Outin Leffaopas

Toinen totaaliyllättäjä, siis sillä, että menin sitä katsomaan, oli miesten (sauna)vuoro. Mutta kun Finnkinossa oli tänään superpäivä ja elokuvaliput olivat ollakseen halvempia kuin normaalisti. Joten ei tässä oikein vaihtoehtoja jäänyt. Olin meinaan aika tarkkaan myös nähnyt ne kaikki muut, mitä tarjolla pyöri. Ja ihan vielä en vielä taannu barbiprinsessojen tasolle – ehkä sitten joskus, kun kummityttöni on niin vanha (siis noin 4 vuoden kuluttua), että prinsessajutut ovat kova sana. Kai ne ovat silloin myös kova juttu kummitädin mielestä. Mutta miesten vuoroon.

Elokuva on Joonas Berghällin ja Mika Hotakaisen dokumenttielokuva suomalaisesta saunasta. Ja sinänsä siis vallan brändauskelvollinen tuote (Jorma Ollila ja Aleksander Stubb – tehkää muistiinpanoja!!). Dokumenttielokuvan tavoitteen ollessa todellisuuden / elämän kuvaamisessa sellaisena kuin se on tapahtunut en voi muuta kuin todeta asian onnistuneen hyvin. Dokumentille tyypillisesti miehet saavat vapaasti kertoa tarinansa. Ohjaajan painotus näkyy ehkä aiheissa, jotka nousevat keskusteluissa esille. Mutta silti, ne ovat rehellistä puhetta, ilman ulkoa opeteltuja vuorosanoja ja hallitsevat sellaisenaan kuvattavaa tilannetta.

Elokuva kertoo ennen kaikkea siis suomalaisesta miehestä suomalaisessa saunassa. On perinteisesti tunnettu tosiasia, että saunassa puhutaan syviä, parannetaan maailmaa ja puhdistutaan niin sisältä kuin ulkoakin. Tätä puhdistautumista elokuva on pyrkinyt jollakin tasolla tuomaan esiin. On aikaa olla tässä ja nyt, jurottaa tai sitten puhua, kun puhumisen aika on. Ja samalla ottaa sitä pintaa syvempää kosketusta niin itseensä. Ja yleensä se puhuttava asia on sitten vähän koskettavampaa kamaa, kuten esille tulee dokumentin aikana.

Suomalaisia saunoja on sitten kuvattu kaikkialla ja kaikenlaisia saunoja on kaivettu esiin Suomen eri kolkista. Jos kaipaat uusia ideoita sen saunan uusimiseen tai sisustamiseen tai sen paikan laittoon, niin eikun leffaan. Mukana on saunoja asuntovaunuissa, uimahalleissa, kesämökeillä, autoissa ja niin edelleen. Jokaiseen makuun löytyy varmasti jotakin. Saunahan on sinänsä mielenkiintoinen paikka, että siellä herra ja narri, paavi ja pultsari ovat samanarvoiset, alastomat. Mikä sallii dokumentille sen henkisen alastomuuden, yksinkertaisuuden, mitä saunaan varmasti useasti liitetään. Ja tässä dokumentin tekijät ovat paremmin kuin hyvin onnistuneet.

Tarinat, joita puolestaan saunassa kerrotaan, kuvaavat ehkä enemmänkin filmin englanninkielistä nimeä (steam of life) kuin miesten vuoro-nimeä. Miehet meinaan avautuvat omasta elämästään, sen iloista ja kivuista. Välillä itkeä törräytetään ja välillä taas nauretaan, mukana olevista kuuntelijoista huolimatta tai juuri heidän vuokseen. Ohjaajat ovat myös kiitettävästi antaneet miehille tilaa asioidensa esilletuomiseen, joten miehet voivat olla juuri niin henkisesti alastomia kuin haluavat ja juuri niin kauan kuin heillä menee siihen aikaa. Kiitos. Se ehkä on elokuvan suurin vahvuus. Olla läsnä tasapuolisesti, yleensä kyllä sen kaljapullon ja itkun kanssa räkä poskella. Mutta hyvä on, että tunteilla on sallittu paikka purkautua yhteiskunnassa, joka kouluttaa poikiaan pienestä pitäen, että iso mies ei itke. Saunassa saa olla juuri sitä mitä on (ja tarvittaessa vollottaa koko elämän edestä).

Oli siis tavallaan jonkinlainen yllätys

että elokuva sai useamman katsojan kaivamaan nessujaan esiin. Toki tarinat olivat osin koskettavia, mutta ei sen kummenpia, mitä lehdistä voi lukea. Mikä sen liikutuksen sitten sai aikaiseksi? Alastomuus? Asian viimeinkin esille tuominen? Kuten eräs kuvattu totesikin: välillä on hyvä puhuakin… Viimeistään Aleksis Kiven Oravanpoika runon laulullinen esitys elokuvan lopussa oli viimeinen tikki kyynelkanavien avaamiselle. Kyllä suomalainen mies osaa tuntea. Saa itkeä. Se on oikeasti aika hyvä asia.

Overall
Kokonaisarvosana.

Elokuva jättää jälkensä. Jokaiseen. Ihan varmasti. Ellet usko, käy katsomassa. Kuinka kukaan voisi olla liikuttumatta jollakin tasolla moisesta paljastavuudesta. Se saa pohtimaan omia kokemuksiaan ja sitä, miten saunaa oikeasti kaipaa, että saa vain olla itsekseen itsensä ja omien tunteidensa kanssa ja juuri sillä tasolla kuin haluaa. Ehkä se henkisen tasa-arvon mahdollisuus siellä saa tämän aikaiseksi ja antaa saunassa olijoille mahdollisuuden pintaa syvempään emotionaaliseen yhteyteen. Kiitos tekijät.

Elokuvan jälkeen ei ole lainkaan yllättävää todeta, että sauna vei kotiin Planete Doc Review-festifaalin pääpalkinnon. Hyvä Suomi! Hyvä sauna. Taakse jäi muun muassa Oscar-voittaja elokuva The Cove.

OBS!! Poikkeuksellisesti u-tuben linkki voi joko toimia tai sitten ei. U-tuben verkkosivuilla traileri on salasanojen ja ikäoikeutuksien takana, koska sen katsotaan olevan sopimatonta nähtävää alle 18-vuotiaille. Siis alastomia miehiä saunassa – on liikaa kansainvälisille moraalinvartijoille ja suoraa rinnastettavissa vähintäänkin pornoon. No, näin se varmaan on maailmalla missä ihmetellään alasti olemista saunassa, Suomessa voidaan asiasta olla montaa mieltä. Eli jos onni suosii rohkeaa, traileri näkyy alla – tai sitten ei.

Ja eikun saunaan

Elokuvasta / dokumentista on vaikea keksiä mitään kehnoa sanottavaa. Tekijät ovat onnistuneet rehellisen sauna (mies) dokumentin tekemisessä. Uskoisin, että jokaisen suomalaisen on suhteellisen helppo samaistua filmin sanomaan. Sauna on hyvä asia. Sauna puhdistaa. Sauna on hyväksi. Ja varmaan yksi suurimmista asioista, mitä toiselle voi tarjota on kutsu saunaan yhdessä hänen kanssaan, kutsu samalle tasolle ja henkisen yhteyden aikaansaamiseksi. Vaikka siellä raukkamaisesti viivähdettäisiin vain pari minuuttia, niin silti se on avaava ja hoitava kokemus.

Overall
Kokonaisarvosana.