Nuoren Laran isä Richard Croft lähtee selvittämään salaperäisen japanilaisen kuoleman kuningattaren Himikon salaisuutta ja jää sille tielleen. Aikaa kuluu ja Laran on otettava vastuuta itsestään. Sattuman oikusta hän päätyy isänsä jäljille ja päättää lähteä selvittämään mitä hänelle oikein tapahtui seitsemän vuotta aikaisemmin. Edessä onkin laivamatka kohti Yamatain saarta ja Himikon hautakammiota. Ongelmia on kuitenkin luvassa, sillä muumioitu Himiko kiinnostaa myös muita.
Uusimmassa Tomb Raider elokuvassa Lara Croft palaa jollakin asteella juurilleen. Joidenkin mielestä tämä tehdään todella tasokkaasti (itse tykkäsin tosi paljon) ja joidenkin mielestä Lara olisi saanut jääädä ja unohtua saarelleen. Selittäviä tekijöitä on toki paljon. Ensinnäkin leffa ei ole sellaista testosteroni-toiminta-erikoistehoste-vauhtia-ja-vaarallisia-tilanteita -syötöstä kuin nykyään useimmat toimintaleffat ovat. Toisaalta jollakin asteella se myös muistuttaa Indyana Jones -elokuvia, eikä se kai ole kaikkien mieleen. Itse kuitenkin veikkaisin syyksi rauhallisempaa ja ihmisläheisempää lähestymistapaa ja kevyttä toimintaseikkailua. Mutta kuten sanottu, itse tykkäsin tästä kuin hullu puurosta.
Pääosassa pyörivä Ms. Alicia Vikander onnistuu hyvin roolissaan. Se on vain sääli, että hänestä tehty näköisbarbi on niin vakavamieleinen… Mutta joka tapauksessa uusi Lara Croft on hyvin ihmisläheinen ja inhimillinen. Hän ottaa lättyyn siinä missä muutkin, eikä tyydy vain loistamaan pohjattoman hyvillä taidoillaan. Elämän arki ja sen esteet kohtaavat kaikkia tasapuolisesti. Ja sen vuoksi Laran seurassa varmaankin viihtyy niin hyvin. Hahmon kehitys on sujuvaa ja esitetty kivasti. Aloitus on omissa piireissään polkupyörälähettien ja pennejä laskevan neidin mukana ja lopulta päädyttiin Croftien kartanoon, missä ei sitten enää olla matti kukkarossa. Tähän Laran kehityksen rinnalle olisin kuitenkin kaivannut sitä perinteistä aisaparia Bruce Wayne – Alfred -tyyliin. Kai se johtuu siitä, että kiva tietää jonkun olevan siellä taustalla, edes vaikka henkisenä tukena. Joka tapauksessa kiitän ja kumarran tekijöiden suuntaan Ms. Vikanderiin luottamisesssa. Daamin sisäinen charmi ja persoonallisuutensa kantaa elokuvaa pitkälle.
Ohjauksesta on vastannut norjalainen Mr. Roar Uthaug, jonka Tomb Raider versio sopii hyvin rauhallisempien toimintarainojen joukkoon. Pyörää ei keksitä tässä uudestaan, eikä Croftista tehdä Bondia, mutta silti elokuva kyllä täyttää toiminnallisen rainan kriteerit. Jos genre olisi jollekin totaalisen uusi, niin tästä olisi hyvä aloittaa fanittaminen (ja sitten mennä katsomaan uusin Avengers, joka tykittää valkokankaalle jotakin koko ajan). Ja tämän se tekee pilke silmäkulmassa ja hauskalla tavalla. Croft ei ole oikeastaan koskaan kunnolla puun ja kuoren välissä, vaan aina hänelle tarjoutuu jotain kättä pidempää avuksi.
Tomb Raider sai ensiesiintymisessä pelimaailmassa vuonna 1996, eikä siinä mennyt pitkäänkään kuin tuplapistooleja käyttävä brittiläinen arkeologi ja aarteenetsijä Lara Croft siirtyi valkokankaalle. Pelimaailmasta valkokankaalle hyppääminen ei ole mitenkään ainutlaatuinen asia. Pokemonien lisäksi sieltä ovat paikkansa lunastaneet enemmän tai vähemmän onnistuneesti muun muassa Hitman, Assassin’s Creed, Resicent Evil ja Max Payne. Tilaa uusille tulokkaille varmasti on, samoin kuin vanhoille veijareille. Kahdessa ensimmäisessä Tomb Raider (2001, 2003) elokuvassa nimiroolin kantoi harteillaan Ms. Angelina Jolie. Ja nyt manttelinperijänä ollut Ms. Alicia Vikander tekee omalla tavallaan myös vakuuttavaa työtä. Ja itse en ainakaan laittaisi pahaksi seuraava Tomb Raider – rainaa, jossa siinä edetään yhtä verkkaiseen ja katsojaystävälliseen tahtiin kuin nyt nähdyssä. Mutta myönnän samaan hengenvetoon, että sitä voi piinata jatko-osien kirous usealla eri tasolla.
Hyvä Lara Croft 
uusin elokuvasi oli mielenkiintoinen ja tarpeeksi viihdyttävä kokemus. Se pysyi kärsivällisesti suhteellisen tiiviissä juoneessaan eikä täyttänyt valkokangasta kymmenellä uudella tuttavuudella. Katsojana sai siis roikkua mukanani lähes koko elokuvan ajan ja näyttelijäsi Ms. Alicia Vikander teki tässä todella hyvää ja vakuuttavaa työtä. En olisi aluksi uskonut hänen fyysisen raaminsa pystyvän noinkin toiminnalliseen esitykseen, mutta tulipa sitä todistettua itsensä vääräksi. Elokuvassasi ei ole liikaa lässytystä, erikoistehosteita tai tappamista puoleltasi ilman selvää syytä. Ei tätä elokuvaa nyt ihan komediaksi voi sanoa, mutta silti se jätti mukavan jälkimaun. Kokonaisuus oli kaikkiaan riittävän kevyt paketti, joka jaksaa edelleen ilahduttaa, vaikka rainan katsomisesta on kulunut jo tovi. Minulle se oli riittävän jännittävä kokemus. Ja tätä samaa kokemusta soisin mahdollisimman monen myös saavan leffasalista sinun paristasi. Overall Kokonaisarvosana.
Kesto: 2 tuntia 2 minuuttia
Näyttelijät: Alicia Vikander, Walton Goggins, Daniel Wu, Dominic West, Nick Frost
Osastot: Jännitys, Kevyttä katseltavaa, Leffat, SeikkailuHenkilöt: alicia vikander