The Family -elokuvassa Manzonin perhe viettää keskinäistä valioaikaa jossakin päin Normandiaa todistajansuojelussa. Perheen pää Giovanni (Robert DeNiro) kuului aikoinaan New Yorkin mafiaan, kunnes meni kielimään toisesta mafiapomosta Don Luchesesta (Stam Carp) FBI:lle ja saa nyt sen vuoksi opetella uusia elintapoja. Sopeutuminen ei kuitenkaan ole helppoa, kun jokaisella perheen jäsenellä Maggie-äidistä (Michelle Pfeiffer) lapsiin Belleen (Dianna Agron) ja Warreniin (John D’Leo) asti on omat kierot keinonsa asioiden selvittelyyn. Koko perheen pitäisi osallistua – yhdessä – vihanhallintakurssille, eikä sekään varmaan riittäisi. Joten heitä vahtivaa FBI:n agenttia Robert Stansfieldsia (Tommy Lee Jones) ei käy kateeksi. Tilanne Normandiassa ei myöskään parane entisestään, kun Don Luchese saa selville perheen piilopaikan ja päättää suorittaa mafian juoksupoikien maihinnousun pikku kylään.
Mr. Luc Bessonin kynästä on lähtenyt käsikirjoituksia niinkin vauhdikkaisiin tuotoksiin kuin Taken 2 (2012), Columbiana (2011), From Paris with Love (2010) ja Taken (2008). Käsikirjoituksen lisäksi mies ohjaa joitakin elokuvallisia tuotoksiaan, kuten The Familyn, The Extraordinary Adventures of Adéle Blanc-Sec (2010) ja Fifth Element (1994). Kysymys kuuluukin sitten, että kummalla tavalla käsikirjoittaja-ohjaajan kädenjälki näkyy paremmin valkokankalla, tarinan tuottamisessa vai sen ohjaamisessa? Mr. Besson on tunnettu toiminnallista leffoista, joten odotin myös tältä tuotokselta enemmän vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kuin se katsojalle tarjoaa. Miestä on moitittu Ranskan hollywoodmaisimmaksi ohjaajaksi, mutta en pidä sitä pahana asiana jos tämä tarkoittaa sitä, että vaikka miehen elokuvat ovat kaupallisia niissä usein kuvataan myös ihmisten taistelua itsensä ja omien tekojensa kanssa. Nämä molemmat asiat löytyvät myös The Family -rainasta.
The Family perustuu ranskalaisen Mr. Tonino Benacquistan Malavita (2010) nimiseen novelliin. Ranskaa taitamattomana edessä olisi sen eglanninkielisen version Badfellows hankinta, mutta tällä kertaa taidan jättää sen väliin, sillä niin lähtevää vaikutusta The Family ei kuitenkaan tehnyt. Sen sijaan vaikutuksen teki kyllä se, miten monta mafia-aiheista klisettä löytyi tästä leffasta. Seuraavasta listasta tuli pongattua yksi jos toinenkin kriteeri:
- Ainakin yhden roolihahmon nimi on Vinnie tai Nick
- Ainakin yhden roolihahmon nimi on Gina
- Mafian miehet pukeutuvat aina mustiin pukuihin ja hattuihin
- Autona toimiii musta neliovinen kaara, yleensä Sedan.
- Elokuvassa mainitaan aina italialainen ruoka
- Frank Sinatra on jollakin tapaa mainittuna elokuvassa
- Toisen raajan murtaminen jollakin tapaa, yleensä rautakangella tai pesäpallomailalla
- Toisen upottaminen sementtiin / happoon / akvaarioon
- Piilopaikka paikallisen teurastamon takahuoneessa
- Pakollinen fraasi: I’m going to make him an offer he can’t refuse
The Family on mielestäni vakuuttavin sen näyttelijäkaartin kautta, joiden ammattitaito jää ihan liian pienelle huomiolle elokuvan teema huomioiden. Mr. DeNiro pystyisi näyttelemään Giovannin roolin vaikka unissaa, samoin Ms. Pfeiffer Maggien roolin. Mutta tästä huolimatta oli antoisaa nähdä heidät yhdessä samassa elokuvassa – samoissa kohtauksissa. Jälkipolvina esiintyneillä Ms. Agronilla ja Mr. D´Leolla on tuohon vielä paljon matkaa, vaikka myös nuorisolaisten suoritukset olivat hyviä. Enemmän valkokangasaikaa ja komiikkaa olisin suonut myös iki-ihanalle Mr. Lee Jonesille, joka jaksaa edelleen viihdyttää kärttyisänä vanhana miehenä.
| Perheelle ei ryppyillä |    |
|---|---|
| The Family on laiska elokuva, joka kestää liian kauan, eikä hyödynnä riittävästi siihen kiinnitettyjen näyttelijöiden ammattitaitoa. Toki valkokankaalla on luvassa perinteistä jännityksen rakentamista, todella skitsofreenisen perheen mielentilojen esiintymisen kuvausta ja muutamia todella herkullisia yhteensattumia. Nämä eivät kuitenkaan pelasta koko elokuvaa, joka soljuu eteenpäin omalla voimallaan vaihdellen voimakkaasti aina komedian ja väkivallan välillä. Suurempi panostaminen juonen rakentamiseen tai perheen kuvaamiseen olisi nostanut elokuvan ihan toiselle tasolle. Mr. Luc Bessonin tyyliä kuvaillen The Familyä voi pitää hyvin hollywoodmaisena elokuvana, joka ei kuitenkaan ihan kaikkiin mafia-kliseisiin lankea matkalla kohti loppuräiskimistä. Tästä kaikesta kaakatuksesta huolimatta The Family yllätti myönteiesti ja suosittelenkin sen näkemistä kaikille, jotka haluavat heittää aivot narikkaan ja nauraa mafia-kliseille. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Henkilöt: dianna argon, john d'leo, michelle pfeiffer, robert de niro, tommy lee jones