VALIKKO

The Good Heart – Hyvä sydän

Jacques (Brian Cox) on äkäinen baarinpitäjä, joka syleilee maailmaa ironian karhein kourin. Kohtalo ja viides sydänkohtaus heittävät miehen elämään sydämellisen ja ihmisläheisen nuoren Lucasin, jolle Jacques testamentata baarinsa ja sen eriskummalliset asiakkaat opetettuaan Lucasin ensin talon tavoille – äkeäksi baarinpitäjäksi.

Elokuva sijoittuu jonnekin Sohon takakaduille New Yorkissa, mikä itsessään antaa elokuvalle sen omalaatuisen piirteen. Suurimman osan tapahtumista osuessa nuhjuiseen ja ahtaaseen noin 13 hengen baariin vaatii näyttelijöiltä todellista taitoa. Ja onneksi sitä oli heille myös annettu. Välillä tuntuu, että fyysinen ympäristö kuvaa paremmin elokuvan pääparin luonnetta, kuin mikään muu. Rakasta, nuhjuista ja ah-niin-kotoista.

Baarin, Sea of Oysters, lisäksi elokuvaa saa särmää sairaalasta, mistä se myös alkaa. Kaksi hyvin erilaista miestä tapaa toisensa ja päätyvät sitten auttamaan toisiaan omalla tavallaan. Äksy, omalla tavallaan eristäytynyt ja ei niin kovin terveellistä elämää viettävä baarinpitäjä Jacques (Brian Cox) on saanut – taas – sydänkohtauksen, eikä pumpulle luvata kovin pitkää elinaikaa. Viereissä pedissä murehtii maailmaansa koditon ja itsemurha-altis Lucas (Paul Dano). Jacques päättää omia Lucaksen ja tehdä hänestä baarinsa seuraavan ylläpitäjän. Ehdot tähän ovat kovat, eikä sieltä helpommasta. Tosin tunnustettakoon, että Jacques on ehkä joustava kaikkien muiden sääntöjen suhteen, paitsi yhden: “No women!”, vaikka sillekin kyllä löytyy hyvät perustelut. Asiaan tuo oman haasteensa lentämistä pelkäävä lentoemo April (Isild de Besco) ja niin soppa on totaalisen valmis. Kuka haluaa mitä ja pystyy tekemään sitä, jää katsojalle nähtäväksi.

Mielenkiintoista elokuvan kokonaisuuden kannalta on se, että sen islantilainen ohjaaja Kari on avoimesti tunnustanut ottaneensa vaikutteita filmiinsä televisioiden sit-com:sta. Tämä voi sitten vaikuttaa siihen, että elokuva ei välttämättä tarjoa juuri sitä, mitä seuraavassa käänteessä odotat siinä tapahtuvan. Ja se on kyllä yksi Good Heart rainan parhaita puolia. Mitään ”Cheers” tai ”Frasier” kamaa ei kuitenkaan ole luvassa. Sen sijaan voi uppoutua päänäyttelijöiden välisen kemian toimivuuteen ja heidän ilmeidensä herkkyyteen kuvata tunnetilojaan. Wau.

Oho! Mene katsomaan tämä!www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Elokuva todella tarjoaa yllätyksiä pitkin matkaa ja onneksi siten pitää katsojaa varpailla. Siinä on saman aikan onnellinen ja onneton loppu, joten varaa niitä nessuja mukaan – kunnon kasa. Itse pillitin taas sinne kaulaliinani kätköihin. Elokuva on mielenkiintoinen, se poikkea valtavirrasta jo vähän kotikutoisen kuvauksensa vuoksi. Ei mitään suuria elementtejä, vain kaksi miestä ja baari. Siitä on saatu aikaiseksi poikkeusellisen hyvä elokuva. Suosittelen ja samaan aikaan ihmettelen rainan ikärajaa K7. Filmi ei ole niin hauska, että alakoululaiset saisivat jotain koomista irti, joten ne lasten leffaan rainaamiset kannattaa keskittää vaikka Megamind:iin ja mennä tänne puhtaasti aikuisseurassa.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.
Osastot: Draama
Henkilöt:
Kommentit

Vastaa