VALIKKO

matka minuksi – becoming me

Matka minuksi tahtoisi olla mielenkiintoinen dokumentti blogien parissa aikaansa viettävistä kolmesta eri naisesta, joita kaikkia yhdistää nykyisen yhteiskunnan ihmiselle asettamat vaatimukset ja kahdessa tapauksessa se on riittävä laihuus / terveelliset elämäntavat. Joten se sopi kuin nappi silmään minullekin katsottavasti. Dokumentissa daamit pohtivat reilun vuoden ajan sitä, että kuinka päästä irti epäonnistumisen pelosta ja löytää tiensä kohti itsensä hyväksymistä. Siinä on meille kullekin sopivaa ajanviete pohdintaa, jos muuta ei saa aikaiseksi.

Juulia bloggaa muodista ja lifestylestä. Huolimatta siitä, että hänen blogillaan on useita tuhansia lukijoita daami ei liiemmin pidä sosiaalisista tilanteista. Blogin kautta hänelle on avautunut mahdollisuus ottaa kontaktia muihin samalla lailla ajatteleviin. Bittiavaruudessa kohtaaminen on vähemmän pelottavaa ja antaa enemmän mahdollisuuden olla oma itsensä. Vai antaako sittenkään? Ja ajattelevatko muut muoti-bloggarit sittenkään Juulian tavoin?

Laura puolestaan tasapainoilee syömisen ja syömättömyyden hankalassa välimaastossa. Tasapainoa pitäisi saavuttaa eettisen ja ekologisen ruokavalion kautta, mitä voi myös jakaa muille blogin kautta. Dokumentissä ei kuitenkaan oikeasti oteta kantaa Lauran blogiin tai kerrota siitä, vaan paino piste on Lauran tavoitteessa löytää tasapaino elämäänsä terapeutin soffalla ja sitä oikeaa ruokaa syötäväksi. Paineita Lauralle tarjoaa yhteiskunta mediakuvan kautta. Vuorotellen tarjotaan erilaisia herkkuruokaohjeita, sitten perään keinoja päästä kiloista viikossa eroon, jonka jälkeen otetaankin suunta erilaisiin superruokiin. Bittiavaruuden ulkopuolella iskee ehkä vähän paremmin päälle se mitä saa ja ei saa syödä.

Elli bloggasi taas omaa pahaa oloaan anoreksiblogissaan. Hänen bloginsa oli täynnä itseinhoa ja kuvia itsestään. Blogi ei ole enää saatavilla virtuaalisesti ja Elli kokee tämän bittiavaruudesta vapautumisen jollakin tapaa edistävän hänen tervehtymistään. Asiaa ei kuitenkaan auta se, että virallisten lääketieteen edustajien mielestä Elli on vielä liian epätasapainoinen terapiaan. (Ellin tai muiden pro-ano blogien sijasta laitan tähän linkin SYLI:n).

Yhteistä kaikille daameille vaikuttaa olevan se, että muiden samalle asialle omistautuneiden ihmisten blogeja lukemalla voi joko saada ihanaa inspiraatiota elämäänsä tai kokea masentavaa alemmuudentuntoa. Tähän ajatukseen on pakko yhtyä ja kertoa se yhdeksi syyksi, miksi itse luen varovaisesti muiden cinefiilisten ihmisten leffablogeja. Niiden parissa sitä voi joko tuntea onnistuneensa omissa valinnoissaan tai sitten muuttua kateudesta vihreäksi ja harmitella omaa blogiaan, jossa pitäisi muuttaa sitä ja tätä ja tuota. Vaikka meille kaikille varmasti on oma bittiavaruuden paikkamme täällä ja blogimme ovat loppujen lopuksi itsemme näköisiä. Elämässä ei kai kuitenkaan voi välttyä jonkinasteiselta vertailulta ja sen tekemiseltä. Sen kanssa eläminen on sitten enemmän kiinni omasta itsetunnosta ja kyvystä uskoa itseensä ja omiin kykyihinsä.

77 minuuttia kestävä dokumentti pysäyttää pohtimaan välillä kiitettävällä tavalla niin bittiavaruden vapautta kuin median vaikutusta ajatuksiimme ja toimintaamme. Blogeista puhutaan paljon, niitä seurataan paljon, mutta varmaan vielä riittävästi ei käydä keskustelua siitä, mikä vaikutus niillä on niitä lukeviin ihmisiin. Matka minuksi on ohjaajan Ms. Mina Laamon toinen dokumentti. Ensimmäinen dokumentti Tuholaiset (2007) keskittyi myös kertomaan hyönteisten ja ihmisten järjestyksen kaipuusta. Matka minuksi ei kovinkaan paljon eroa tematiikaltaan tästä. Bloggaajat kaipaavat myös tietynlaista järjestystä elämäänsä. Itse kaipasin tämän järjestyksen kaipuun esittelemisen lisäksi enemmän kuvausta siitä, millaista se bloggaajan elämä oikeasti on. Joistakin samaistumisen merkeistä huolimatta täytyy tunnustaa, että itse en istu soffan reunalla leffoista naputtelemassa. Sen sijaan olisi kyllä ihan oikeasti kivaa (vink, vink), jos Finnkino vaikka muistaisi innokkaita elokuvabloggareita pressi-kortilla / bonuskortilla tai jollakin muulla taloudellista elämää helpottavalla tekijällä, mikä antaisi meille mahdollisuuden nähdä vielä enemmän elokuvia ja saada niistä lisää kerrottavaa.

Nuoruuden kasvukipujawww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
somen kautta käsiteltynä. Aihe oli todella mielenkiintoinen, mutta ei ikävä kyllä mene muutamaa pintaraapaisua lukuun ottamatta kovin syvälliseksi. Ajatus sosiaalisen median vaikutuksesta kasvukipuihin ja elämään on hieno, mutta valkokankaalla nähdään enemmän silti varsinaista kuvausta nuoruuden kasvukivuista kuin varsinaisesti somen vaikutuksesta siihen. Ehkäpä tähän tulee korjaus seuraavissa vastaavissa dokumenteissa, tai sitten voi aina pohtia sitä, että voiko niitä oikeasti edes erottaa toisistaan. Onko aikuisen bloggarin etu elämänkokemus, jossa on jo sujut itsensä kanssa? Ja sitä kautta ei enää tarvitse hakea hyväksyntää omalle itselleen / ajatuksilleen / tunteilleen verkosta. Ehkäpä niin. Joka tapauksessa dokumentin nimi loppupeleissä sopii sille hyvin: Matka minuksi kertoo matkasta itsensä hyväksymiseen. Mutta kohderyhmä olisi voinut lähes Juuliaa lukuunottamatta olla poimittu mistä hyvänsä. Suosittelen dokumenttia kuitenkin kaikille bloggaamisesta kiinnostuneille ja sitä tekeville. Ehkäpä elokuva jollakin tavalla avaa sitä työtä, mitä kaiken tämän naputtelun takana oikein on.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

P.s. Tästä löytyy pikalinkki Juulian opinnäytetyöhön. Ihan mielenkiintoista luettavaa ja pohdittavaa.

Osastot: Dokumentti, Kotimainen
Kommentit

Vastaa