The Descendants on aikuisten elokuva hyvällä tavalla, mikä myös tarkoittaa, että toimintajanoiset 3D-friikit haluavat kiertää sen kaukaa. Se on realistinen kuvaus arjesta, vastuun ottamisesta ja ei omaa yhtää sokerikuorruteista romanttista hömppää – ehkä pakollista osuutta enempää (mutta elokuva olisi toiminut vallan hyvin ilman Sidiäkin). Mutta tästä pakollisesta osuudesta huolimatta, valkokankaalta tulee vastaan lähinnä vain raakaa tunnetta. Take it or leave it. Itse siitä pidin. Yritys kuvata vanhemman vastuuta on jotenkin ihastuttavaa. Lapset ja nuoret ovat mitä ovat, parhaamme yritämme heidän kasvattamisessaan ja välillä todellakin tuntuu siltä, että ei olla edes samalla planteella, joten miten toista voisi oikeasti ymmärtää.
The Descendants elokuvassa Hawijilla asuva lakimies Matt King (George Clooney) joutuu ottamaan vastuuta perheestään ja jälkikasvustaan vaimonsa Elizabething (Patti Hastie) jouduttua koomaan. Vaimon kooman lisäksi miehen täytyy yrittää tehdä tuttavuutta tyttäriensä Scottien (Amara Miller) ja Alexandran (Shailene Woodley) kanssa sekä selvittää sukutilansa tulevaisuutta. Kaikki parin päivän sisällä. The Descendants keskittyy kertomaan siitä, mitä kaikkea näiden parin päivän sisällä tapahtuu ja miten asiat vaikuttavat toisiinsa. Luvassa on pienieleisesti suurien päätösten tekemistä.
http://www.youtube.com/watch?v=narLgK_0Cxo
Mr. Clooney tekee Oscarin-arvoisen työn Matti Kingin flip-flopeissa. On ilahduttavaa nähdä hänet kevyemmän hahmon roolin ulkopuolella, ottamassa yhteyttä arkisiin ja realistisiin asioihin. Tätä tahtoo lisää, mutta se voi olla joillekin muille liian vaikea hyväksyä. Ehkä sitä on vain tunnustettava, että hollywoodlandiassa todellakin on olemassa yksi mies, joka pystyy saavuttamaan vanhan ajan elokuvacharmia, olemaan poikamainen ja herättämään samalla myötätuntoa esittämäänsä roolia kohtaan. Mr. Clooney taitaa tulla likimmäksi sitä, mitä vanhaan aikaan olisi sanottu todelliseksi elokuvatähdeksi. Joka tapauksessa on todella sääli, jos Mr. Clooneytä pidetään edelleen vain komeana miehenä. Mies meinaan todellakin osaa myös näytellä – vakuuttavasti. Onneksi elokuva ei kuitenkaan yksin makaa hänen harteillaan, vaan eloa valkokankaalle tulee tyttäristä ja lähisukulaisista. Kiivaammat leffabongarit törmäävät siellä varmasti omiin tuttuihinsa.
Käsikirjoittaja – ohjaaja Mr. Alexander Payne on tehnyt hyvän työn pohjautuen Kaui Hart Hemminigin novelliin. Tragedian ja komedian yhdistäminen on taitolaji, joka herkästi kääntyy jompaan kumpaan suuntaan. Toisaalta Mr. Payne on jo todistanut osaavansa tämän alan elokuvien About Schmidt (2002) ja Sideways (2004) parissa. The Descendants toteuttaa myös Mr. Paynen elokuville tyypilliset piirteet. Niissä käsitellään yleensä uskottomuutta (check), mukana on historiallisia maamerkkejä/tapahtumia (check), puhelinkeskusteluilla on jonkinlainen merkitys (check) ja sivurooleissa / statisteina käytetään todellisia paikkakunnalla ja eri ammateissa vaikuttavia ihmisiä (check). Ehkä juuri tämän realistisuuden tavoittelun vuoksi hänen elokuvansa tuntuvat niin läheisiltä ja mahdollisilta. Varmaankin näistä piirteistä johtuen The Descendants elokuvassa musiikilla ja ei-postikorttimaisemilla on suurempi merkitys, kuin katsoja oikeasti ymmärtää. Maisemien merkitystä sinänsä ei voi vähätellä, sillä vaikka ne ovat lomamaisen kauniit, niin samalla ne todistavat arjen ongelmien universaalisuuden.
| Aaaah |   |
|---|---|
| Elokuva on rauhallinen perusluonteeltaan, mutta ei kyllä saa aikaiseksi tekstaamisen tarvetta tai haukottelun himoa. Se etenee elämisen omalla painolla, tarjoaa toimintaa pinnan alla ja ihmisten silmien takana. Sanonta silmistä sielun peilinä sopii hyvin tähän elokuvaan, samoin kuin sen pohtiminen, että kenen harteilla on oikeasti kantaa vastuu vaikeista asioista. The Descendantsin tarjoama road-trip pinnan alle, enkä tässä nyt puhu aalloista, onnistuu tavoitteessaan hyvin, ellei jopa loistavasti viedessä meidät matkalle sinne, minne emme välttämättä halua. Mr. Paynen elokuvien tavoin synkkien vesien läpi kahlaaminen tuo kuitenkin lopulta perheen kotiin ja nostaa esille anteeksi antamisen merkityksen. Kaiken elokuvallisen massatuotannon keskellä, tämä elokuva edustaa hyvää ja laadukasta tuotosta. Käy katsomassa ja nauttimassa, sillä elokuva puhuu sen polun valitsemisen puolesta, jonka suuntaan me niin harvoin käännymme. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
‘Nothing is ever a woman’s fault!’ – tämä on sitten turhautuneen miehen kommentti, ei elokuvan ydinsanoma
Osastot: Draama
Henkilöt: george clooney