Neiti 6-vee: Tiedätkö mikä on maailman suurin numero?
Täti: Ziljoona-megabiljoona-gigatriljoona-miljoona?
Neiti 6-vee: Ei.
Täti: Ei??
Neiti 6-vee: Se on alef-nolla.
Täti: Öööö….
Tämä leffapostaus on omistettu rakkaalle matemaatikko-veljelleni ja hänen ihanalle nyt jo 7-vuotiaalle ja koulua aloittavalle tyttärelleen, joka 6-vuotiaani opetti tätä tätiä suurimmasta mahdollisesta numerosta: alef-nollasta. Omat matemaattiset taitoni eivät riitä tämän luvun tai matemaattisesti leffan sisällön täydelliseen ymmärtämiseen, mutta se ei onneksi estä siitä nauttimista. Ja matematiikasta enemmän ymmärtävät puolestaan ovat tyytyväisiä siihen, että elokuva laittaa matemaattiset faktat oikein kohdalleen. Tässä tekijöitä ovat auttaneet matemaatikot Ken Ono ja Manjul Bhargava.
Intialainen matemaatikko Srinivasa Aaiyangar Ramanujan herättää brittiläisen kollegansa G.H. Hardyn mielenkiinnon. Hardy kutsuukin Ramanujanin Englantiin ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä ja edessä onkin matematiikan historian uudelleen kirjoittamista ja näiden kahden hyvin erilaisen miehen ystävyyden syntymistä. Juonellisesti tämä voi kyllä kuulostaa kamalan tylsältä paperilla, mutta elokuva on siitä huolimatta hyväntahtoinen, sujuvasti etenevä ja riittävän viihdyttävä.
Tämä on todellakin saavutus elokuvan laadullisella puolessa, sillä mukaan ei tungettu niitä perinteisiä houkuttelevia asioita, kuten erikoistehosteita, yltiöpäistä toimintaa, lässyä romantiikkaa, vaan leffa hakee kannuksensa matematiikan parista. Joten toivon kovasti, että katsojat eivät anna matematiikan-leiman pelotella itseään vaan suuntaavat katsomaan todella mielenkiintoista ja hyvin näyteltyä elokuvaa.
Näyttelijät tekevät hyvää työtä, mutta oikeasti pääroolissa olisi voinut olla tamilinäyttelijä Mr. Srinivasa Aaiyangar Ramanujan perinnön kunnioittamiseksi. Toki Mr. Dev Patel tekee parhaansa, mutta luulen elokuvan katsovien ihmisten olevan enemmän kiinnostuneita matematiikasta ja sen esittämisestä valkokankaalla, kuin Mr. Patelista. Mr. Jeremy Irons puolestaa vaikuttaa myös hyvin vanginneen hahmonsa, matemaatikko G.H. Hardy, ihmisläheisen (??) luonteen. Näyttelijöiden keskinäinen kemia on uskottavaa, tarinaa hyvin eteenvievä ja ehdottomasti kolmanneksi vakuuttavaksi suoritukseksi on laskettava matematiikka. Valkokankaalla lasketaan ja tehdään kaavoja, joita en oikeasti ymmärrä. Mutta sen sijaan ymmärrän kyllä sen, millainen taidemuoto se on sitä hallitseville ja rakastaville.
Mikäli matematiikka elokuvan aiheena kiinnostaa, suosittelen kurkkaamaan tänne. Wikipedia on ystävällisesti listannut elokuvia, jotka käsittelevät matematiikkaa (mm. 21, Good Will Hunting, Moneyball) ja matemaatikkoja (mm. A Beautiful Mind, The Imitation Game, The Theory of Everything). Jokainen löytää varmasti jotain itselleen sopivaa. Itseäni ilahduttaa kuitenkin eniten se, että matematiikasta tehdään mediaseksikästä tällä tavalla. Ehkäpä se onnistuu houkuttelemaan tyttöjä / naisia enemmän teknisille aloille sekä lisäämään meidän tavallisen pulliaisten keskuudessa matematiikan arvostusta.
Oikeassa elämässä Srinivasa Aaiyangar Ramanujan (1887–1920) oli intialainen matemaatikko. Ennen väliaikaista muuttoaan Englantiin hän yritti turhaan saada matemaatikot kiinnostumaan omista löydöistään ja oivalluksistaan. Vasta vuonna 1913 lähetetty kirje brittiläiselle G.H. Hardylle sai pyörän liikkeelle. Mr. Ramanujan oli erityisesti kiinnostunut vakio- ja alkuluvuista. Godfrey Harold Hardy (1877 – 1947) puolestaan oli englantilainen matemaatikko. Lukuteorioiden ja matemaattisten analyysien lisäksi Mr. Hardy on tullut tunnetuksi teoksestaan Matematiikan apologia (1940). Parhaana antinaan matematiikalle Mr. Hardy kuitenkin on pitänyt Mr. Ramanujanin löytämistä.
| Kaavojen kauneus |  |
|---|---|
| meidän kaikkien iloksi. The Man Who Knew Infinity -elokuva esittelee tiiviisti matemaattikko Mr. Ramanujanin löydöksiä ja yhteistyötä Mr. Hardyn kanssa. Valkokankaalla nähdään kahden mestarin opettavan toisiaan ja sitä kautta tekevän palveluksen tuleville ihmisille matematiikkaa edellyttävien asioiden ymmärtämisessä. Mukaan on saatu toki muutakin kuin nenä paperissa istumista. Itse pidän suurimpana antina sen ymmärtämistä, miten matemaatiikkaa on kaikkialla ja miten kaunista se oikeasti on, vaikka en siitä paljon ymmärräkkään. Matikkaa pelkäävien ei kuitenkaan kannata juosta leffaa karkuun, se koskettaa ja ilahduttaa asialle omistautumisellaan varmasti kaikkia katsojia ja jättää suremaan Mr. Ramanujanin liian varhaista kuolemaa. Mitä kaikkea viisautta siinä mahdettiinkaan samalla menettää. Suosittelen elokuvaa kaikille hyvistä ihmissuhde-elokuvista, matematiikasta ja elämänkerroista pitäville. Elokuva puhuttelee myös sillä tasolla, että mikä ihminen on toiselle olemaan ylempi. Tässä jokaisen olisi varmasti hyvä mennä itseensä ja antaa jokaisella väristä tai sukupuolesta huolimatta mahdollisuus loistaa ja panostaa entistä parempaan yhteiskuntaan. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Näyttelijät: Dev. Patel, Jeremy Irons, Toby Jones, Stephen Fry, Jeremy Northam, Kevin McNally
Osastot: Draama, Kevyttä katseltavaa, LeffatHenkilöt: dev patel, jeremy irons