VALIKKO

Pirates Of The Caribbean: On Stranger Tides

Iiiiiiiikkkk!!! Oooooohhhhh!!!! En sitten edes malta oikein pysyä pöksyissäni!!!! Ja kuola valuu jo ensimmäisistä otsikon sanoista. Vaikka en miksikään hurjaksi jatko-osien fanittajaksi olekaan tunnustautunut, niin kapteeni Jack Sparrow on kyllä sellaisen arvoinen, että on ihan pakko päästä katsomaan tämä raina useamman kerran…ensi kerralla ehkä nauttii vielä enemmän näppärästä dialogista, nyt vain jännitti ihan himona, että miten hommassa oikein käy. Onneksi sain ihastuttavaa seuraa, kiitos R. Olet ihanasti yhtä piraattielokuvaistunut kuin minä 😉 🙂

Kolme aiempaa piraattielokuvaa ohjannut Gore Verbinski oli nyt syrjäytetty ohjaajan pallilta ja hänen tilallaan elokuvan ohjaamisesta määräsi musikaalien ohjaaja yleisemmin kunnostautunut Rob Marshall. Valkokankaalla tämän voi ehkä huomata siitä, että elokuva oli selvästi nopeatempoisempi kuin edeltäjänsä (Pirates of The Caribbean: Maailman laidalla). Ohjaaja oli luonut teoksen, joka eteni yhtä vauhdikkaasti kuin Musta Helmi sekä toi samalla lailla eloa ja ihmetystä katsojan eteen kuin laivan miehistö yleensäkin. Jokaiselle löytyi varmasti jotain.

Tämä tuli hyvin esille muun muassa siinä, että vaikka tästä jatko-osien jatkumosta olivat ulkona Kiera Knigley ja Orlando Bloom (Elizabeth/Will), niin heidän tilalleen oli sitten palkattu uutta verta sitä ’pakollista’ ja mahdottomalta vaikuttavaa romansssintynkää esittämään merenneidon Syrenan (Ástrid Berges-Frisbey) ja Mustaparran sielusta huolehtivan (niin kuin muka todella oikeeasti) papin Philip Swiftin (Sam Claflin) muodossa. Tälläkin juonen tynkäisellä lienee se oma fanittajakuntansa, mutta itse taidan yhä (vaan) kallistua sinne kapteeni Sparrowin suuntaan (ja mitä leffateatteriin valunutta nuorempaakin väkeä kuunnellessa en ole tässä fanituksessani yksin). Ja sitäkin enemmän nyt näin, sillä rainassa kyse on todellakin kapteeni Sparrowin seikkailuista, johon muut pääsevät omalla osuudellaan osallistumaan.

Papin ja merenneidon lisäksi uutta verta ja samalla lisää mielenkiintoa tarinaan oli saatu myös mukana olevien muiden hahmojen kohdalla, jotka sopivat leffan juoneen totaalisen hyvin. Kapteeni Sparrow tapaa entisen (v)ihastuksensa Angelican (Penelope Cruz), joka on muuten sitten sattumalta kapteeni Blackbeard (suom. Mustaparta) (Ian McShane) tytär. Mustaparta haluaa yhtä innokkaasti kuin kapteeni Sparrowkin päästä sinne nuoruuden lähteelle, eikä juuri säästele keinoja sen tavoittamiseksi, mistä hyvä esimerkki lienee on kapteeni Sparrowin kidnappaaminen hänen laivalleen Queen Anne’s Revengelle. Mukana on toki myös vielä kapteeni Barbosa (Geoffrey Rush), joka on kylläkin päätynyt kunnialliseksi kaappariksi kuninkaan Yrjö II:n laivastoon… ehkäpä…. Juonen tynkää tosiaan rakennetaan edellisen rainan (Maailman laidalla) perusteella, jonka mukaan kapteeni Sparrow haluaa löytää nuoruuden lähteen ja saada tietenkin –taas- Mustan Helmen takaisin. Tällä kertaa kompanssin ohjaamat toiveet kylläkin saavat aikaan seikkailuja Lontoossa, merillä ja viidakossa uuden porukan kanssa, jossa jokainen ajattelee sitä omaa nahkaansa (tai jotain sitä vastaavaa). Tässä kohtaa on varmaan hyvä muistaa, että kyseessähän on merirosvoelokuva – voiko tällöin oikeasti luottaa kehenkään, joten ei liene yllätys, että verbaalista dialogia ja muutenkin fyysistä yhteenottoa on luvassa riittävässä määrin ikärajajan määrittämällä tasolla. Nauraa saa ihan riittävästi, kun kaikelta jännitykseltä antaa kapteeni Sparrowin kumppaineiden opettaa sinulle muutamia uusia sanontoja ja asioiden hallintatapoja.

Jos kapteeni Sparrowin seikkailuista ei jaksa (kuka kehtaa tunnustaa??) oikein innostua, aina voi ihailla maisemia – myös maisemallisesti. Tätä rainaa kuvattiin muun muassa Los Angelissa, Hawaiilla, Lontoossa ja Puerto Ricossa. Toisaalta samaan hengenvetoon on kehoitettava oikeasti menemään katsomaan raina. Sillä toisin kuin kapteeni Sparrowin kolme edellistä seikkailua (ne, joissa Will ja Elizabeth olivat vielä mukana) olivat selkäesti enemmän pakollisia ja taloudellisesti laskemoituja jatko-osia. On Stranger Tides-leffaan on kuulemma löydetty oikein uusi freesi tarinan taustalle Tim Powersin vuonna 1988 julkaisemasta novellista, jonka mukana leffaa on hehkutettu siitä, että se vie päätökseen niitä edellisen leffan (Pirates of Caribbean: Maailman laidalla) juonentynkiä. Tämä jää kyllä jokaisen katsojan itsensä päätettäväksi.

Enemmän toimintaa ja oikea tarinawww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
kuin aimmissa Caribian risteilyillä. Se jääkin sitten katsojan päätettäväksi, että kantaako elokuva muuten kuin Mr. Deppin karisman voimin. Mielestäni kyllä, vaikka Mr. Deppia pidetäänkin tällä hetkellä maailman tuottoisimpana rahasampona elokuvien menestymisen takaajana (varmaan ainakin merirosvojen mielessä Ponce de Leonin kaltaisena aarrearkkuna). Disneyn odotukset uudesta rahasammostaan toteutuvat hyvin, ja lienee pakkokin, sillä leffan budjetti oli vaatimattomat 143 miljoonaa euroa. Raina sitten kannattaa istua todellakin loppuun asti, sillä edellisten tavoin, se pohjustaa tulevaa ja ehkä myös vastaa muutamiin avoimiin kysymyksiin. Mitä taas ajatella siitä, että sama formaatti jatkuu tässä Disneyn merirosvoseikkalussa kuin aiemmissakin, on oman ajatuksensa arvoinen. Studio on selvästikin ollut sitä mieltä, että ellei asia ole rikki, sitä ei kannata korjata ja nyt se palvelee todella hyvin koko perheen hauskana leffakokemuksena, missä kapteeni Sparrow osaa todellakin joutua hyvin ongelmiin, mutta myös jollakin ihmeellisen hauskalla tavalla pääsee niistä myös pois. Verrattuna edelliseen ahteria puuduttavaan rainaan (joka tietenkin piti katsoa uudelleen tätä näytöstä edeltävänä yönä), leffa on onneksi hieman lyhempi. Nyt 2 tuntiin ja 20 minuuttiin on saatu ängetty hyvin sujuvaa toimintaa, näppärää dialogia, hauskuutta ja riittävästi jännitystä. Ja tämä kaikki on kyllä laskettava eduksi tälle rainalle. On mielenkiintoista nähdä, miten kesän muut block-buster elokuvat pystyvät laittamaan, vai pystyvätkö, kampoihin tälle rainalle. Mutta nyt tämä vuorovetten piraattiruhtinas kyllä tarjosi sitä kaikkea mitä lähdin leffateatterista hakemaan, joten pojoja ei voi olla antamatta kuin täydet. Kiitos hyvästä seurasta kapteeni Jack Sparrow.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Jack: Et sitten sinäkään muistanut ottaa niitä kalastussaappaita mukaan?

Angelica: Nips…

Jack: Katso, Tampereella on satanut hurjasti vettä.. ehkä jollakin katsojalla olisi sellaiset jalassaan.  Jos sinä hämäät, niin minä voihkin ne.

Angelica: Sovittu ja eikun hommiin.. hu-huu, sinä (mies)puolinen katsoja.. tänne päin…

Jack: Hitsi… ei tää toimi, kun tuo katsomo on myös täynnä kirkuvia naisia. Tarvitaan plan B…

Osastot: Jännitys, Kevyttä katseltavaa, Komedia
Henkilöt: , ,
Kommentit

Jätä kommentti artikkeliin “Pirates Of The Caribbean: On Stranger Tides”

  1. […] Kapteeni Jack Sparrow (Johnny Depp) on täällä taas!!! Nyt en kyllä oikeasti tiedä, että pitäisikö pomppia riemusta vai tuskasta. Aika näyttäköön, mutta olihan sitä joka tapauksessa ihan pakko päästä katsomaan tuota rommipulloon kiinni kasvanutta aikuista lasta. Asiaan vihkiytymättömille mainittakoon, että kapteeni Jack Sparrown (ja on siellä valkokankaalla toki muitakin) seikkailut alkoivat vuonna 2003 ensimmäisen elokuvan: Pirates of the Caribbean: Mustan helmen kirous myötä. Elokuva osoittautui yllättäen kassamenestyksi ja se saikin pian jatkoa elokuvasta Pirates of the Caribbean: Kuolleen miehen kirstu (2006). Jatko-osille poikkeuksellisesti tämä on sarjan parhaiten taaloja kotiin takonut elokuva. Hypetys jatkoi edelleen seuraavan jatko-osan Pirates of the Caribbean: Maailman laidalla (2007) parissa, joka oli sarjan toiseksi eniten taaloja takonut leffa. Onnittelut siitä. Tämä on oikeasti aika hyvin, sillä sarjan ensimmäinen elokuva jää tässä rahavirtojen kotiin ohjaamisessa sitten vasta kolmannelle sijalle. Tämä massiivinen menestys niin elokuvamarkkinoilla, kassavirroissa kuin fanienkin keskuudessa sai studiopomot tietenkin hieromaan käsiään yhteen ja pukkaamaan valkokankaalle sen seuraavaan, sillä jatko-osathan tässä näyttävät menestyvän hyvin. Valkokankaille pöllähti siis Pirates of the Caribbean: Vierailla vesillä (2011). […]

RSS feed for comments on this post. Ja trackBack URL.

Vastaa