VALIKKO

Suomen miehiä ja naisia maailmalla…..

Hyvä Suomi!

Median hehkuttaessa suomalaisten (suomensukuisten) näyttelijöiden elokuvien huippurooleja kansainvälisissä elokuvissa niin mainitsematta jää usein niitä muita hyvin elokuvamaailmassa menestyneitä Suomesta lähtöisin olevia immeisiä. Tasapuolisuuden nimissä koitan esitellä heistä edes muutamia.

Ulkomaillakin tunnetuksi tulleista ohjaajista on helppo aloittaa. Ja saman tien ilmoitan, että Mr. Aki Kaurismäki on listan ulkopuolella, koska miehelle voisi omistaa kokonaan ihan oman postauksen – ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa. Eli Mr. Kaurismäen lisäksi tunnetuin (ainakin joissakin piireissä) on varmaan edelleen Mr. Renny Harlin. Suomen kansan (ja 1990-luvun lopun missien) tietoisuuteen Mr. Harlin tykitti itsensä Die Hard 2 – vain kuolleen ruumiin yli (1990) ja Cliffhanger (1993) elokuvien  myötä. Niiden jälkeiset elokuvat, kuten 2000-luvulla ilmestyneet Cleaner (2007) ja 12 Rounds (2009) ja tietenkin nyt myös elokuvissa pyörivän 5 päivän sodan (5 Days of August) ovat jääneet vähemmälle huomi0lle. Mr. Harlinille on kuitenkin annettava tunnustusta siitä, että hän  (piilo)mainostaa Suomea jokaisessa elokuvassaan, jolloin näiden asioiden bongaileminen on kivaa ja yllättävää aivojumppaa. Hyvä Renny!

 

Mainoksista, lyhytelokuvista ja musiikkivideoiden parista pitkien elokuvien pariin siirtyminen oli kannattava teko Mr. Jalmari Helanderille. Miehen ensimmäinen pitkä elokuva Rare Exports (2010) herätti hollywoodlandian kiinnostuksen. Joulupukin tarinan uusi ja mielenkiintoinen esitystapa upposi elokuvayleisöön ja kuuleman mukaan tuonut suomalaisohjaajalle runsaasti  yhteydenottoja aavan meren toiselta puolelta. Mielenkiinnolla voi  jäädä odottamaan seuraavaa pitkään tuotosta ja sitä, että mies suostuisi tekemään edes jonkun elokuvan siitä kaikesta ’karmeudesta’ mitä hänelle kuulemma tarjotaan.

 

Ennen Mr. Helandia Amerikan raitilla tuli tutuksi ohjaaja Mr. Klaus Härö, jonka Postia pappi Jaakobille – Letter to Father Jacob (2009) sai Variety lehden hehkuttamaan miehen taitoja. Tätä ennen miehen tuotokset olivat kyllä jo huomioitu kansainvälisillä dokumentti ja lastenelokuvajuhlilla. Varsinaista suomalaisuutta Mr. Härö ei tuo elokuvissaan erityisesti esille, ellei sellaiseksi sitten lasketa pieneen ihmisen elämään kohdistuvaa kiinnostusta. Miehen kunniaksi on kuitenkin sanottava, että mies tekee pienen aiheen elokuvia ison valkokankaan tyyliin, joka mahdollistaa niiden onnistumisen myös elokuvateattereissa.

 

Uusimpana mielenkiinnon kohteena ohjausrintamalla on tietenkin myös Mr. Antti Jokinen, joka on ennen kaikkea tunnettu musiikkivideoiden ohjauksesta valtameren toisella puolella. Ansiokas menestys videomaailmassa ilmeisestikin johdatti  Mr. Jokisen suuren rahan ja hyvien näyttelijöiden pariin, mutta miehen ensimmäinen pitkä tuotos Resident-raina jätti kuitenkin paljon petrattavaa jännityksen rakentamisen suhteen. Ehkäpä miehelle on parempi onni seuraavien elokuvien parissa. Luvassa on varmasti suomalaiset paremmin elokuviin saava elokuva Sofi Oksasen kirjasta ’Puhdistus’.

 

Pysyessä yhä pois varsinaisesta näyttelytyöstä tunnustusta pitää antaa myös stunt-puolelle. Valkokankaalta se ei katsojalla välity varsinaisena näyttelemisenä, mutta pitää jonkun niistä stunteistakin vastata. Stuntmies / stuntkoordinaattori Mr. Kimmo Rajala on kunnostautunut näissä.  Mies on ollut mukana yli 500 elokuvatuotannossa, joista mainitsemisen arvoisia ovat muun muassa Arn-temppelinritarit elokuvat, Ystävät hämärän jälkeen (2008), The American (2010) ja The Girl with a Dragon Tattoo (2011).

 

 Vähän pitempiaikaista olemassaoloa valkokankaalla on sitten tullut musiikin puolelta. Mr. Ville Valo ja HIM tekivät musiikkia Transformers (2007) leffaan ja Lordi esittää yhden kappaleen ”This is Heavy Metal” Saw VII:ssa (2010). Ei yhtään hullummin, mutta ikävä kyllä suomalainen päivämedia ei näistä suuremmin meteliä pidä. Tämä on sinänsä mielenkiintoista, sillä musiikilla on merkittävä asema elokuvassa tunnelman luojan (ja niiden soundtrack-levyjen kautta).

 

Sitten niihin ”varsinaisiin” valkokangasnäyttelijöihin. Viime vuosina media on kovan kohun saattelemana nostanut kaksi näyttelijää parrasvaloihin. Ensinnäkin Ms. Irina Björklundin noin kolme minuuttia The American (2010) elokuvassa. Ms. Björklundille oli siinä suotu jopa muutamia vuorosanoja. Samassa elokuvassa taitojaan, mutta ei juurikaan verbaalisella puolella, pääsi esittelemään Mr. Samuli Vaurama. Hän näytteli nimetöntä ruotsalaista palkkamurhaajaa.

 

Ja viimeisimpänä suomalaisen median lempilapsena on nostettu esille Mr. Samuli Edelmannin suoritus ison budjetin Mission Impossible: Ghost Protocol rainassa (2012).  Mr. Edelmannille on elokuvassa jopa riittänyt nimi ja vuorosanojakin lausutttavaksi, joten ehkä tästä aukeaa uusia sivuosamahdollisuuksia, mene ja tiedä. Aina ei kuitenkaan kannata lähteä meren taakse maita vallottamaan.

 

Siitä ovat hyviä esimerkkejä Ms. Minna Haapkylä, joka valloitti maailmaa Ranskan kautta elokuvassa Selon Charlie – Charlie sanoo (2007) sekä Ms. Stina Eklund esiintyminen Det Enda Rationella – Ruotsalainen Avioliitto (2009) rainassa. Oscar-ehdokkuuksia näistä suomalaissyntyisten ihmisten suorituksista ei ehkä ihan tule, mutta sitäkin hauskempaa on bongailla heitä valkokankaalta ja sen takaa ja sen myötä aika hyvä mieli suurimalle osasta suomalaisia.

Kaiken kaikkiaan suomalaistaustaisia ihmisiä liikkuu elokuvamaailmassa yllättävän paljon.  Joten ensi kerralla toivoisin medialta laajempaa näkökulmaa elokuva-alan eri taitajien esittelyyn myös valkokankaan toiselta puolelta.

 

 

Osastot: Elokuvia ja elämää
Kommentit

Vastaa