The Tree (suom. Puu) perustuu australialaisen Judy Pascoen novelliin “Our Father Who Art in The Tree” ja seuraa suhteellisen hyvin novellin tarinaa. Pieni tyttö uskoo isänsä sielun asuvan perheen pihapiirissä olevassa massiivisessa Moreton fiikunapuussa ja siten haluaa pitää puun pystyssä, vaikka se uhkaa perheen kotitalon hyvinvointia. Elokuvassa perheen isä Peter (Aden Young) kuolee äkillisesti jättäen vaimonsa ja neljä lastaan tulemaan toimeen omillaan. Perheen 8-vuotias tyttö Simone (Morgana Davies) uskoo kuulensa isänsä äänen pihapuussa ja uskoo isänsä tulleen takaisin suojelemaan perhettään puun kautta. Kaikki menee hyvin siihen asti, kunnes puu alkaa elämään puun elämään ja levittämään juuriaan entistä laajemmalle alueelle. Perheen äiti Dawn (Charlotte Gainsbourg) hakee apua putkimies Georgelta (Marton Csokas, joka muuten näyttää ihan Clive Owenin lähisukulaiselta), joka tarjoaa vähän enemmänkin kuin puun kaato ohjeita. Simonen on vaikea hyväksyä uusia tuulia tässä juurevassa sopassa.
Mielestäni hyvästä roolimiehityksestä huolimatta kaiken kiitoksen ja kunnian voi todellakin osoittaa Morgana Davisien suuntaan. Ms. Davies oli 7-vuotias leffaa kuvatessaan, mutta ei anna sen estää leffaan mukaan imeytymistä. Missä ihmeessä ja miten ihmeessä lapsinäyttelijät oppivat ilmaisemaan noinkin syviä tunteita vakuuttavasti? Toki täytyy myös tunnustaa, että Mr. Csokas tuo elokuvaan läsnäolollaan myös sellaista maanläheisyyttä ja lämpöä mitä en valkokankaalla ole nähnyt pitkään aikaan.
Filmi on kuvattu ranskalais-australialais yhteistyönä jossakin Queenslandin provinssin takamailla Boonahissa. Käsikirjoittaja-ohjaaja ranskalainen Julie Bertucelli on tehnyt alkuperäisen tarinan ja näyttelijöiden kanssa hyvää työtä. Ja täytyy tunnustaa, että vaikka alkuvuosi tuntuukin olevan täynnä kuolemaa (perheessä tai muualla) käsitteleviä elokuvia, niin The Tree mahtuu sinne joukkoon vallan mainiosti antaen aiheesta yhden näkökulman lisää.
Elokuvan loppukrediteissä muistetaan mainita, että yhtään eläintä tai puuta ei elokuvan aikana vahingoitettu. Että ne jotka huolehtivat, todennäköisesti vuonna 1880 alkunsa saaneen puun voinnista, voivat tässä kohtaa huokaista helpotuksesta. Elokuvan massiivista puuta haettiin yli 1000 puun joukosta, eikä ihme, onhan sillä aika merkittävä rooli elokuvassa, suorastaan päärooli. Eikä vain siksi, että ohjaaja halusi sen koettelemusten kuvaavan ihmisten primitiivisiä tunteita. Ms. Bertucellin on onnistuneesti painottanut suremiseen liittyviä laajoja piirteitä ja käyttäytymistapoja – jokaisella on se oma tapansa selvitä.
| Ihastuttava tarina |   |
|---|---|
| isän kokemisen läsnäolosta / menetyksen / surun käsittelemistä ja uuden elämän aloittamisesta sen jälkeen. En oikein osaa päättää johtuuko rainaan ihastuminen sen aurinkoisesta maisemasta (kiitos tästä vaan sinne Australian suuntaan) vai Ms. Daviesin upeasta ja rehellisestä suorituksesta pitää isän sielusta kiinni koko 8-vuotiaan tarmolla. Kumpikin joka tapauksessa uppoaa hyvin. Ja jo pelkästään niitä pohjilta suosittelen elokuvaa. Vakavasta aiheesta huolimatta elokuva keskittyy enemmän selviytymiseen ja siihen, mitä ihminen valitsee ajatella – ”I choose to be happy, and I am happy” kertoo paljon. Joten suosittelen elokuvaa erittäin lämpimästi, sillä kyseessä on erittäin kaunis elokuva, joka myös välittää viestiä välittämisestä ja onnellisuudesta. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Ei muuten tainnut olla kovinkaan pitkä aika, kun jahkailin sitä, että näitä aussielokuvia ei ole valkokankaalla paljonkaan näkynyt. Animal Kingdomin kohdalla suorittamani purnaukseni lienee siis toiminut (hih, hih). Minkähän maan elokuvien puuttumista alkaisin seuraavaksi ihmettelemään…. Vaikka täytyy kyllä tunnustaa, että jos tämän tasoisia aussielokuvia tipahtelee tännepäin, niin tyydyn niistä myös nauttimaan. Kiitoksen sinne meren ja mantereiden taakse Australiaan.
Henkilöt: charlotte gainsbourg