VALIKKO

The Hundred-Foot Journey – Sadan askeleen matka / Herkullinen elämä

Sadan askeleen matka / Herkullinen elämä kertoo kahden hyvin erilaisen ravintolan keskinäisestä kilpailusta keskellä Ranskan maaseutua. Toista niistä johtaa Madame Mallory (Helen Mirren) hyvin pedantisti tarjoillen perinteistä ranskalaista ruokaa ja toista johtaa Mumbaista Ranskaan muuttanut Papa (Om Puri) yhdessä poikansa Hassan Kadamin (Manish Dayal) kanssa, jota hän pitää parhaana intialaisen ruuan kokkina. Elokuva onkin tarina ranskalaisesta perinteitä täynnä olevasta kulinaristista vastaan mausteita täynnä oleva intialaiseen ruokaan ja katsojan makuhermot voivat sitten päättää, että kumpi näistä voittaa. Kuten kunnon tarinaan kuuluu, mukana on saatu mentaliteetti vaikeuksien kautta voittoon ja romanssin tynkää Madame Malloryn kokin Margueriten (Charlotte Le Bon) ja Hassanin välille.

http://www.youtube.com/watch?v=yEO1TWeM5JU

Elokuva perustuu Mr. Richard C. Moraisin samannimiseen novelliin vuodelta 2010. Ja kun leffaa piti älyttömän hauskana, mukaansa tempaavana ja helposti katsottavana, niin edessä on ilmeisestkin alkuperäisen teoksen jäljittäminen ja lukeminen.Elokuvan nimi tulee näiden kahden kilpailevan ravintolan välisestä fyysisestä etäisyydestä ja siitä, mitä kaikkea tuo tien ylittäminen oikein merkitsee eri osapuolille.

Ohjaaja Mr. Lasse Hallström jatkaa koskettavien ihmisläheisten elokuvien esittämistä Herkullisen elämän myötä. Luulen, että lähes jokainen on joskus törmännyt ohjaajan elokuviin, sillä niiden parista löytyy sellaisia 1993) ihmisläheisiä klassikoita kiuin What’s Eating Gilbert Grape – Gilbert Grape (1993), The Cider House Rules – Oman elämänsä sankari (1999), Hachiko: A Dog’s Story – Hachiko – tarina uskollisuudesta (2009), Dear John – Rakkain terveisin (2010) ja Salmon Fishing in the Yemen – Rakkaudesta, unelmista ja kaloista (2011). Herkullinen elämä sopii hyvin tähän joukkoon hyvän jälkimaun tuottajana. Samoin elokuva ansaitsee paikkansa ruoka-teemaisten leffojen parista, joita pääsee näkemään tästä. Ohjaaja Mr. Hallström jatkaa tässä elokuvassa turvallisella maaperällä ranskalaisen ruuan parissa, mistä hänellä on hyvää näyttöä jo elokuvasta Chocolat (2000). Yllättäen(kö?) myös tämä elokuva on sijoittunut ranskalaiseen ympäristöön. Ja hyvästä intialaisen ruuan esittelystä (siis mausteiden esilletuomisesta) huolimatta elokuva ei keskity ranskalaisen ja intialaisen ruuan vastakkainasetteluun, vaan Hassanin siirtymisen perinteisen ranskalaisen ruuan laiton harjoittelemiseen intialaisin maustein. Hmm…

Lohturuokaawww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
kauniissa maisemissa ja ruokatyylien välisessä kulttuurishokissa Kaikki elokuvassa on kohdallaan visuaalisesti taidokkaan satutarinan rakentamiseen. Mausteet vakuuttavat, ruoka näyttää (ja varmasti myös maistuu) hyvältä sekä sitä tehdään suurella sydämellä. Ne harvat varsinaiset ruuanlaittokohtaukset mitä elokuvassa nähdään saavat kuolan valumaan suussa ja makuhermot aktivoitumaan. Ruuan laittamisen ja sen arvostamisen lisäksi elokuva on katsomisen arvoinen sen pääosassa pyörivien näyttelijöiden Ms. Mirrenin ja Mr. Purin vuoksi. Heidän henkilökohtainen kemiansa on makoisalla tavalla maustettu pitämään elokuva kasassa sen kokiessa uskottavuusongelmia. Suosittelen elokuvaa kaikille ruuanlaitosta pitäville, vaikka sitä ei juuri elokuvassa näytetäkkään. Ja meille muille, jotka sitten luotamme enemmän siihen lähipitserian valikoimaan ja hyvään palveluun. Herkullinen elämä yllättää myönteisesti hollywoodlandian kliseistä huolimatta ja jättää hyvän jälkimaun.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

P.s. Yhdessä asiassa olen ehdottomasti samaa mieltä Hassanin kanssa. Kardemummaa ei voi olla koskaan liikaa.

Osastot: Kevyttä katseltavaa, Leffat
Henkilöt: , , ,
Kommentit

Vastaa