borat (2006) ja Hugo (2011) sekä partaansa elokuvassa The Dictator –  Diktaattori (2012). Siloposkisempaa nahkahousuista kiksejä saavaa muoti-ikonia sen sijaan esiteltiin elokuvassa Brüno (2009). Mahtaako Brüno olla ainoa elokuva, jossa hän näyttelee siloposkisena?

Still Of Clint Eastwood In The Good The Bad And The Ugly Large Picture The Good The Bad And The Ugly

The Man With No Name / Blondie (Clint Eastwood) – The Good, The Bad And The Ugly (1967). Mr. Eastwood puki tämä naamakarvoitus siinä määrin, että oikeasti harmittaa sen poissaolo – edes trimmatussa muodossa – Dirty Harry-elokuvista. Elokuvan partavärkki osoittaa kuitenkin, että suurempi ei ole aina parempi (sorry vaan Gandalf tästä).

Chewbacca – Star Wars (1977). Tämän apupilotin naaman karvaisuudesta (viiksillä tai ilman) ei varmastikaan ole mitään kyseenalaistamista. Kättä tietenkin voidaan vääntää siitä, että onko kyseessä kokovartalokarvoitus, vai voiko Wookien naamavärkkiä jollakin tavalla muokata. Sakset tai trimmeri kädessä hänelle varmaan saisi jonkinlaisen taidokkaan viiksi-/ partatyylin vedettyä.

Wolverine – X-Men -elokuvat (2000 – 2014). Ihastuttava ikiaikainen mutantti Wolverine ei varmastikaan jätä ketään kylmäksi. Tämä hemmo pitää partakarvansa kuosissa ja hiuksensa sujuvasa lennossa. Välillä X-men -elokuvissa hänen pulisonginsa uhkaavat niiden reviiriä, mutta onneksi näin ei ole lopullisesti päässyt vielä käymään.

Gandalf the Grey / Gandalf the White (Ian McKellen) – The Lord Of The Rings trilogia (2001-2003). Gandalf toi valkokankaalle yhden pisimmistä ja valkoisimmista parroista sitten joulupukin. Mahtavan taikurin parta ja hiukset vaikuttavat parhaimmillana olevan yhtä onnellista soppaa.

Alan Garner (Zach Galifianakis) – Hangover -elokuvat (2009 – 2013). Mr. Galifianakisen naamakarvat ovat miehen omat ja jo sinänsä ansaitsevat maininnan tämän karvaisen kuukauden aikana. Hemmoa voisi kiittää myös siitä, että hän on tuonut karvaiset naamat ja viikset takaisin muotiin valkokankaalle ainakin komedian parissa. Niitä ei vielä siellä paljon ole – ainakaan luonnon muokkaamia, mutta muutosta on selvästi havaittavissa.

Osastot: Elokuvia ja elämää
Kommentit

Vastaa