Suomalainen Mikko Virtanen (Jonas Karlsson) haluaa olla ruotsalainen mies. Tähän hänelle tarjoutuu mahdollisuus törmätessään itsemurhaa hautovaan psykologiin Mikeal Anderssoniin, joka pienen preppauksen jälkeen luovuttaa identiteettinsä Mikolle – siis uudelle Mikaelille. Edessä onkin ruotsalaiseen elämänmalliin sukeltaminen, ruotsalaiseksi muuttuminen ja lopulta totuuksien julki tuleminen.
Vadelmavenepakolainen perustuu Mr. Miika Nousiaisen samannimiseen romaaniin vuodelta 2007, joka tarjoaa mahdollisuuden nauraa niin itselleen suomalaisena kuin ruotsalaisuudellekin. Romaanin tavoin elokuva pysyttelee pääasiallisesti huumorin puolella. Lähteestään poiketen se kuitenkin on siloposkinen kuin pieni vauva ja jättää siten taakseen muutaman valikoidun murhan Mikon identiteetin suojaamiseksi. Elokuvan toteuttamisessa on siten käytetty runsaasti taiteellista vapautta päähenkilön piirteiden pehmentämiseen. Vadelmanvenepakolainen-kirja on selvästi synkkäsävyisempi ja päähenkilö mustanpuhuvampi. Jollakin tapaa on sääli, että kirjan satiirisuus on muuttunut kohti kevyempää läpänheittoa, sillä kyllä sille omalle kulttuurillee on osattava aina välillä nauraa käyttäytyipä kuinka pakkomielteisesti tahansa.
Elokuva on varmasti antoisin, jos ihminen osaa nauraa itselleen. Siinä missä Mikko Virtanen kokee itsensä kansallisuustransvestiitiksi eikä näe suomalaisuudessa mitään hyvää, uskon molempia kulttuureja seuranneiden saavan elokuvasta makeimmat naurut. Kun osaa nauraa itselleen, osaa nauraa sitä niin suomalaisena kuin ruotsalaisenakin. Vadelmavenepakolainen esittelee niitä pakollisia eroja suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden välillä. Niitä katsellessa on tunnustettava tuttuja ja omaan elämään mukaan otettuja piirteitä löytyvän kummastakin kulttuurista. Samalla lienee on hyvä tunnustaa, että olin ainoa, joka nauraa käkätti elokuvasalissa. En ymmärrä muiden synkkämielisyyttä, huumorin puutetta tai kyvyttömyyttä nähdä asioissa hauska puoli. Leffa oli tosiaan hauska kaikkine piirteineen, vaikkakin se on ihan eri puusta veistetty kuin kyseinen kirja.
| Suomi vastaan Ruotsi |   |
|---|---|
| kansakoti löytyy kummastakin maasta, mutta siitä huolimatta Mikko Virtanen haluaa olla hinnalla millä hyvänsä tavallinen ruotsalainen mies. Vadelmavenepakolainen etenee kevyen huumorin tavoin, esittelee Ruotsin ja Suomen välisiä eroja hauskasti ja antaa katsojalle mahdollisuuden itsensä löytämiseen jommalta kummalta puolelta Itämerta. Kirjasta poiketen elokuvan on yllättävän pehmo ja koominen. Siinä toki omat synkät piirteensä, mutta ne eivät jätä pahaa jälkimakua. Suosittelen elokuvaa kaikille kansallisuustransvestiiteille ja meille muille, jotka arvostamme omaa ja muiden kulttuuria tasa-arvoisesti. Kirjan lukeneet voivat suosiolla unohtaa sen sisällön ja tyytyä nauttimaan nyt valkokankaalla nähdystä sovituksesta. Ehkäpä on sitten parempi omassa rauhassa lukea Mikko Virtasen pakkomielteisyydestä syvemmin. Sitä odotellessa voi nauttia tästä kevyestä (ja ruotsalaisemmasta) versiosta samoista tapahtumista. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Henkilöt: jonas karlsson