VALIKKO

Return to Ithaca – Paluu Ithicaan / Havannan taivaan alla

Vaikkakin yksi elokuvan pääosassa olevista henkilöistä toteaa: “Old farts’ gatherings don’t interest the young,” uskallan olla asiasta eri mieltä. Ohjaaja Mr. Laurent Cantet tuotos esittää ikääntyneien ihmisten pohdintaa tavalla, joka jaksaa kyllä myös kiinnostaa nuorempia (tai sitten vain pitää alkaa myöntää oma ikääntyminen). Toki ajatus eletystä elämästä ja toteutumattomista unelmista on sellaista mitä nuorisolaisilla on vielä edessään, mutta perinteiseen tapaan viisaus asuu vanhoissa ihmisissä (tai ainakin vanhoissa naisissa Pohjanmaalla). Return to Ithica -elokuvan tapauksessa tämä viisaus asuu poliittisesti epätasapainoisessa Kuubassa asuvissa ystävissä.

Havannassa eletyn elämän pohdinnan merkeissä tapaavat Tania, Eddy, Rafa, Amadeo ja Aldo. Ystävien illanvietto keskittyy aika lailla yhteen ja samaan rauhalliseen paikkaan, jossa on mahdollisuus pohtia syntyjä syviä rommia ja hyvää ruokaa nautiskellen. Niitä onkin luvassa, sillä illanaikana vietetään Amandon kotiinpaluuta kuudentoista maanpaossa vietetyn vuoden jälkeen sekä pohditaan mitä sille omalle elämälle oikein tapahtui Kuuban maisemissa.

Elokuvan otsikko viittää enemmän kreikkalaiseen mytologiaan kuin Kuuban kuumiin tuuliin. Paluu Ithacaan symbolisoi matkan loppua ja elokuvan tapauksessa se sopii toki tähän kotiinpalun ajatukseen. Mytologia-ajatuksesta huolimatta elokuva on kuitenkin saanut innoituksensa kuubalaisen kirjailijan Mr. Leonardo Paduran novellin ”The Palm Tree and the Star” yhdestä henkilöstä. Ohjaaja Mr. Laurent Cantet lähestyi Mr. Paduraa alunperin lyhytfilmi ajatuksella, mutta pyörsi matkan varrella päänsä ja päätyi tekemään pitkän rainan tästä aiheesta. Tämä siitäkin huolimatta, että tämä puhe-elokuva illasta aamuun tuskin tulee olemaan mikään kassamenestys. Teko oli kuitenkin rohkea ja mielestäni se kannatti.

Tämä on ollut varmasti haastavaa ja jäin itse pohtimaan sitä, että aiheeseen liittyvä tiivis tunnelma olisi varmasti tullut paremmin esille teatterin lavalta kuin valkokankaalta, jossa tarina pysyy fyysisesti paikoillaan koko kestonsa ajan. Elokuvan kuvaaja Mr. Diego Dussuel onnistuu kuitenkin jollakin ihmeen tavalla hyödyntämään kaikkea näkemäänsä tarinan vahvistamiseksi. Tämä ei olisi mahdollista teatterissa, joten keskustelun käydessä puuduttavaksi (mitä ei varmasti tapahdu) voi antaa ajatustensa lentää Havannan hämärtyvään iltaan ja sen vaikutuksiin päähenkilöihin.

Ohjaajan suuntaan on kuitenkin osoitettava kiitonsa tässä, sillä yleensä toisten ”silloin kun minä vielä elin” -keskustelun seuraaminen voi olla hyvinkin tylsää ja mieltä pakottavaa. Return to Ithican keskeiset henkilöt onnistuvat kuitenkin todistamaan tämän väitteen vääräksi. Ystävien käymä keskustelu on suoraa ja avointa draamaa, mutta katsoja ei voi olla huomaamatta ohuen jään päällä kävelyn tunnetta. Kotiinpaluun matkan varrelle on jäänyt jotain, joka olisi sitonut keskustelua paremmin elokuvan tunnelmaan. Ohjaaja tekee selvästi kuitenkin parhaansa, että teemassa ei pudottaisi saippuaoopperamaisen dialogin puolelle. Kun tämän ei anna häiritä, voi katsoja rauhassa keskittyä nauttimaan vallankumouksen lasten ajatuksista ja kokemuksista heidän kypsyneistä näkökulmistaan.

Silloin kun minä vielä elinwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Suosittelen elokuvaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita näkemään yhden näkökulman vallankumousten lasten aikuisempaan ajatteluun. Kaikella on hintansa, menneisyys pysyy omana, mutta sen kanssa on vain pystyttävä elämään. Aikuisten ihmisten suorittama oman elämän pohdinta on toki hidasta katsottavaa, eikä tarinakaan käynnisty heti hurjalla vauhdilla. Mutta tämä jälkipolton mahtiin luottava elokuva kuitenkin palkitsee lopulta katsojansa.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Isabel Santos, Jorge Perugorria, Fernando Hechavarria, Néstos Jiménes, Pedrdo Julio Diaz Ferran

Osastot: Kevyttä katseltavaa
Kommentit

Vastaa