VALIKKO
careers
service

Kedi / The Cats of Istanbul – Kissa

Aiheeseen liittyvä kuva

Kedi tiputtaa katsojan konkreettisesti maan tasalle ja seuraa muutamia Istanbulin tuhansista katukissoista (mm. Sari, Duman, Bengü, Aslan, Parçasi, Gamsiz, Psikopat, Deniz). Jokaisella näistä on omat persoonansa, lempipaikkansa ja lempiihmisensä, jotka ovat menettäneet heille sydämensä. Joten jos sydämesi lämpenee kissoille, leffa on kuin tehty sinulle. Näillä katukissoilla on jollakin tapaa samanlaisena asema kuin Lontoon korpeilla. Ne kuuluvat maisemaan ja niistä pyritään pitämään huolta. Tämä siitäkin huolimatta, että ainakin tämän katsojan päässä sterilisaatio- ja ovatko rokotukset kunnossa ajatukset nosti säännöllisesti päätään, puhumattakaan nyt kaikista mahdollista asioista, mitä villi katukissa voi tuoda mukanaan. Tässä kohtaa onkin siis tarpeellista sanoa, että pidän kissoista. Mutta en omaa kokemusta kissalauman keskellä elämisestä, joten minulla oli vaikeuksia samaistua tilanteeseen.

Istanbulin kaduilla elää tuhansia katukissoja sulassa sovussa ihmisten kanssa. Ja välillä dokumenttia katsoessa jäikin pohtimaan sitä, että kumpi meistä on sopeutuvampi yhteiskunnan muutoksiin: ihminen vai kissa. Ainakin ihminen on taitava tuhoamaan katukissojen vihreää elinympäristöä betonisoimalla sen. Mutta uskoisin kuitenkin kissan selviävän tästäkin. Sillä toisin kuin koirat (ja nyt sitten saa olla ihan vapaasti eri mieltä – pidän myös koirista), kissa valitsee omistajansa ja jotenkin onnistuu houkuttelemaan tämän omaan elämäänsä enemmän tai vähemmän sivustakatsojaksi. Ja tämä kautta sai kyllä dokumentin aikana ihmetellä sitä, miten paljon tuntemattomat ovat valmiita panostamaan katukissan hyvinvointiin. Joten tässä kohtaa käsite ”kissa-täti” tai ”kissa-setä” saavat ihan oman merkityksensä. Pitäisi kai puhua enemmänkin ”kissa-yhteisö” tai ”kissa-kahvilan-väki” ihmisistä.

Ohjaaja Ms. Ceyda Torun inhimillistää kissan luonteen ja tekee sen ihastuttavalla tavalla. Valkokankaalla aikansa saavat kissat ovat todella erilaisia, oman tiensä kulkijoita, jotka antavat ihmiselle mahdollisuuden tulla elämäänsä. Sitäkin merkittävämmäksi nousee kuitenkin ihmisen ja eläimen välinen suhde. Kissan rapsuttaminen, siitä huolehtiminen ja sen kanssa ajan viettäminen tekevät ihmiselle hyvää. Kotieläimestyminen tai yleensäkin eläimen kanssa ajanvietto siis kannattaa. Ja siitä hyviä esimerkkejä ovat useamman ihmisen kertomukset siitä, miten kissan hoivaaminen auttoi heitä itsekin parantumaan omissa prosesseissaan. Vaikka tätä vastavuoroista suhdetta ei dokumentissä käsitellä ihmisten mielipiteitä enempää, niin ohjaa tekee selväksi kissan olemassaolon tarpeellisuuden paikallisessa yhteisössä. Sen lisäksi hän onnistuu tällä lämminhenkisellä dokumentillä inhimillistämään myös meille vierasta kulttuuria, josta on viime aikoina uutissa ollut vallan muita uutisia kuin välittämistä ihmisistä tai eläimistä.

Dokumentti on kuvattu kissan näkökulmasta. Toki siinä haastatellaan kissoille sydämensä menettäneitä ihmisiä, mutta maisemissa edetään kissojen tahdissa niin maan alla kuin sen päällä. Tämä antaa dokumentille oman piirteensä. Samoin kuin se, että kissoja ei tieteellistetä. Mukana ei ole asiantuntijoita kertomassa niiden piirteistä tai tavoista, vaan kissat saavat sen tehdä sen ihan itse omilla olemuksillaan. Kuvaus onkin hyvin onnistunut vangitsemaan nämä piirteet valkokankaalle. Poissaolollaan loistavat myös ajatukset siitä, että kissat eivät kuuluisi maisemaan. Ne ovat vuosisatoja olleet osa Istanbulin katukuvaa ja paikallisten on vaikea kuvitella sitä ilman kissoja.

Oodi katukissoillewww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Dokumentti antaa kissoille aikaa valkokankaan valloitukseen. Varmasti joidenkin mielestä tämä tuntuu liian pitkältä, mutta itse nautin erilaisten kisujen tapojen katselusta. Eikä asiaa varmastikaan haittanut se, että Kedi tarjosi siinä samalla ihastuttavia kuvia Istanbulista. Ja onhan se kiva asia, että valkokankaalle on saatu elokuva kissoista. Koirista, hevosista ja sioista niitä siellä on jo ollut, joten nyt oli sitten kisujen vuoro. Tosin näiden misujen ohjaaminen on varmasti ollut haastavampaa kuin edellä mainittujen eläinten. Ohjaajaa on erityisesti kiitettävä siitä, että dokumentti tähtää korkealla ylitse u-tubessa nähtyjen kissavideoiden. Kedi osoittaa kissojen olevan yleensä herttaisia eläimiä, jotka kuuluvat katukuvaan. Suosittelen elokuvaa kaikille kissojen ja muiden eläinten ystäville. Eläinystävillämme on meidän elämäämme merkittävä osuus.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Kesto: 1 tunti 19 minuuttia

“Dogs think people are God, but cats don’t. Cats know that people act as middlemen to God’s will. They’re not ungrateful. They just know better.”

help Osastot: Dokumentti, Kevyttä katseltavaa, Leffat
Henkilöt:
Kommentit
rss