90 minuuttinen dokumentti Suomen tasavallan vallan kahvasta luopuneen presidentti Tarja Halosesta ei tarjoa paljon uutta ja mielenkiintoista itsestään kansalainen Halosesta, mutta sitäkin enemmän antaa katsojalle mahdollisuuden kurkata kulissien taakse. Se on hyvin kuvattu, mikä suo katsojalle miellyttävän tunteen siitä, että elokuvasalissa ei tirkistellä rouva presidentin elämää Big Brother tyyliin. Mutta hyvästä yrityksestä huolimatta 90:n minuuttiin ei tunnuta saavan riittävästi syvyyttä.
Vuonna 2000 presidentiksi valittu Tarja Halonen yllätti aikanaan monet valinnallaan, mutta dokumentin antaman määärätietoisen naisen kuvan perusteella, valinta tähän tehtävään olisi ollut edessä enemmin tai myöhemmin. Määrätietoinen naisten asioita ja tasavallan hyvinvointia ajava punapää tuli tunnetuksi kissoistaan (Miskasta ja Rontista), lepppoisasta puolisostaan Pentti Arajärvestä ja Suomi-kuvan myyjästä varuisteinaan ne kuuluisat lippalakit ja käsilaukut. Media ei varmaan ihan onnessaan pyörinyt, maailman naiset ehkä sitäkin enemmän, sillä vallan lasikattoon oli saatu taas uusi särö.
Ohjaaja ja käsikirjoittaja Mr. Aleksi Bardyn dokumentti Rouva Presidentti esittelee katsojille Tarja Halosen virallista elämää viimeisen presidenttivuoden aikana. Ilmeisestikin suhteelliset vapaat kädet saanut dokumenttiryhmä matkaa dokumentissa presidentti Halosen tiimin mukana ympäri Suomen maata ja maailmaa. Ihastuttavasti dokumentti ei selitä, kerro, kuvaa tai pohjusta Halosen elämää, vaan tyytyy pelkkää kuvaamiseen ja antaa Tarjalle sen verbaalisen roolin sen valinnassa, miten hän haluaa asiaa valaista. Myös presidentti Halonen pitäytyy liiallisesta asioiden selittämisestä ja on omaksunut asenteen kameran edessä olemisesta, ilman liian suurellista siihen huomion kiinnittämistä. Kaikkeen kai tottuu, myös kintereillä roikkuvaan kameraan. Ja ehkä juuri sen vuoksi olisi odottanut, että dokumentissa olisi ollut jotain syvällisempää kuin oman kissan kohtalon pohtiminen.
Enemmän kuin tasavallan presidentin työnkuvaa, Rouva Presidentti, kuvaa enemmän Tarja Halosta kansanomaisesta näkökulmasta. Erityisesti dokumentista välittyy hänen sanavalmiutensa ja suorapuheisuutensa. Nämä nousevat esille niin kulissien takana kuin huomion kohteena ollessa. Tämä työnkuvan vähyys on sinänsä sääli, sillä uskoisin useamman ihmisen oikeasti olevan halukas tietämään, että mitä siihen presidentin työn kuvaan kuuluu muutakin kuin edustusmatkoja, lain allekirjoituksia, palavereissä istumista ja kuvattanava olemista. Voikin pohtia sitä miten aika lailla valtaoikeuksista riisutun tasavallan presidentin työ eroaa esimerkiksi naapurimaan kuninkaallisten elämästä? Dokumentin mukaan suhteellisen vähän.
| Epävirallinen, leppoisa dokumentti |    |
|---|---|
| joka ei varmaankaan muuta mielikuvaa napakasta presidentti Halosesta, mutta ei myöskään kyllä juurikaan syvennä sitä. Rouva Presidentti ei tarjoa juurikaan uutta presidenttiyden kuvaamisessa, mikä on sääli. Mutta samalla kyllä osoittaa katsojalle, että miten oma identiteetti onnistutaan menettämään jo kuuden vuoden aikana. Tarja Halosesta on tullut Suomen kansan omaisuutta loppuiäkseen. Ihastuttavaa dokumentissa oli kuitenkin sen soveliaisuus, se ei pyri tekemään mitään ihannekuvaa ihmisestä tai toimimaan pienenä tirkistelymahdollisuutena presidentin elämään. Kuka sitten suuntaa katsomaan moista pintapläjäystä? Minä ja isäni, joka sai valita tästä tai Lumikista (kun pitää olla niitä valinnanmahdollisuuksia). Mutta oikeasti, dokumentti oli ihan asiallinen, mutta enemmänkin siitä olisi saanut irti. Silti olen ihan tyytyväinen sen näkemiseen, vaikka mitään uutta ja järisyttävää se ei itselleni tarjonnut. Elämä jatkuisi ilman tämäkin dokumentin näkemistä. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
’Presidenttiys on varjo tai vaippa, joka tulee ympäri.’ – presidentti Tarja Halonen
Osastot: Dokumentti, Kotimainen