VALIKKO

Rare Exports: A Christmas Tale – Harvinainen kuljetus: Joulutarina

Rare Exports perustuu internetissä ja elokuvafestivaaleilla kulttiasemaan nousseisiin lyhytelokuviin Rare Exports I sekä II ja se on aikuisyleisölle suunnattu musta komedia, joka kertoo, mistä joulupukissa on oikeasti kysymys. Rare Exports on kaikille niille, jotka luulevat, etteivät enää usko joulupukkiin (samalla tarina selvittää sen, miten se pukki oikein ehtii niihin tuhanteen eri paikkaan yhtä aikaa – hih, hih…). Elokuva onkin oiva ho-ho-ho kauhufantasia leffa, mitä suosittelen erittäin lämpimästi kaikille, olipa asenteesi joulua kohtaan mikä tahansa.

Elokuvan idea perustuu siihen, että ennen joulua tapahtuu kummia. Onko kyseessä joulupukkia ja onko häntä oikeasti edes olemassa? Ja millainen se hemmo oikein on? Perinteinen lapsia vitsalla piiskaava nuuttipukki vai amerikkalainen Coca-Cola mainosten pehmoparta. Elokuvassa tämä kyllä selviää omalla tavallaan. Amerikkalainen / brittiläinen tutkimusryhmä poraa Korvatunturia ja löytää jotain sellaista, mitä eivät todellakaan uskoneet kohtaavansa. Porausta salaa seuraava pikkupoika Pietari (Onni Tommila) koittaa vakuuttaa kaverinsa Juuson (Ilmari Järvenpää) siitä, että tekeillä on jotain joulupukkiin liittyvää. Samaan aikaan Pietarin isä Rauno (Jorma Tommila) ihmettelee muiden läheisen kylän miesten Aimon (Tommi Korpela) ja Piiparisen (Rauno Juvonen) kanssa raadeltuja poronraatoja, joita epäillään susien tekosiksi. Tästä se kaiken selvitteleminen sitten alkaa.

http://www.youtube.com/watch?v=2pH9IyqTk1E

Elokuvan 80 minuuttiin oli saatu ängenttyä kaikki tarpeellinen ja sellaisella vauhdilla, että sitä seurasi hyvinkin intenssiivisesti. Okei, myönnän – pari kertaa oikein säikähdin kunnolla, mutta olosuhteet huomioiden, se oli aika oletettavaa. Samaa voi olettaa tapahtuneen kaikille muillekin katsojille. Joten ei ole mikään ihme, että rainan ohjaaja Jalmari Helander ponkaisi rainan myötä kertaheitolla mainoselokuvien tekemisen kasteista pitkien elokuvien sarjaan. Ja varsin onnistuneesti ponkaiseekin. Rare Exportsin myötä Mr. Helanderille onkin tipahdellut riittämiin ”haluan edustaa sinua isossa maailmassa” –agenttikutsuja. Toivotaan hänelle antoisampaa eloa siellä kuin toiselle suomalaiselle ohjaajalle Renny Harlinille.

Suomalaiselle elokuvalla (varsinkin kun kyseessä ei ole Kaurismäki-elokuva) voi myös ihan merittinä sitten mainita, että koto-Suomen lisäksi ensi-iltoja oli muun muassa Yhdysvalloissa, Britaniassa, Saksassa ja Australiassa. Meriittiä toki nousee lisää siitä, että Rare Exports on palkittu muun muassa sveitsiläisessä Locarnon elokuvajuhlassa Piazza Grande-palkinnolla ja espanjalaisessa Stigesin elokuvajuhlilla raina putsasti pöydän ollen muun muassa festareiden paras elokuva.

Elokuva on, ehkä itselleni yllättäen, saanut hieman korkeahkon ikärajan, K13. Mutta sitten tulee taas muistaa, että meillä Suomessa tämä alastomuus on hieman suvatumpaa kuin maan rajojen ulkopuolella. Ja ihan oikeasti, meikäläiselle tuottaa vaikeuksia ymmärtää, miten niiden alastomien ihmisten suihkussa näkeminen tai hangessa kipittäminen saisi jonkun mielenterveyden heilumaan huolestuttavalla tavalla. Toki samaan hengenvetoon on todettava, että elokuva soveltuu ehkä paremmin aikuisille (ainakin niille, jotka eivät enää –oikeasti- usko siihen joulupukkiin), koska se viljelee ihan kiitettävästi mustaa huumoria, jolle saa nauraa epäsäännöllisen säännöllisen. Itselläni ainakin oli hulvattoman hauskaa kielikuvien kanssa ja pohdin vain sitä, mitenkähän ne kaikki mahtavat kääntyä vieraille kielille.

Suosittelen ihan täysilläwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Rare Exports on saanut kehuja siitä, että se todennäköisesti on vuoden paras kotimainen elokuva. Ja näin voi kyllä ihan oikeasti olla, kategoriasta huolimatta. Itse asiassa se taitaa olla pitkään aikaa paras elokuva, mitä olen nähnyt ja missä olen estottomasti nauranut – tämä näkyköön noissa loppupisteissä. Elokuva pitää mukanaan alusta loppuun, ei jää liiallisen pitkäksi aikaa seisomaan paikalleen ja nostaa esille sitä arkea – siinä joulupukkiin uskomisessa tai sitten ei. Kukin tekee osuutensa uskottavasti, välillä vain hieman liian alleviivaava musiikki vaivaa, mutta se toisaalta sopii hyvin tunnelmaa. Mielenkiintoista elokuvassa musiikin lisäksi on naisten puuttuminen – yhtään ei valkokankaalla näy, ja jos niitä on rainassa jollakin tavalla mukana, niin se on kyllä sitten yksi yksinäinen lause koko leffassa. Liekö tämä ”miesmäisyys” vaikuttanut siihen, että ainakin tässä näytöksessä, missä olin, myös katsojakunta koostui lähinnä miehistä. Kohteliaisuus syistä jätän nämä pukki ja miesvertailut toiseen kertaan. Katso, nauti ja odota joulua paljon hauskemmalla mielellä tämän rainan jälkeen. Ja ennen kaikkea muista, että: ei itkeä saa, ei meluta saa, tonttu voi tulla akkunan taa…..
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Hoh-hoi-jaa tätä pukin odotusta ja sitä, että näitä jouluun ja siiten pukkiin liittyviä rainoja on  tehty melkein kuin liukuhihnalta. Suurin osa niistä kuitenkin kaatuu sinne lällytyspuolelle alusta alkaen. Muutamia poikkeuksia ovat mielestäni seuraavat (vaikka toki niissäkin pitää olla ne onnelliset hetkensä): A Christmas Carol (2009), The Polar Express (2004), How the Grinch Stole Christmas (2000) ja tietenkin ikiaikainen suosikkini, joulutunnelman totaalinen tekijä, It’s a Wonderful Life (1946). Muita joulunaikaan liittyviä rainoja en edes rupea listaamaan, sillä se ei varmaankaan loppuisi koskaan.

Osastot: Kotimainen, Rakkautta & Anarkiaa, Seikkailu
Kommentit

Vastaa