Outin Leffaopas

Goldfinger, 1964 [Bond makaa sidottuna pöydällä laserin alla]
Bond: Do you expect me to talk?
Goldfinger: No, Mister Bond, I expect you to die!

Ohjaaja Mr. Sam Mendesin (American Beauty – 1999, Road to Perdition – 2002; Revolutionary Road – 2002; Away We Go – 2009) uusimmasta Bond-elokuvasta Skyfall ei sitten puutu menoa ja meininkiä. Pääni menee edelleen ylikierroksilla eilisen elokuvan jälkeen, joten Mr. Mendesin on todettava tehneen jotain hyvää ja mielenkiintoista. Paineita ohjaajalta ei ole puuttunut, sillä valkokankaalla pyörii muitakin maailmaa kuntoon kulisseissa laittavia sankareita (mm. Mission Impossible agentit ja Bournessa Aaron Cross). Miten siis erottua teemallisesti omakseen ja silti ylläpitää perinteitä.

Thunderball, 1965 [Bond asettaa tanssilattialla ammutun Fiona Volpen tuoliin]
Bond: Do you mind if my friend sits this one out? She’s just dead.

Uusimmassa Bondissa, Skyfall-elokuvassa, James Bond (Daniel Graig) lähtee selvittämään koko MI6:sta kohdistuvaa hyökkäystä. Tämän tehtävän aikana hänen lojalisuuttaan tiedustelupalvelun johtajaa M:ä (Judi Dench) koetellaan kovalla kädellä M:n menneisyydestä löytyvän toisen alfauroksen Silvan (Javier Bardemin) taholta. Tällä kertaa herrasmiesmäisen ongelmien selvittäjän tie vie muun muassa Shanghaihin, Skotlantiin, Istanbuliin ja Lontooseen. Ihastuttavaa tietenkin näin naisen näkökulmasta on se, että perinteisen Bond-tytön roolin ’ah-olen-heikko-ja-heiveröinen-mutta-niin-kaunis’ sijasta naisilla on jopa jotain sanottavaa tai muuta annettavaa elokuvalle – edes jossain määrin. Uusin Bondi kuitenkin pitää perinteistä kiinni tarjoamalle meille hämmentyneitä bimboja ja tehokkaita naisia, joilla on kuitenkin edelleen suhteelllisen vähän dialogista tai muuta valtaa valkokankaalla. Tällä kertaa omaa yritystää näyttää kauniilta ja tehokkaalta meille tarjoilevat Sévérine (Bérénice Marlohe) ja Eve (Naomi Harris), jolle on varattu oma historiallinen roolinsa.

Moonraker, 1979 [Bond ja Drax ampuvat lintuja]
Hugo Drax: You missed, Mr. Bond.
[Sala-ampuja tippuu puusta.]
Bond: Did I?

Elokuvassa on annettava tunnustusta varustemestarin Q:n takin alle pyörineelle nyt edesmenneelle Mr. Desmond Llewelynille (1914 – 1999). Mr. Llewelyn esiintyi lähes kaikissa Bond-elokuvissa tiedustelupalvelun varusteista ja valmistamisesta vastaavan osastion Q:n päällikkönä – ’Now, pay attention, 007’. Mr. Llewelynin kuoltua Q:n titteli meni elokuvassa Die Another Day – Kuolema saa odottaa (2002) hänen apulaiselleen R:lle (John Cleese). Nyt uusimmassa Bondissa Skyfall:ssa Q:n ansiokkaan manttelin alla jatkaa Mr. Ben Whishaw. Nuorella miehellä on aika isot saappaat täytettävänä, jotka hän onnistuu sitomaan nykyaikaan kiinni kiitettävällä tavalla. Ehkäpä juuri Q pakottaakin 007 siirtymään räjähtelevistä kynistä ja ampuvista kipseistä virtuaalitekniikan maailmaan.

The World Is Not Enough, 1999 [Mr. Llewelynin viimeinen Bond-elokuva]
Q: I’ve always tried to teach you two things. First, never let them see you bleed.
Bond: And second?
Q: Always have an escape plan.

Ensimmäinen valkokankaan James Bond oli kreikkalaisen adoniksen näköinen Mr. Sean Connery. Ja tässä kohtaa voi vain miettiä, että millaisen menetyksen(kö?) maailma koki, kun siihen alun perin suunniteltu Mr. Gary Grant aikoinaan kieltäytyi roolista. Perinteiseen tapaan Bondit ovat olleet ideaelokuvia, missä peistä väännettiin aluksi kylmän sodan merkeissä lännen ja idän välillä. Sen jälkeen ovat uudemmat asiat tulleet kehiin yhteenottojen syyksi. Sen sijaan mielikuva Bondista ei ole paljon muuttunut. Hänet koetaan yhä menevän miehen esikuvaksi, ja elokuvat kyllääntyvät uusimmalla teknologialla ja mielenkiintoisilla kojeilla. Tästä huolimatta Bond-leffoja voi pitää huvittavina ja osaltaan persoonattomina. Toisaalta vuodesta toiseen seikkailevalla macho-mieheltä ei voi paljon muuta odottaa. Tämä korostuu erityisesti elokuvissa viljentävän on-liners eli yksilauseisten murahdusten kautta, joita on nyt uusimmassa Skyfall-elokuvassa esillä enemmän kuin Mr. Graigin aiemmissa Bondeissa. Niiden olemassaolosta on kuitenkin oltava enemmän kuin kiitollinen, koska ne tuovat sitä huumoria yllättäviin paikkoihin elokuvan tiimellyksessä.

Octopussy, 1983 [Bond raahautuu joessa veneen perässä]
Nainen laivassa: Are you with our group?
Bond: No, ma’am, I’m with the economy tour.

Vaikuttaakin siltä, että Bondeja tehdessä voi ottaa esiin muistivihon, jossa on seuraavat asiat: (1) nainen, jonka kanssa Bond on yhteistyössä – check, (2) Bond ei elä täysin normimaailmassa (esimerkiksi Bournen tavoin), vaan hänellä on omaa tilaa ympärillään – check, (3) Bondilla harvoin on ketään samanikäistä ja tasoista työkaveria, hän ei ole mikään Butch & Cassidy (mistä CIA:n Felix Leiter taitaa olla ainoa poikkeus) – check, (4) Bondilla on merkittävä suhde vain naisiin ja ylempiin esimiehiin MI6:ssa – check, (5) Bond tekee sellaisia toimintakohtauksia, mitä ei ole vielä muissa elokuvissa nähty – check (ja niistä sitten katsoja saakin miettiä, että miten moisesta oikein oikeasti selvitään), (6) Bond vie sinut maantieteellisesti ja fyysisesti paikkoihin, missä et ole ikinä ennen käynyt – check, (7) Bond ajaa autolla jotain takaa sekä osallistuu tietenkin nyrkkitappeluun – check. Pitäen nämä kaikki mielessä on Skyfall-leffan käsikirjoittajilla ollut oman haasteensa, sillä Bond ei myöskää saa toistaa itseään vierailemalla samoissa kaupungeissa tai esittämällä samoja toimintakohtauksia kuin aiemmissa Bond-elokuvissa. Mr. Graigin ollessa sitoutunut tekemään vielä pari uutta Bondia, totaalifanit voivat varmaankin lähetellä hyviä käsikirjoitusehdotuksia Pinewood-studioille Englantiin.

Goldeneye, 1995
Mishkin: You will tell me everything you know about the Goldeye satellite.
Bond: What, no small talk? No chit-chat?

Tarvitseeko maailma sitten Bondia? Virallista kylmää sotaa ei ole enää olemassa, joten vihollinen on pitänyt kehittää muualta. Mutta uutisia seuratessa huomaa kyllä, että ei tämä maailma ainakaan yhtään turvallisemmaksi paikaksi elää ole tullut. Ja tämän varjoissa olevan uhkan esittäminen nousee myös hyvin esille Skyfall-elokuvassa. Itse ainakin odotan seuraavaa Bondia, jonka olemassaolon puolesta ei toivottavasti tarvitse jännittää yhtä paljon kuin nykyisen.

The World is not Enough, 1999
Elektra: You wouldn’t kill me. You’d miss me.
[Bond ampuu Elektran]
Bond: I never miss

Bond tien päällä

Verrattaessa Skyfall tuotosta aiempiin Mr. Graigin tähdittämiin Bondeihin, se eroaa niistä jyrkästi. Siinä missä Casino Royale voi pitää alkuperäisenä tarinana, Quantum of Solacea kostotarinana, niin Skyfall palaa juurilleen synkällä mutta hyvin sarkastisella tavalla. Kuten muutkin Bondit, myös Skyfall toteuttaa vaatimuksensa ja on ihastuttuva aikuisten seikkailukertomus, jota katselee ihan mielellään. Elokuva arvioinnin näkökulmasta on todettava, että vaikka Skyfall satunnaisesti voisi tuntea polkevan paikoillaan, sitä se ei tee, vaan elokuva etenee hyökkäysvaunun tavoin loppuhuipennukseensa asti. Pää on vieläkin pyörällä kaikesta ja olisinkin ehkä toivonut Mr. Graigin edellisten Bond-rainojen tavoin jonkinlaista selvempää hengähdystaukoa leffan lomassa. Skyfall palauttaa valkokankaalle myös otteen Bond-historiaan omalla tavallaan ja tämä (v)ihastuttaa ainakin joitakin faneja. Itse olisin toivonut leffalle erilaista loppua, joka muistuttaisi vähemmän Mr. Roger Mooren tähdittämistä Bondeista, mutta makunsa kullakin ja osaan elämän tämän kanssa. Skyfall on pakollinen nähtävä kaikille Bond- ja Mr. Graig faneille. Toimintaleffana ei petä, vaan tarjoaa uusia mielenkiintoisia ulottuvuuksia, joita voi sitten odottaa näkevänsä muissakin elokuvissa. Oman alansa tien näyttäjä, Bond, tekee vakuuttavan paluun ja suosittelen leffaa erittäin mielellään kaikille.

Overall
Kokonaisarvosana.

Casino Royale, 2006
Vesper Lynd: Am I going to have a problem with you Bond?
Bond: No, don’t worry, you’re not my type..
Lynd: Smart? – Bond: Single.

Ja tästäkin Bondista saamme osoittaa kiitoksen Mr. Ian Flemingin puoleen, joka oheisessa kuvassa selvästikin etsii uusia virikkeitä salaisen agentin tien varrelle.