Rakkaan kulinaristisen sisareni pyynnöstä lupasin kurkata ruuan ja elokuvan yhteismaailmaan. Kyse ei ole popcornien tai suolaisten karkkien valinnasta, vaan sen selvittämisestä, millaisia ruokaa / ruuanlaittoa käsitteleviä elokuvia maailmalle on oikein siunaantunut. Asia osoittautui haasteelliseksi, siitäkin huolimatta että useassa elokuvassa kyllä syödään, mutta niiden ruuanlaitto tai ruokailukohtaukset eivät ole välttämättä jääneet lähtemättömästi mieleen. Aihe oli kuitenkin siinä määrin mielenkiintoinen, että tässä voisi seuraavaksi suunnitella vaikka elokuvateemaiset bibbalot, joissa tarjolla olisi filmiruokaa… muutakin kuin sitä popcornia….
Nyt esitellyt elokuvat eivät välttämättä keskity suoraan ruuan laittamiseen, mutta sillä on siitä huolimatta merkittävä osa elokuvaa. Joku toinen voisi olla toista mieltä ja mielellään kuulenkin, jos jollekin teistä – rakkaista lukijoista – pullahtaa mieleen nyt mainitsematta jäänyt ruokaelokuva. Esille kaivamissani elokuvissa nauretaan, itketään ja opitaan elämään toisten kanssa – ruuan laiton yhteydessä, tai muuten sen parissa. Varmaa on kuitenkin se, että joidenkin näiden elokuvien parissa kuola voi alkaa valumaan jo alkumetreiltä lähtien ja toisten taas ei missään vaiheessa.
Dinner for one – Illallinen yhdelle (1963)
Illallinen yhdelle on saanut 18 minuuttiin tiivistettyä hyvin perinteisen ja kostean uuden vuoden illallisen. Siinä miss Sophie täyttää 90 vuotta ja hän on kutsunut juhliinsa neljä vanhaa ystäväänsä Sir Tobyn, amiraali von Schneiderin, Mr. Pommeroyn ja Mr. Winterbottomin, jotka ikävä kyllä ovat estyneet tulemaan paikalle kuolemiensa vuoksi. Tilannetta paikkaa miss Sophien uskollinen hovimestari James, joka joutuu vuorollaan astumaan jokaisen poissaolijan saappaisiin. Ruokaa ei lyhytfilmissä tehdä, mutta sitäkin enemmän tarjoillaan väkijuomia ja hyvää seuraa. Elokuva on saavuttanut mainetta myös sillä, että se keikkuu esitettyjen uusintojen kärkisijoilla Guinnesin ennätystenkirjassa. 18 min.
James: The same procedure as last year, Miss Sophie?
Miss Sophie: The same procedure as every year, James!
Soylent Green – Maailma vuonna 2022 (1973)
Elokuva sijoittuu New Yorkiin vuoteen 2022, jossa maailma kärsii ylikansoituksesta, ilmaston lämpenemisestä ja nälänhädästä. Virkavalta oli kehittänyt näihin ongelmiinsa oman ratkaisunsa planktonipohjaisen ravintokapselin Soylent Greenin, josta en haluaisi olla osa.Totuus tuli ilmi poliiseille, jotka ovat hieman liian innokkaita selvittämään sattumanvaraista murhaa. Elokuvaa pidetään myös yhtenä parhaimmista sci-fi-leffoista, ikinä. Siitä jokainen taas saa olla aivan mitä mieltä haluaa. 97 min.
Big Night – Italialainen ilta (1996)
Italiaisveljesten Secondon (Stanley Tucci) ja Primon (Tony Shalhoub) italialaisella ravintolalla ei mene kovin hyvin New Jerseyssä. Amerikkalaisten ruokailutottumukset ovat järkytys italiaisille kulinaristeille ja heidän ehdottomille vaateille hyvästä ruuasta. Ravintolaan pitää saada kuitenkin maksavia asiakkaita ja sellaisia yritetään houkutella Suuren Illallisen avulla, jonne pitäisi paikallisen jazzkuuluisuuden Louis Priman myös osallistua. Elokuvaa ei kannata katsoa tyhjin vatsoin. 107 min.
Tampopo (1987)
Japanilainen elokuva nuudeleiden jalosta keittotaidosta. Siinä heikosti menestyneen ravintolan pitäjä Tampopo (Nobuko Miyamoto) saa apua ohikulkumatkalla olevilta rekkamiehiltä Gorolta (Tsutomu Yamazaki) ja Gunilta (Ken Watanabe). Elokuvassa ruoka on mukana usealla eri tasolla, eikä siten keskity vain suolan lisäämiseen keittoveteen. 115 min.
Babette’s Feast –Babettes gæstebud – Ranskalainen illallinen (1987)
Ranskalaisen taloudenhoitajan voittaessa lotossa hän käyttää rahat tarjotessaan emännilleen Martinelle ja Filippalle sekä heidän ystävilleen ikimuistoisen illallisen 1800-luvun lopulla. Elokuva on ihastuttava jo sinänsä, että herrasväki koittaa verbaalisesti vähätellä Babetten taitoja, mutta ahmivat hänen ruokaansa silmät kiiluen. Babetten menuu eroaakin aikalailla isäntäväen tavanomaisesta keitetystä kalasta ja leivästä. Ruuasta saa oikeasti herkullista.102 min.
Like Water for Chocolate – Como Agua Para Chocolate (1992)
Ennen muinoin avioliitoon pääsemistä sääteli biologinen ikä Meksikossa. Tämän vuoksi nuorempaan sisarukseen rakastunut mies ei pääse tunteiden palonsa kanssa naimisiin, vaan mies nai rakkaansa siskon päästäkseen todellista rakkauttaa lähelle. Ruuan laittamisen kautta miehelle tulee väylä tunteidensa ilmaisemiseen ja ruoka onnistuu tässä erittäin hyvin. 105 min.
Eat Drink Man Woman – Yinshi nan nu (1994)
Mr. Ang Leen ohjaustyö taiwanilaisesta perheestä ja avioliitosta. Elokuvan alussa on kiitettävän tarkkaan seurattu kokki Chun (Sihung Lung) sunnuntai lounaan valmistaminen. Jokainen voi ottaa siitä vinkkejä itselleen ja samalla muistaa kiittää kyökin puolella pyöriviä ja ruokaa laittavia ihmisiä. Kunnon veitsen avulla pääsee jo pitkälle. Elokuvassa ruokaa käytetään hyvin myös tunnetilojen kuvaamiseen. 123 min.
The God of Cookery (1996)
Ruokien taisteluelokuva hong-kongilaiseen tapaan. Kokkaustaidon kuningas on hävinnyt tittelinsä lähinnä ylimielisyytensä vuoksi ja yrittää nyt paluuta uudelleen valtaan. Tätä elokuvaa ei sitten kannata ottaa liian tosissaan, sillä siinä määrin se esittää kiitettävää satiiria Iron Chef-televisiosarjasta (vai pitäisikö nykyään sanoa Master Chef-sarjasta). 95 min
Soul Food (1997)
Josephin perheen matriarkka pitää perhettään Herran kurissa ja nuhteessa ruokapöydän ympärillä sunnuntai-lounaalla jo 40-vuoden kokemuksella. Ruuan laitossa oleellisempaa on intuition ja sydämen äänen seuraaminen kuin orjallinen reseptikirjan lukeminen. Ruokalistalta löytyy aina rakkautta ja naurua, joille meinaan tulla stoppi uusien ongelmien vuoksi. 115 min.
Seuraavassa osassa päästään 2000-luvulle. Ja vaikuttaa siltä, että Kaukoidästä päästään lähemmäksi Pohjoismaita.
Osastot: Elokuvia ja elämää