Eipä tainnut Alexander Dumas (24.7.1802 – 5.12.1870) tietää, millaisen elokuva buumien esiäidin synnytti kirjallisilta kupeiltaan, kun lahjoitti aikalaisilleen ja sitä seuraaville ihmisille teoksen Les Trois mousquetaires, 1844 (Kolme muskettisoturia). Kirja sijoittuu 1600-luvun alun Ranskan hovin pyörteisiin ja siinä pyörittelevät miekkojaan mukana kolme muskettisoturia ja yksi sellaiseksi haluava viiksiniekka (vaikka ikäluokan mukaan turvallisinta varmaan olisi puhua amis-viiksistä, joskaan se ei oikein sijoitu 1600-luvulle). Valmiita muskettisotureita ovat usein surumielinen, mutta kylmäpäinen Athos, hengellisistä asioista kiinnostunut Aramis sekä hyvinkin turhamainen Porthos. Muskettisoturuksi pääsemisestä puolestaan haaveili huimapäinen D’Artagan. Ranskan hovissa heitä ja paria muutakin pyörittivät pahatahtoinen juonittelija Milady Winter ja Ranskaa käytännössä johtava Kardinaali Richelius. Kuninkaana tuohon aikaan pyöri Ludvig XIII, joka oli naisimissa Anna Itävaltalaisen kanssa, jolla puolestaan oli suhinaa Buckinghamin herttuan kanssa. Näin siis kirjassa, ja usein myös valkokankaalla. Mutta ne juonen käänteet ovat oma osuutensa, joka ilmeisesti jaksaa kiinnostaa ihmisiä vuodesta toiseen. Ja sama linja jatkui myös herran toisessa kirjassa: Le Comte de Monte-Cristo, 1844 (suom. Monte-Criston Kreivi), mikä mielestäni on kyllä paljon jännittävämpi ja osaltaan parempi kuin muskettisoturien tarinat – ainakin valkokankaalla esitettynä. Mutta nyt ehkä joudun muuttamaan mielipidettäni – ainakin löysyyttämään sitä.
Valkokangastaipaleensa Kolme Muskettisoturia aloittivat jo vuonna 1903, eikä loppua näytä olevan. Nykyinen leffa on muistaakseni 21. oikeiden näyttelijöiden esittämä, mutta jos siihen lisää piirretyt (7 kappaletta), tv-sarjat (7 näitäkin taisi olla) ja jatko-osat, joissa musketit lillivät mukana (näitäkin oli 7 muistaakseni), niin saadaan lukua paljon vaikuttavammaksi. Robin Hoodin tavoin, meillä jokaisella lienee on se oma suosikkimme Muskettisoturien historiassa. Itse kannatan edelleen (tämänkin leffan jälkeen) vuoden 1974 elokuvaa ’The Four Musketeers’ (joka kyllä oli aika jännä) ja vuoden 1981 ’Dogtanian and the Three Muskethouds’-elokuvaa, joka ei ollut liian pelottava, mutta vei silti mukavasti mukanaan. Mutta kuten edellä sanoin, tuota vankkumatonta mielipidettä pitää alkaa nyt löystämään.
http://www.youtube.com/watch?v=mQd3MwT2fAM
Mutta ennen juonen tyngän esittelyä, on annettava lohtua niille,jotka kaipasivat kuluneena kesänä Orlando Bloomia puskemaan purjeellaan meriä halki kapteeni Jack Sparrowin rinnalla Caribian tuulissa, saavat lohdustusta tästä elokuvasta -luvassa on sitä tuulten halkomista komeiden laivojen parissa. Kolme muskettisoturia elokuvassa ohjaaja Paul W. Anderson on koonnut vaikuttavan kastin läheltä ja kaukaa. Kotipiiristä löytyi vaimo Milla Jovovich esittämään kaksinaamaista ladya M’Lady De Winteria, ja ihana tanskalainen suosikkini Mads Mikkelsen ratsastaa valkokankaalle Comte de Rochefortin roolin takaa.
Juonen tynkänä voisi pitää nuoren kuumakallen (lue ja ymmärrä: lyhytpinnaisen ja töksäyttelevän) D’Artagnanin (Logan Lerman) liittymistä kolmen omia polkuja kulkevan muskettimiehen köörin alkuperäisen kirjan tavoin. Musketöörit Athos (Matthew Macfadyen), Aremis (Luke Evans) ja Porthos (Ray Stevenson) eivät välttämättä D’Artagania kaipaa, mutta saavat hänestä seuraa pysäyttäessään kardinaali Richlieun (Christoph Waltz) juonia, kohdatessaan kuningatarta liehittelevän Duke of Buckinghamin (Orlando Bloom Pompadour hiustyylinsä kanssa) ja petturimaisen M’Lady De Winterin (Milla Jovovich). Välillä tosin vaikutti siltä, näin tosihistoriallisesta näkökulmasta katsottuna, että tekijät olivat laittaneet historiaa tehosekoittimeen ja katsoneet, että mitä sieltä oikein tulee ulos. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä lopputulos oli vallan viihteellinen.
| Jokaisella on se oma suosikkinsa |   |
|---|---|
| ja tämän version muskettisotureista voisin ihan hyvin nostaa tuonne koirien version rinnalle – ja tämä on nyt sitten se kehu. Elokuva, ihan 2D-versionakin, oli hyvin värikäs, toimintapainotteinen, mielikuvituksellinen ja sopivassa määrin dramaattinenkin KOKO perheen elokuva. Loppuhan on toki tunnettu etukäteen – aiemmista muskettisoturileffoista, mutta tällä kertaa tie sinne oli rakennettu hyvin mielenkiintoisella ja mukaansa tempaavalla tavalla. Kaiken lisäksi vaikuttaa siltä, että näyttelijöillä on ollut hauskaa - aikamoisista bad hair day-kampauksista huolimatta. Tässä siis annettakoon anteeksi historialliset lapsukset, jotka sen sijaan työnnetään taiteellisen ilmaisun piikkiin ja sen hämmästelyyn, että kyllä sitä näköjään ennenkin osattiin..... Pitäähän ohjaajan ja käsikirjoittajan pystyä tuomaan tuttuun tarinaan jotain uutta. Sitä tosiaan on tarjolla, välillä meinaan tuntui siltä, että aikakausi oli hypännyt 2000-luvulle ja muskettisoturit kumppaneineen olivat vain karnevaaleissa vieraina ja hoitamassa siinä samalla muutamaa poliittista selkkausta. Joka tapauksessa leffa yllätti erittäin myönteisesti, sen voisi hyvinkin katsoa uudestaan ja ihan vanhemman muskettiköörin ansiosta. Tosin voi olla niin, että tarinalla ei enää siinä vaiheessa ole uutta annettava, joten potentiaalinen vaihtoehto on myös odottaa seuraavaa elokuvaa, jossa Mr. Evans, Mr. Macfadyen ja Mr. Stevenson panevat parastaan. Suosittelen leffaa joka tapauksessa, sillä se yllättää taatusti myönteisesti jokaisen sen näkevän – näin ainakin kävi minulle. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Henkilöt: luke evans