VALIKKO

Paper Towns – Paperinen kaupunki / Arvoitus nimeltä Margo

Nuorisolaisille suunnattuja elokuvia on viime aikoina valunut valkokankaalle kiitettävään tahtiin. Nyt siellä nähdään taas yksi Mr. John Greenin romaaniin perustuva elokuva Paper Towns alias Arvoitus nimeltä Margo. Kirja oli mielenkiintoinen ja hyvin paljon päähenkilön ajatuksissa viipyvä, joten oli mielenkiintoista nähdä, millainen elokuva siitä oli saatu aikaiseksi. Mutta ennen sitä on todettava, että kirjan teema on uskollinen miehen edellisille teoksille Tähtiin kirjoitettu virhe ja Kaikki viimeiset sanat. Rakkaus on rankkaa, aina ei saa haluamaansa ja siinä samalla täytyy myös kasvaa kohti aikuisuutta.

Juhlin laulaen itseäni,
ja minkä minä hyväksyn,
olet sinäkin hyväksyvä,
sillä jokainen atomi,
joka kuuluu minuun,
kuuluu myöskin sinuun.
Kuljeksin etsien sieluani,
lojun maassa tarkastellen
kesäruohon versoa.

(Viljo Laitinen 1954)

Elokuvassa Quentin saa pakkomielteen naapuristaan Margo Roth Spiegelmanista. Ja kun Margo yksi kaunis päivä katoaa päättää Quentin ystäviensä Radarin ja Benin kanssa etsiä tytön ja siinä samalla vähän itseään. Onneksi Margo on jättänyt jälkeensä vihjeitä, joiden avulla Quentin lähtee ristiretkelle suuren rakkautensa perään, koska Margon tätä toivovan. Reissun päällä Quentin ystävineen oppii kuitenkin asian jos toisenkin itsestään.

Elokuvan käsikirjoittaja joukon pitäisi hallita romanttinen hömppä lähes päällään seisoen. Leffaan kirjallista panostustaan ovat antaneet herrat Scott Neustadter ja Michael H. Weber, joista jälkimmäinen kynäili myös elokuvan (500) Days of Summer käsikirjoituksen. Ja tällainen hienovarainen high-school-aikainen ihastumisen kourissa lilliminen tulee myös valkokankaalta hyvin esiin. Mutta onneksi se pysyy samalla uskollisena Mr. Greenin ajatuksille henkisestä kasvusta.

Ylistän itseäni, laulan itsestäni,
ja minkä minä hyväksyn,
sinäkin olet hyväksyvä,
koska jokainen atomi minussa
yhtä hyvin kuuluu sinulle.
Minä kuljeskelen joutilaana
sieluani maanitellen,
minä loikoilen huolettomana
kesäistä ruohon kortta
tarkastellen.

(Arvo Turtiainen 1965)

Paper Townin ohjaajan toiminut Mr. Jake Shreier kuuluu siihen nuoreen kaartiin, joka haluaa tämän elokuvan myötä osoittaa osaamistaan. Ainakin ajan tasalla olevan pop-kulttuurin ohjaaja on onnistunut saamaan mukaan kiitettävällä tavalla. Mutta taiteellisen vapauden nimessä on jättänyt samalla pois kirjassa keskeisellä sijalla olevan Mr. Walt Whitmanin runoudesta ja Mr. Woody Guthrien musiikin. Tämä on sääli, mutta ymmärrettävää. Päähenkilön sisäinen analyysi runosta on vaikea muuttaa dialogin muotoon. Sen sijaan valkokankaalla kyllä kuullaan suhteellisen realistisen oloista dialogia nuorten miesten kesken ja onkin ihastuttavaa kuulla, miten he todellakin puhuvat kuin nuorisolaiset – eikä kuin valmiiksi käsikirjoitetut nuorisosarjalaiset.

Minä juhlin itseäni ja laulan itsestäni
ja minkä lausun omakseni
voit sinäkin lausua omaksesi
koska kaikki minulle kuuluva
kuuluu myös sinulle.
Minä lorvailen,
vokottelen sieluani esiin,
makaan ja lorvailen kaikessa rauhassa,
katselen kesässä
kasvavaa ruohonkortta.
(Markus Jääskeläinen 2007)

Margoa ja itseä etsimässäwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kunnon teini-leffan tavoin Paperinen kaupunki / Arvoitus nimeltä Margo pyrkii keskittymään nuorisolaisten unelmiin, murheisiin, nuoruudessa roikkumiseen ja aikuiseen välttämiseen. Samalla se kuitenkin vainoharhaisesti riippuu Margossa kiinni, joka omalla osallaan toimii priimusmoottorina elokuvan muiden päähenkilöiden toiminnassa. Kirjassa Margo oli enemmän esillä jättämisensä vihjeiden perusteella, mutta mutkien suoraksi vetämisestä huolimatta elokuva on mielestäni suhteellisen onnistunut. Suosittelen elokuvaa kaikille nuorisolaisille aikuistumisen kynnyksellä kipuileville. Kyllä se minä sieltä joskus löytyy.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Näyttelijät: Nat Wolff, Austin Abrams, Justice Smith, Cara Delevingne

Koskettavan ja pitkien runojen ystäville jaettakoon tässä kirjassa siteerattu yhdysvaltalaisen Mr. Walth Withmanin runo Song of Myself. Runossa on yli 50 ”lukua”, joten todella innokkaat voivat käydä lukemassa sen kokonaisuudessa tästä. Me lyhyemmistä versioista pitävät voimme nautiskella tästä. Pitkän version valinneita kehoita lukemaan runoa ääneen, koska se avautuu silloin kuulemma paremmin ja tekee sykähdyttävämmän vaikutuksen. Suomennetuista säkeistä pääsikin tässä postauksessa jo aiemmin nauttimaan herrojen Viljo Laitinen, Arvo Turtiainen ja Markus Jääskeläisen tulkintoina.

Song of Myself (1892)

I celebrate myself, and sing myself,

And what I assume you shall assume,

For every atom belonging to me as good belongs to you.

I loafe and invite my soul,

I lean and loafe at my ease observing a spear of summer grass.

My tongue, every atom of my blood, form’d from this soil, this air,

Born here of parents born here from parents the same, and their parents the same,

I, now thirty-seven years old in perfect health begin,

Hoping to cease not till death.

Creeds and schools in abeyance,

Retiring back a while sufficed at what they are, but never forgotten,

I harbor for good or bad, I permit to speak at every hazard,

Nature without check with original energy.

Osastot: Kevyttä katseltavaa, Leffat
Henkilöt: , , ,
Kommentit

Vastaa