Ja nyt katsaus historiaan, jos et vielä tunne itseäsi riittävän vanhaksi. 1980-luvulla videopelejä alkoi tulla lisääntyvässä tahdissa kuin sieniä sateella tekijöiden huomattua niiden koukuttavan vaikutuksen. Vuonna 1980 aikaansa sai kuluttaa sellaisten klassikoiden kuin Battlezone ja Pac-Manin parissa. Itse muistelen Pac-Mania tuttavallisemmin rotikkarinkiä erittäin lämpimästi. Sen keltainen, hauska ja lähes väkivallaton hahmo kulki sokkelossa syöden pisteitä ja hamuten voitttoja. 1981 pelaajien iloksi tulivat Donkey Kong ja Mario Bross, jotka saivat sitten vuosien kuluessa lisää numeroita peräänsä tai titteleitä eteensä. Vuonna 1984 maailmaa puolestaan valloitti Tetris. Kotikoneille se pääsi vuosina 1986 ja 1987, jonka jälkeen se on yhä pitänyt pintansa eri variaatioiden kautta. Ja vuoden 1989 peliä SimCity on myös tullut pelattua, puhumattakaan Miinaharavasta, joka edelleen jaksaa koukuttaa. Mutta nyt peliriippuvuutta ylläpitää lemmikkieläin peli Pet Rescue…. Minulle ei saisi koskaan opettaa uusia pelejä…. Mutta asiaan, leffa sopii teemansa puolesta blogin edelliseen Game On – pelimusiikkipostaukseen. Tällä kertaa todellakin tulee vain osoitetuksi, että elokuva- ja pelimusiikki ovat yllättävän lähellä toisiaan.
Mr. Adam Sandlerin uusin elokuva on hakenut innoituksensa alueelta, jota ei ole paljon valkokankaalla nähty. Toki Gamer esitti myös pelimaailmassa mukana olemista, mutta Pixels vaikuttaa trailerinsa mukaan koko perheen elokuvalta. Joten odotukset olivat koholle leffasaliin mennessä. Ja harvinaisena poikkeuksena olin myös pukeutunut tällä kertaa teeman mukaan – pikseleitä täynnä olevaan mekkoon. Ja leffa osoittauituikin perinteisesti sandleriksi. Se tarjoaa nauruja siellä täällä, mutta miksikään komiikan älynväläykseksi sitä ei voi sanoa. Pixels kuitenkin palvelee tarkoitustaan, esittelee erilaista näkökulmaa ja tuo hyvää mieltä lähes kaikille katsojille. Itseäni aiheen erikoisuuden vuoksi vain harmittaa se, että rainaa ei annettu parempiin käsiin, jolloin leffakin olisi voinut olla reippaasti viihdyttävämpi.
Vuonna 1982 NASA lähetti avaruuteen popkulttuuria täynnä olevan lähetteen. Mukana oli avaruuden muukalaisille tietoa siitä miten vietämme aikaa. Oiva esimerkki tästä olivat tietokonepelit. Kaikki ei kuitenkaan ihan sujunut suunnitelman mukaan, sillä avaruuden örkit ottivat pelimaailman tapaamisen kutsuna sotaan ja päättivät valloittaa maailman näiden pelihahmojen muodossa. Rankat ajat vaativat rankkoja menetelmiä ja Yhdysvaltojen presidentti Will Cooper keksii koota yhteen kouluaikojen parhaat pelaajat vihollisten hyökkäyksiä vastaan. Kutsun astua palvelukseen saavat presidentin paras ystävä Sam Brenner, Ludlow Lamonsoff, Eddie Plant ja taustatukea armeijan puolelta antaa Violet van Patten. Pelimaailmaan sananmukaisesti imeytymisen myötä entiset mestaripelaajat joutuvat muistelemaan taitojaan ja käymään läpi keskinäistä kemiaansa, johon kuuluu hävittyjä pelejä ja voitettuja tyttöystäviä.
Pixels perustuu käsikirjoittaja-ohjaaja Mr. Patric Jeansin lyhytelokuvaan vuodelta 2010. Nyt valkokankaalla tätä teemaa on vain laajennettu entisestään herskyvällä tavalla. Mr. Sandlerin elokuvista pitävillä immeisillä on mahdollisuus kunnon nostalgiakauteen tietokonepelien myötä. Tosin asia voi olla kaksipiippuinen, mikäli sandlerismi uppoaa, ikää voi olla sen verran vähän, että PacMan kumppaneineen ei soita mitään muistivaraston kelloja.
| Level 3 |   |
|---|---|
| Pixels on yllätävän hyvä elokuva. Ja tämä on paljon sanottu sandlerismista. Alapään vitsit onnistuvat loistamaan poissaolollaan lähes kokonaan ja huumoria on koitettu hakea muualta. Ehkäpä Mr. Sandlerin (ylä)pää kääntyy hitaasti ja varmasti laajemman huumorin suuntaan. Näyttelijätyö on peruskauraa ja visuaaliset efektit pelihalleista tuttujen pelien hahmojen muodossa on ihan ihan asiallista. Leffa sopii koko perheelle. Mutta on vaikea sanoa, kuka siitä oikein innostuisi. Pelihalleissa aikaansa kuluttaneet voivat saada tästä jonkinlaisia nostalgia-kicksejä, mutta niitä saa myös kotona pelejä pelatessa. Elokuvan aihe oli yllättävän tuore ja mielenkiintoinen, mutta siitä ei ole otettu kaikkea irti. Sandlerismista pitävät saavat leffasta varmasti eniten irti ja näin leffasaliin myös mennessä tietää mitä taatusti on tulossa. Suosittelenkin sitä heille sekä niille, jotka haluavat ottaa nostalgiamatkaa 1980-luvun pelien maailmaan. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Näyttelijät: Kevin James, Adam Sandler, Josh Gad, Peter Dinklage, Michelle Monaghan
Osastot: Kevyttä katseltavaaHenkilöt: adam sandler, josh gad, kevin james, michelle monaghan, peter dinklage