VALIKKO

Olavi Virta

Kuvahaun tulos haulle olavi virta

Valkokankaalla tavataan Olavi Virta. Elokuva avaa miestä musiikin taustalla aina hänen ryhtymisestään Dallapeen laulajaksi, siirtymistä omilleen sekä miehen elämässä virtaavan viinan ja vaihtuvien naisten välillä. Vain kaksi asiaa oli lähes pysyvyää (viinan ja vaihtuvien naisten lisäksi) Virran elämässä, hänen äänensä ja rakkautensa vaimoaan kohtaan.

Ohjauksesta on vastannut Mr. Timo Koivusalo, joka on jälleen kerran ottanut leveille harteilleen yhden muusikon elämänkerran kertomisen. Vuoronsa ovat saanet jo Tapio Rautavaara (Kulkuri ja joutsen, 1999), Irwin Goodman (Rentun ruusu, 2001) ja Sibelius (2003). Olavi Virran elämänkerta sopii tähän jatkoksi monella lailla, eikä se johdu vain laulujasta elokuvan nimen takana. Kunpa Mr. Koivusalo vaan tavoittaisi saman lempeyden ja monikerrollisuuden (ihan oikeasti), mitä hänellä oli Pekko Aikamiespojan kanssa niin tilanne voisi olla toinen. Tai edes jotain sellaista, mitä oli Täällä Pohjantähden alla I ja II -elokuvissa. Ehkäpä Virtakin olisi näillä mittapuilla vaatinut sitten kaksi elokuvaa, että tahti olisi ollut syvällisempi, eikä vain riuhtonut kohtauksesta toiseen. Mutta muuten elokuva on tyypillinen taitelijan nousu ja tuhoraina.

Mie ja ohjaaja Mr. Timo Koivusalo jaksamme sitten yrittää, mutta ymmärrän taas entistä paremmin mistä kaikki Mr. Koivusalon elokuvia kohtaan tuleva kritiikki löytää syntypohjansa. Minulla oli sitten toooosi kovat odotukset Olavi Virta -elokuvaa kohtaan. Siinä oli luvassa valkokankaalla taidokkaita näyttelijöitä, ikimuistoisia lauluja ja koko kansan enemmän tai vähemmän rakastava tangojen tulkitsija. Luvasssa piti olla Mr. Virran elämän kuvausta, ei nyt ihan kohdusta hautaan, mutta melkein. Ja ennen kaikkea varmasti mielenkiintoinen elämäntarina. Mutta missä ihmeessä sitten mentiin pylly edellä puuhun?

Olavi Virta -elokuva on ihan asiallinen. Mutta se kompastuu omaan yrittämiseensä esittäessään mahdollisimman paljon asioita mahdollisimman lyhyessä ajassa. Ymmärrän toki, että materiaalia on varmasti ollut kilotolkulla, mutta joku roti sentään pitäisi olla. Ehkä leffassa olisi pitänyt antaa ymmärtää, eikä ymmärtää antaa useammassa eri kohdassa. Se ainakin olisi säästänyt valkokangasaikaa pidempiin keskittymisiin Virran elämässä. Tai sitten vain ottaa selvästi yksi johtolinja: viina ja naiset / herrainkerho / musiikki ja sille omistautuminen. Näin leffan jälkeen on helppo olla jälkiviisas, mutta nykyinen elokuva ei antanut paljon tarttumapintaa kiivaalla tahdillaan ja useilla päätarinaan liitetyillä irrallisilla pikku kohtauksissa. Nämä olisi mielestäni voinut dumpata rauhassa pois.

Näyttelijät toki tekevät parhaansa. Nimiosaan on saatu kaunis-katsella-Lauri-Tilkanen, joka tulkitsee Virran biisejä katseenkestävällä tavalla, samoin vanhaan Virtaa henkeä hönkii Raimo Grönberg. Hänen kaiken-annan-anteeksi-vaimoaan näyttelee Malla Malmivaara. Itse asiassa koko valkokangas on miehitetty vallan taidokkailla näyttelijöillä, joille on annettu enemmän tai vähemmän vakuuttava dialogi esitettäväksi. Jotenkin tästä tökkömäisyydestä tuli välillä mieleen Mr. Aki Kaurismäki, joka on samanlainen sanojen tiputtaja kuin Mr. Koivusalo nyt oli. Kaurismäen eduksi on laskettava hänen tiiviimpi keskittyminen asiaan.

Elokuvassa kuulut kappaleet ovat sitten ihan oma asiansa. Mr. Tilkanen aukoo suutaan laulujen tahtiin riittävän vakuuttavasti ja jokaisella meistä on varmasti niistä se oma suosikkinsa. Ja se suosikki kyllä myös löytyy varmasti elokuvasta, jossa biisejä esitetään tasaiseen tahtiin. Laulut ovatkin tämän elokuvan paras anti. Oikessa elämässä Mr. Olavi Virta (1915 – 1972) oli varmasti revittelevä persoona, jonka paras anti oli hänen lauluäänensä ja karismansa. Mies teki itseään ja laulujaan tunnetuiksi erilaisiasa revyissä ja elokuvissa keikkakiertueen lisäksi.

Aito tarina oikeasta ihmisestä www.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
vikoineen ja kaikkineen. Ja tässä on se kompastuskuoppa mihin rainan ohjaaja Timo Koivusalo on tippunut. Hemmo haluaa tehdä jollakin asteella lutuisia ja kaikenkattavia elokuvia suomalaisista taiteilijoista. Ei siinä mitään pahaa, mutta hänen tyylillään leffan tulisi kestää 10 tuntia, että se hidastaisi edes joissakin kohdissa. Olavi Virran elokuva on täynnä tarpeettomia sivuhuomautuksia, jotka syövät aikaa päätarinalta. Mutta jo sen antaa anteeksi voi heittäytyä tajunnan virtaan ja keskittyä kuuntelemaan Olavi Virran kappaleita. Näissä merkeissä elokuvaa onkin helppo suositella kaikkien Olavi Virran laulujen ystäville. Niitä valkokankaalla riittää, onneksi. Samoin pienistä yksityiskohdista laulajan elämän takana pitävät ihmiset saavat leffasta varmasti oivat oivalluksensa. Itse tyydyn kuitenkin toteamaan: sovitaanko, että ensi kerralla leffasta jäisi jotain muutakin mieleen kuin näyttelijä Lauri Tilkasen napa.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Näyttelijät: Lauri Tilkanen, Malla Malmivaara, Raimo Grönberg, Seela Sella, Martti Suosalo, Hannu-Pekka Björkman, Vesa Vierikko, Lauri Maijala, Esko Roine, Heikki Nousiainen, Timo Lavikainen, Ilkka Koivula, Santtu Karvonen, Tom Lindholm, Ylermi Rajamaa, Samuli Niittymäki, Tapani Kalliomäki, Tom Petäjä, Ilkka Villi

Kesto: 2 tuntia 5 minuuttia

P.S. Valkokankaalla tavataan myös toinen taitava sananikkari ja tulkitsija, Reini Helismaa. Miehen uraa haluan kunnioittaa tässä Olavin rinnalla kappaleella Pikajuna Meksikon, joka meidän perheessä on saanut paljon huomiota, väittelyä ja laulamista aikaiseksi.

Osastot: Kevyttä katseltavaa, Kotimainen, Leffat
Henkilöt: ,
Kommentit

Vastaa