VALIKKO

San Andreas

sanandreas4

San Andreas -elokuvassa Kaliforniaa koettelee massiivinen maanjäristys. Tässäpä tämä päätapahtuma. Tuhoa aiheuttavan maanjäristyksen keskellä esitellään kuitenkin avioerosta toipuva helikopteripilotti Ray (Dwayne Johnson). Hänen ex-vaimonsa Emma (Carla Gugino) ei voi ymmärtää miehensä varautuneisuutta, eikä Ray voi sietää vaimon nykyistä siippaa Danielia (Ioan Gruffudd). Hyvien vanhempien tavoin he kumpikin kuitenkin ajattelevat tyttärensä Blaken (Alexandra Daddario) parasta. Samaan aikaan Hooverin padolla maanjäristysasiantuntija Lawrence (Paul Giamatti) on testaamassa uusinta keksintöään, jonka tulisi ennakoida maanjäristykset. Testi pääseekin heti käyttöön ja Ray töihin ryhtyessään pelastamaan perhettään järistyksen keskeltä.

Ohjaaja Mr. Brad Peyton on pitänyt tiukasti käsissään ”näin teet tuho-elokuvan” – käsikirjaa, jonka kirjoittajaksi voisi kuvitella vaikka massatuhomogulia Mr. Roland Emmerichia. San Andreas -elokuvassa tapahtuva juonen kulku seuraa tätä listaa. Siitä puuttuu vain syvempi kosketus massatuhoon, jota ohjaaja ei ole onnistunut vangitsemaan Mr. Emmerichin  tavoin katsojille kauhisteltavaksi. Mutta nyt jokainen voi poimia seuraavasta listasta asioita, jotka leffassa olivat (ja sen jälkeen ruveta kasaamaan sitä omaansa ja toivottavasti hieman uskottavampaa massutuhokäsikirjoitustaan luonnonmullistuksista):

  • alkutapahtumissa esitellään tuleva tuho lievemmässä muodossa ja niistä selviytyvät hahmot omien ihmeellisten taitojensa / Hannu Hanhen onnen kanssa,
  • erittäin älykäs ja komea / lihaksikas miespuolinen sankari,
  • nainen, jolla on vaikeuksia tämän edellä mainitun miehen kanssa. Daamin tehtävä onkin sitten hämmästellä / kauhistella asioita,
  • kauniita / komeita nuorempia ihmisiä, joiden taidot tulevat tarpeeseen,
  • joidenkin näistä (läheisiä) ystäviä, jotka kuolevat elokuvan alkuvaiheessa tuhon uskottavuuden lisäämiseksi,
  • tuhon omia ovat yleensä myös itsekkäät ihmiset, jotka haluavat pelastaa vain oman nahkansa,
  • pieniä tarkkasilmäisiä lapsia, jotka näkevät / tietävät asioiden oikean laidan ennen aikuisia,
  • ei laitapuolen tai köyhiä ihmisiä sankareina tai yleensä näkyvissä valkokankaalla,
  • uutisissa kerrotaan asioista, jotka kaikki jo tietävät, mutta tästä huolimatta löytyy tietenkin ihmisiä, jotka kiistävät tosiasiat (ja heidän loppunsa ei yleensä ole kaunis),
  • järkyttävän suuri määrä ihmisuhreja,
  • tunnettujen maamerkkien tuhoutuminen,
  • alan asiantuntija, jota kukaan ei aluksi usko. Ja lopuksi tämä henkilö tietenkin nousee maailman tärkeimmäksi ihmiseksi, jos hän onnistuu säilymään hengissä,
  • kisa aikaa vastaan ja siinä samalla myös yleensä sen yhteisymmärryksen löytyminen  aiemmin kiistelleiden ihmisten kesken,
  • kaikesta tuhosta säilyvä lemmikki (yleensä koira) ja
  • lopussa tietenkin se perinteinen auringon nousu sekä massiivisen Yhdysvaltojen lipun tuulessa heiluminen.
  • Tässäpä oli sitten myös tämän elokuvan juoni aika tiivistettynä. Hahmot voi jokainen katsoja erikseen nimetä valkokankaalta.

Tuholeffat ovat yleensä ihan mielenkiintoisia. Haaste niille kuitenkin on tasapainoilla visuaalisen tuhoutumisen, viihdyttävän kerronnan ja isänmaallisen paatoksen välillä. Hyviä esimerkkejä onnistuneista balansseista ovat muun muassa Independence Day, Die Hard 4 ja White House Down (siis omasta mielestäni). Itse asiassa näiden leffojen katsominen voi olla aika sadistista puuhaa. Valkokankaallahan kuolee väkeä kuin muurahaisia myrkkyjen alla, mutta samaan aikaan näistä massakuolemista pitäisi olla välittämättä ja keskittyä eloon jääviin tai nihiin, joilla on jotain mielekästä sanottavaa (2012 ja Charlie Frost) ennen kuolemistaan. San Andreas yrittää saada katsojan tuntemaan synkkyyttä kaikkien Kaliforniassa asuvien edestä samalla kun se kannustaa jännittämään Rayn suorittamaa eloonjäämistaistelua. Tämä ei kuitenkaan ihan vaikuta onnistuvan, vaan tekee pikemminkin elokuvasta heikohkon tarinan kerronnan kannalta. Toinen tarina ratsastaa toisen kustannuksella tehden etenemistä poukkoilevaa, pomppivaa ja heikkoa, jolloin katsoja ei oikeastaan jaksa välittää mistään mitään.

Tämä on oikeasti sääli, sillä Mr. Johnsonin charmi kyllä olisi kantanut enemmänkin, jos miehelle olisi vain näytetty useammin vihreää valoa. Ja niin i-h-a-n-a kuin sälli onkin, hänen vahvat hartiansa eivät yksin pystyneet tätä elokuvaa pelastamaan. Ja vaikka elokuvasta itse voidaankin sitten olla mitä tahansa mieltä, niin leffan jälkeen on todettava, että Mr. Dwayne Johnson osoittaa olevansa elokuvatähti. Miehen nimihän on viime aikoina liitetty lähinnä jatko-osien pelastamiseen, mutta kyllä sieltä tuotannosta löytyy myös niitä itsenäisiä elokuviakin kuten Pain & Gain. Ja vaikka San Andreas ei ehkä niillä elokuvallisilla meriiteillään loistakaan, niin Mr. Johnson todellakin tekee parhaansa sillä aineistolla, mitä hänelle on annettu. Mielenkiintoisesti miehen harteille ei ole kuitenkaan lykätty kovinkaan paljon fyysistä toimintaa vaan pikemminkin siirtymistä paiksata A paikkaan B. Tämä on niin väärin – näin naiskatsojan näkökulmasta ajateltuna.

Lisäainesta olisin myös toivonut Mr. Paul Giamattille, joka todellakin osoittaa omalla työllään uskottavuutta ja edelleen soisin miehelle niitä isompia rooleja. Potentiaalia siihen kyllä löytyy. Katu-uskottavuutta edustaa Ms. Alexandra Daddariolle, jolle on jäänyt myös ”näin selviät maanjäristyksestä” luennon toiminnallinen esittely. Kaiken tuhoavan luonnonumullistuksen keskellä elokuvan juoneen olisi saanut paljon lisää, mutta menköön nyt näin alkukesän rymistelynä.

San Andreas sopii hyvin kaikkien mahdollisten tuho-leffojen joukkoon, jotka tarjovat mitä erilaisimpia tapoja laittaa elämää maapallolla uuteen uskoon, hävittää sen kokonaan tai saada aikaiseksi mitä ihmeellisempiä pelastustarinoita. Luonnonvoimien mahtia on esitelty maanjäristysten, tulipalojen, tulivuoren purkausten, tulvien, tsunamien, hurrikaanien ja tornaadojen avulla. Koko maapallo on laitettu uuteen uskoon globaalien katastrofien merkeissä useammin kuin kerran. Erilaiset epidemiat ovat kaataneet ihmisiä kuin kortta useassa elokuvassa eikä loppua tälle varmasti vielä näy. Samoin maapalloa ovat uhanneet erilaiset yleensä avaruudesta tai meren syvyyksistä nousseet erilaiset elinmuodot.

Kaikkien näiden elokuvien olemassaolo todistaa, että jokainen (??) meistä rakastaa kunnon tuhoa. Vai oletko eri mieltä omalla kohdallasi. Painatko kaasua onnettomuuden kohdalla, vai jäätkö sitä mielenkiinnolla seuraamaan – että mitä tapahtuu seuraavaksi? Kiinnostavatko sinua tsunami / tulivuori / tai muut vastaavat uutiset, vai vaihdatko silloin kanavaa televisiossa? Syitä kiinnostumiseen on varmasti useita. Puhdas mielenkiinto, pelko omasta elintilasta tai hämmennys vain siitä, miten kaikki voi hävitä nopeasti savuna ilmaan. Olipa se mikä tahansa, niin kiinnostus asioihin kuitenkin osoittaa, että San Andreas -tyylisille elokuville on paikkansa (mutta toivottavasti tulevissa sellaisissa on parempi juoni).

Oikeassa elämässä San Andresin siirros on sivuttaissiirros, jossa Tyynenmeren mannerlaatta ja Pohjois-Amerikan laatta sivuavat toisiaan. Sen siirrosvyöhykkeelle sijoittuvat San Francisco ja Los Angeles. Maa on noissa maisemissa järissyt vakuuttavasti vuosina 1857, 1906 ja 1989. Kehittyneestä tekniikasta huolimatta maanjäristysten ennustaminen on edelleen vaikeaa ja antaa parhaimmillaankin mediaa seuraavalle ihmiselle noin reilun minuutin varoajan. San Andreas siirroksessa maan pitäisi järistä kunnolla noin 140 vuoden välein. Tällaiseksi ei voi laskea pienempiä vuosien 2004 ja 2009 järistyksiä. Joten elokuvan lopussa ollut ohje hakea tietoa, miten menetelllä maanjäristyksen sattuessa ei ole ihan tuulesta temmattu.

Maa järisee ja niin edelleenwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
San Andreas elokuvan tavoitteena on selvästi ollut viihdyttää katsojaa perinteisen tuholeffan parissa. Ja siinä se osin kyllä onnistuukin. Mukaan on tungettu lähes kaikkea mahdollista ja tietenkin myös se klassinen perhearvoja esille nostava teema. Mutta kun nämä kliseet ja moraaliset sanomat heittää syrjään, voi rauhassa keskittyä katselemaan tuhon tapahtumista ja vauhdikasta menoa. Elokuvaa olisi voinut hieman tiivistää, sillä sen luonnon tuhovoimien vimma olisi tullut riittävän selvästi esille pienemmässäkin määrin. Ja tämän -jälleen taloja kaatuu syleilemään toisiaan- ajan olisi voinut käyttää vaikka syvällisemmän juonen esittelemiseen, joka nyt on niin ohut, että sen läpi suorastaan näkee. Salista poistuessa ei leffaa oikeastaan muista enää jälkikäteen muutoin kuin erikoistehosteiden osalta ja kenties ontuvan dialogin puolesta. Suosittelen elokuvaa kuitenkin Mr. Johnsonin ystäville, tuholeffoista pitäville ja niille, jotka kaipaavat elokuvalta helposti sulateltavaa materiaalia. Leffa sopinee myös niille, jotka ovat kiinnostuneita maanjäristyksistä, sillä jotain tieteellistä pohjaa San Andreassa niillekin saadaan.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

 

 

Osastot: Kevyttä katseltavaa, Toiminta/äksönpläjäys
Henkilöt: , , ,
Kommentit

Vastaa