VALIKKO

Napapiirin Sankarit – Lapland Odyssey

Dome Karukosken tehtailemat elokuvat sijoittuvat yleensä suomalaisen nuorison kuvauksiin. Tyttö sinä olet tähti (2005), Tummien perhosten koti (2008) ja Kielletty hedelmä (2009) ovat kaikki perusluonteeltaan draamallisia, joten uutuus Napapiirin sankarit (2010) vie Mr. Karukosken enemmän liukkaalle, komedialliselle, jäälle (mikä tuntuu aina olevan haaste suomalaisessa elokuvateollisuudessa). Mr. Karukoski on kuitenkin sanonut, että hän pyrkii tekemään elokuvia, jotka saavat katsojan pitkäksi aikaa hyvälle päälle. Aiemmista elokuvista poiketen Napapiriin sankareissa ollaan poistuttu nuorisomaailmasta, ainakin iällisesti. Siitä henkisestä kehityksestä voidaan sitten olla montaa eri mieltä. Pääosissa seikkailevat Janne (Jussi Vatanen), jonka on hankittava ”tikipoksi” vaimokkeelleen Inarille (Pamela Tola), tai Inari lähtee Kittilästä kohti etelän aurinkoisempia maisemia. Perjantai-illan tehtävää toteuttamaan Janne saa mukaansa parhaat kaverinsa Kapun (Jasper Pääkkönen) ja Räihäsen (Timo Lavikainen) sekä Räihäsen tuunatun keltaisen amisauton Fordin. Ratti kohti lähintä kaupunkia, Rovaniemeä, jonne on matkaa muutama sata kilometriä ja varautuminen muutamaan muuttujaan, niin soppa on valmis.

Mr. Karukoskelle tyypillisesti tämäkin raina pitää sisällään jonkin sorttista kasvutarinaa. Tällä kertaa sen kohteena ovat noin 30-kymppiset miehet, joilla ei ole varaa osoittaa epäonnistumistaan, vaan on pakko yrittää viimeiseen asti sisulla vaikka läpi sen parimetrisen kinoksen ynnä muiden pikku esteiden. Katsojan päätettäväksi jää kuitenkin valinta siitä, että kummasta loppujen lopuksi on kyse: epäonnistumisen välttämisestä vai rakkauden eteen puurtamisesta – vai onko se sama asia. Lopullinen vastaus ei liene oleellista, vaan se että elokuva jaksaa viihdyttää suhteellisen hyvin alusta aina yllättävään loppuun asti. Raina tuntuu olevan täynnä äijähuumoria, jolle naisetkin kyllä pystyvät nauramaan. Samoin roolihahmojen takaa löytyy samaistuttavia henkilöhahmoja, vaikka hahmot ovatkin hieman paperinukkeohuita. Näyttelijät laittavat kuitenkin parastaan lievästi yliampuvaan komedialliseen tyyliin tuoden hahmot meille kaikille läheiseksi. Tämä varmaan, paikkakunnasta huolimatta, osoittaa, että meistä kaikista löytyy sisua ja sisäistä sankaruutta, oman paikan etsimistä sekä sitä epätäydellisyyttä. Napapiriin sankarit raina haastaakin ihmisen olemaan rehellinen itselleen ja Mr. Karukoski myös alleviivaa asioita tyypilliseen tapaansa suomalaisella musiikilla, jolla on myös tässä elokuvassa merkittävä rooli.

http://www.youtube.com/watch?v=TKYV1N0BMsw

Ohjaaja Mr. Karukoski kuvaa elokuvaansa komediaksi / kepeäksi otteeksi suomalaisuudesta ja siihen liitetyistä piirteistä, kuten kyynisyydestä, katkeruudesta, kostonhimosta ja kateudesta. Tällä samalla kepeällä otteella hän haluaa korostaa suomalaista sankaruutta, missä taistelemme eteenpäin omassa elämässämme kelin kuin kelin läpi. Tuli sitten lunta tupaan tai ei. Napapiirin odysseian aikana etsitään tätä sankaruutta suomalaisista miehistä ja niitä kipupisteitä, jotka hemmojen pitää voittaa kuluvan yön aikana ja se kuuluisa digiboksi on sieltä helpommasta päästä. Ongelmia itselleni tuli lähinnä siinä, että Mr. Karukoski sijoittaa suomalaisen sisun Lappiin (nyt voi sitten kaikki muualla asuvat ihmetellä tätä asiaa todella pitkään) ja halusi sen vuoksi sijoittaa myös sisua käsittelevän elokuvansa sinne. Itse ympäri Suomea asuneena en kyllä uskaltaisi sijoittaa tätä kansallispiirrettä minnekään tiettyyn kohtaan rakasta kotimaatamme. Mutta annettakoon tämä anteeksi ja nautittakoon elokuvasta sen sijasta.

Mielenkiintoinen huomio kaikkien klassista kirjallisuutta rakastavien kohdalla on elokuvan englanninkielinen nimi Lapland Odyssey, joka viittaa suoraan Homeroksen Odysseiaan ja sitä kaverien matka vaikuttaakin olevan. Matkalla oman sankaruutensa ja aikuisuutensa löytämisen lisäksi kotona on oltava ennen kilpakosijaa, tai vaimo on menetetty iäksi. Mielenkiintoista onkin Homeroksen Odysseian suomettuminen Suomen Lapissa, missä sankarikolmikko kohtaa pahan noidan, seireenit, jättiläisen ja myrskyn – tietenkin moderneina versioina. Pinkeiksi pikku possuiksi muuttuminenkin tapahtuu tarinan mukaisesti, joten Janne ei todellakaan liioitellut kertoessaan Inarille, että matkalle sattui pari muuttujaa. Idea klassikoiden näin ajantasaisesta modernisoimisesta ei ole uusi. Joskin Suomessa tätä ei liene tehty aiemmin ja tätä rohkeaa kansallisteosten ajantasaistamista ei voi kuin arvostaa ja ihailla. Mielenkiinnolla jäänkin seuraavaksi odottamaan, että kääntyykö jokin ”Hollywoodin tuottoisimman käsikirjoittajan” Shakespearen tuotos suomalaisen mielenmaisemaan. Voisi olla kiva nähdä vaikka Romea ja Julia suomenettuneena nykyaikaan jonnekin lähiöön….

Hauska kotimainenwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
joka vei mukaan kiitettävästi alusta loppuun asti. Suosittelen leffaa kaikille, jopa niille, jotka eivät ole järin innostuneita kotimaisista rainoista. Tarina toimii, elokuva etenee (muutamia tökkökohtauksia ja harjoiteltua murretta lukuun ottamatta) ja katsojilla on aidosti hauskaa. Vaatii tosi paljon, että leffasalista kävelisi ankeutuneena ulos tai ei arvostaisi ystävyyttä ihan uudella tasolla. Ilman ystäviä Jannellakin digiboksin ja oman itsensä hakumatka olisi voinut jäädä suorittamatta. Suomen elokuvataivas onkin saanut Napapiirin Sankareiden mukana uuden ulottuvuuden. Mr. Vatasesta löytyy sellaista karismaa, herkkyyttä ja peräänantamattomuuden esitystä, jota seuraisi mielellään myöhemminkin. Homeroksen alkuperäistä tarinaa taas tuntevat löytävät ihan uutta iloa rainasta modernien yhtäläisyyksien bongailusta. Mr. Karukoski on onnistunut heikoilla jäillä kävelemisessä ja tuottanut hyvän suomalaisen komedian, jota jaksaa katsoa tuntematta myötähäpeää. Kiitos siitä ja kiitos erittäin hauskasta kotimaisesta komediasta, joka pitää katsojan varmasti hyvällä päällä pitkään 🙂 🙂 🙂 .
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Elokuva on menestynyt suomalaisilla elokuvamarkkinoilla hyvin. Kaikista 2000-luvulla elokuvateattereihin tulleista rainoista se on viidenneksi eniten katsojia kerännyt filmi avausviikonloppunaan. Sen edelle pääsivät vain sellaiset klassikot (??) kuin Rentun Ruusu (2001), Pahat Pojat (2003), Matti (2006) ja Rööperi (2009). Kansainvälisessä vertailussa se on myös sijoittunut hyvin avausviikonlopun tuloja vertaillessa tämän vuoden elokuvien keskellä, sillä kärkipään sijoituksesta taisteltiin sellaisten rainojen kanssa kuin ToyStory 3 ja Liisa Ihmemaassa.

Osastot: Kevyttä katseltavaa, Kotimainen, Rakkautta & Anarkiaa, Seikkailu
Henkilöt: , , ,
3 Comments

3 kommenttia artikkeliin “Napapiirin Sankarit – Lapland Odyssey”

  1. Numpo Sarvi & Co. sanoo:

    Kylläpä sai taas hyvät naurut tästä rainasta pitkästä aikaa. Oli ainakin neljän tähtösen arvoinen.

    Arvostelussakin oli syvällisyyttä ja se oli ihan hyvin kynäilty.

  2. Ansku Luostarinen sanoo:

    Oli tosi hyvä raina, nauroin vielä pitkään ja yks yö näin untakin tämän elokuvan myöta ja nyt tiijän mitä äijäenergia meinaa tälleen positiivisesti ainakin sen 5 tähtee kun ei oo enempää annettavaa ja hyvä kun tulee uusia naamoja mukaan kotimaiseen elokuvaan .

    • outi sanoo:

      Myönnettäköön, raina laittoi omaakin käsitystä äijäenergiasta ihan uuteen uskoon ja nousi yhdeksi kotimaiseksi suosiksiki Rare Exports rainan rinnalla. Kuten sanonta menee, matkalla oli muutama muuttuja…

RSS feed for comments on this post. Ja trackBack URL.

Vastaa