VALIKKO

Vaahteramäen Eemeli ja Iida

Kun muistoissa soi tämä alla oleva laulu ja 1970-luvulla vaikuttanut televisiosarja, Vaahteramäen Eemeli, niin odotukset olivat kovat myös tälle animaatiolle. Vaikka pyrinkin tietoisesti välttämään nostalgiaa (ainakin liiallisessa mielessä), niin nokkela Kissankulmassa asuva pikkupoika, joka metkujensa vuoksi joutuu aina verstaaseen vuolemaan puu-ukkoja, asetti kyllä samantien odotukset päähäni joista en päässyt eroon koko animaation aikana.

Ne (me), jotka sitten haluamme näissä nostalgian muistoissa palata tuonne taaksepäin voimme joko aloittaa lukemalla Ms. Astrid Lindgrenin Eemeli-tuotantoa kahdeksan kirjan verran tai yrittää hankkia sen televisiosarjan haltuumme jollakin tavalla. Itse taidan ryhtyä tähän jälkimmäiseen yritykseen, sillä sen verran hauskoja muistoja TV-sarjasta pullahtelee mieleeni. Sen parissa tuli vietetty useampi tunti nauttien Kissankulman ja Vaahteramäen väen kommelluksista.

Ne muut sitten voivat nauttia valkokangasta valloittavasta uudesta Vaahteramäen Eemeli ja Iida animaatiosta. Hahmo täytti viime vuonna 50-vuotta ja varmaan sen vuoksi sai oman elokuvansa, joka lyhyesti esittelee Kissankulman väkeä ja muutamia Eemelin kommelluksia. Animaatio ei keskity kunnolla ja pitkäksi aikaan minkään yksittäisen Eemelin metkun ympärillä, vaan lähinnä osoittaa Iidan haikailevan myös verstashuoneeseen pääsystä. Luvassa onkin valittuja paloja eri metkuista, mutta ei sen enempää.

Tarina etenee rauhallisesti, sillä se esittelee vain Eemelin uusia ajatuksia ja verstashuoneessa istumista sen sijaan, että se ottaisi kantaa Kissankulman tapahtumiin ja siellä asuviin ihmisiin pintaraapaisua enempää. Visuaalisesti animaatio on viihdyttävä, mutta ikävä kyllä se ei yksin riittänyt minulle. Ehkäpä ne, joilla ei ole nostalgista rasitetta nauttivat tästä animaatiosta enemmän ja se voi toimia myös innoittajana tämän päivän lapsille Eemeliin tutustumisena. Visuaalisuus ja animaation rauhallisuus ovatkin leffan parhaat annit, joiden perusteella sitä suosittelisin perheen pienimmille elokuvakokemusten hankkimisten aloittamisessa Lotta ja Kuukiven salaisuus -animaation tavoin.

Eemelin muutama metkuwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
jotka eivät oikein sytyttäneet katsojaa täällä päässä. Metkut olivat toki hyvin kuvattuja, puu-ukot nätisti veistettyjä ja Eemelin tahallinen syyllisyys olematonta. Metkuja kun nyt vain sattuu, ei niitä suunnitella. Tätä suunnittelua olisin kuitenkin kaivannut enemmän animaation sisältöön sen lyhyestä kestostoa huolimatta. Nyt metkut tuntuivat sattumanvaraisilta, hahmot irrallisilta ja oli vaikea ymmärtää koko elokuvan merkitystä. Keskittämällä tarinaa enemmän yhden asian ympärille tästä olisi mielestäni saatu paljon antoisampi. Animaation ansioksi on sanottava sen visuaalisuus. Se on vakuuttava , kaunis ja rauhallinen. Suosittelenkin leffaa ihan perheen pienemmille, joiden mielenkiinto ei vielä jaksa seurata tiiviimpää pakettia. Itse tyydyn olemaan nostalginen.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.
Osastot: Animaatio, Leffat
Kommentit

Vastaa