VALIKKO

Love sucks – leffoja, joiden avulla pääsee Ystävänpäivän ylitse

Jos ’onnellisena elämänsä loppuun asti’ -mentaliteetti riepoo sinua, treffejä tai potentiaalista seuralaista ei näköpiirissä ja peilistä katsoo vastaan se maailman alle jäänyt ihminen, on ihan turha itkeä yksin siinä peilin edessä. Sen sijaan suosittelen suuntaamaan lähimpään leffavuokraamoon ja katsomaan kasan ero-elokuvia. Olen tähän kerännyt omia suosikkejani, joiden avulla Ystävänpäivästä (Valentine’s Day) on päästy ennenkin kunnialla ylitse ja ohitse. Ero-elokuvien katsominen voi olla tietenkin hieman kyseenalaista näin ystävänpäivän kunniaksi, mutta toisaalta niistä voi hyvällä onnella oppia jotain, saada lohtua omaan tilanteeseensa ja ensi vuonna tähän aikaan luvassa voi olla täysin toisenlaisia elokuvia. Osa esitellyistä elokuvista voi olla totaalisen hauskoja, toiset tuskaisia tilityksiä tai vaikeita katsoa. Mutta myönnettäköön, että jokainen niistä tuo selviytymisen voimavaroja tähän päivään. Love sucks!!!

The Way We Were – Parhaat vuotemme (1973). Katie (Barbara Streisand) ja Hubbell (Robert Redford) huomaavat ajan kanssa haluavansa eri asioista. Elokuva osoittaa hyvin, että kaikki suuret rakkaudet eivät kestä, muistojen kanssa tilanne on onneksi toinen. Elokuvan loppukohtausta on siteerattu useamman kerran eri elokuvissa, eli luvassa on klassikon aineksia. Itselleni leffa onnistuu aina tirauttamaan kyyneleet poskelle – varaa siis nessuja (ellei sinulla ole kasa siinä vieressä). Mutta tätä elokuvaa jaksaa aina vaan katsoa uudestaan ja uudestaan.

Annie Hall (1977). Woody Allenista ei tarvitse pitää pitääkseen Annie Hall-elokuvasta. Annie (Diane Keaton) yrittää ymmärtää mieystäväänsä Alvyä (Woody Allen). Annien halutessa sitoutumista, Alvy pakenee omaan nurkkaansa ja miettii miksi toimivaa suhdetta pitäisi muuttaa mitenkään. Tämä jahkailu saa parin lopulta eroamaan. Annie Hall on hyvä esimerkki elokuvan lopun pohdinnasta parisuhteiden tarpeellisuudesta, huolimatta siitä miten vaikeita ne ovat. Jokaisen tulisi ottaa Alvyn pohdinnoista opikseen, ellei sitten halua muuttaa erakkovuorelle yksin asustelemaan.

Kramer vs. Kramer (1979). Joanna (Meryl Streep) ja Ted Kramer (Dustin Hoffman) yrittävät selvitä erosta hengissä ja pohtia sitä, kumpi heistä on parempi vanhempi pojalleen Billylle. Perinteinen avioero-draama, jossa lokaa heitellään toisen päälle olan takaa. Mutta tämäkin on vielä siistiä sisätyötä verrattuna War of Roses -elokuvaan.

War of the Roses – Ruusujen sota (1989) on klassikko ero-elokuvien keskuudessa. Se keskittyy Barbaran (Kathleen Turner) ja Oliverin (Michael Douglas) hyvin riitaiseen avioeroon. Parin avioeroa hoitaja juristi D’Amato (Danny DeVito) esittää kaksi keskeistä kysymystä: How do you hold onto someone who won’t stay?” ja ”How do you get rid of someone who won’t go?”. Ruusujen sota on satiirinen, synkkämielinen komedia, jonka jälkeen tekee mieli huutaa ääneen sitä, miten rakkaus ontuu ja epäonnistuu ja miten me emme enää huomaa sitä, mihin toisessa rakastuimme ensi paikassa – ennenkuin todellakin on liian myöhäistä.

She-Devil – Naispaholainen (1989). Ruth Patchett (Roseanne Barr) tasoittaa tilit petturimiehensä Bobin (Ed Begley Jr.) kanssa tämän siirryttyä nätimmän naisen Mary Fisherin (Meryl Streep) kelkkaan. Traagista meininikiä, mutta niin äärettömän hauskaa, jossa jokainen saa palkkansa – lähes tulkoon.

First Wives Club – Hylättyjen vaimojen kerho (1996). Miestensä jättämiksi / pettämiksi ja tulleet naiset Brenda (Bette Milder), Elise (Goldie Hawn) ja Annie (Diane Keaton) eivät jää lehdellä soittelemaan vaan päättävät ottaa vastuun omasta elämästään ja opettaa elämänsä (entisille) miehille käytöstapoja. Luvassa on koomista meininkiä ja sen osoittamista, että vanhassa on vara parempi, vaikka nuorempi on nätimpi.

File:Thefirstwivesclub.jpg

Eternal Sunshine of the Spotless Mind – Tahraton mieli (2004). Nykytekniikka mahdollistaa sen vanhan rakkauden unohtamisen. Kun Joelille (Jim Carrey) selviää, että hänen entinen tyttöystävänsä Clemtine (Kate Winslet) on tehnyt niin heidän suhteelleen, mies päättää ryhtyä raskain sydämin samaan toimenpiteeseen. Viimeisenä muistona on vain Clementinen sanat: Meet me in Montauk. Elokuva osoittaa, että menneen rakkaan muistoja ei niin vain unohdetakaan.

Brokeback Mountain (2005). Ennisin (Health Ledger) ja Jackin (Jake Gyllenhaal) välinen romanssi saa lyhyen lopun kesän loputtua. Miehet jatkavat tahoilleen, mutta eivät voi unohtaa toisiaan tai elää toistensa kanssa, vaikka kummallakin on yritystä sopeutua yhteiskunnan vaatimuksiin. Varaa nessuja loppuratkaisuun, jos kyynelkanavat eivät ole ennen sitä vielä puhdistuneet.

File:Brokeback mountain.jpg

The Break-Up (2006). Brooke (Jennifer Aniston) ja Gary (Vince Vaughn) osoittavat meille, että lemmen liekin loppumisen jälkeen sitä ei ole mahdollista elää saman katon alla kämppiksinä. Toisen on pakko muuttaa pois ja elokuva näyttää millaista sotaa siitä käydään.  Vaikka oikeasti sitä kuitenkin haluttaisiin sen toisen vain pyytävän anteeksi, mutta keinot sen pyytämiseen ovat aika rankat.

File:Break up.jpg

Forgetting Sarah Marshall (2008). Peter (Jason Segel) yrittää kovalla työllä unohtaa ex-tyttöystävänsä Sarahin (Kristen Bell). Se on kuitenkin vaikeaa kun ex:ä lomailee uuden rokkaripoikakaverinsa (Russel Brand) samassa lomakohteessa. Samaan aikaan kun Peterillä alkaa olla suhinaa ymmärtäväisen hotellityöntekijän kanssa, herää myös Sarahin mustasukkaisuus.File:Forgetting sarah marshall ver2.jpg

Blue Valentine (2010). Cindy (Michelle Williams) ja Dean (Ryan Gosling) yrittävät paikata pitkäaikaista suhdettaan viikonloppumatkalla huonolla menestyksellä. Elokuvan nuoruuden rakastetut ovat kasvaneet erilleen. Toisesta heistä on tullut aikuinen, toinen taas elää muistoissaan.

Wuthering Heights  – Humiseva Harju (1939, 2011). Catherine Earnshawn ja Heathcliffin väkevä rakkausdraama ei saa onnellista loppua tämän elämän aikana. Elokuva osoittaa, että rakkaus on kuolemaakin väkevämpi. Ja useat eri versiot tästä elokuvasta osoittavat, että siinä on jotain syvää ja riistävää, jota vain voi olla olemassa tosirakkauden parissa.

Enough Said (2013). Eronnut Eva (Julia Louis-Dreyfus) esitellään toiselle eronneelle Albertille (James Gandolfini). Alkuhuuman jälkeen kuvaan astuvat exät ja ongelmat. Toivottavasti elokuva saadaan Suomeen laajempaan levitykseen valkokankaalle.

On toki myönnettävä, että suhteellisen suuri osa ero-elokuvista sopii myös romanttisen hömpän mallikappaleeksi. Siksi suosittelenkin suhtautumaan varauksella seuraaviin elokuvallisiin tuotoksiin, mikäli koet tarvetta jatkaa edelleen ero-surkuttelun parissa. Mielestäni kunnon itkujen tirauttelu on hyväksi itse kullekin säännöllisin väliajoin, joko leffan avulla tai ilman.

The Wedding Singer (1989). Robbie (Adam Sandler) on huono-onninen häälaulaja, joka antaa tulla vastoinkäymisen lurituksiaan antaumuksella toisten häissä. Asiaa ei auta se, että hänen uusi tuttavuutensa Julia (Drew Barrymore) on myös lupautunut toiselle. Että jos maailma voi potkia päähän, se tekee sitä oikein kunnolla Robbien kohdalla.

File:The Wedding Singer film poster.jpg

Bridget Jones’ Diary – Bridget Jones – elämäni sinkkuna (2001). Bridget (Renée Zellweger) on vaikeuksia valita pomonsa Daniel Cleverin (Hugh Grant) ja vanhempiensa naapurin pojan Mark Darcyn (Colin Firth) välillä. Lopuksi Bridget kuitenkin päätyy yhteen sen miehen kanssa, joka ’loves her exactly as she is’.

File:BridgetJonesDiaryMoviePoster.jpg

Legally Blonde (2001). Ellie (Reese Witherspoon) saa huomata siippansa siirtyneen sivistyneimpien ihmisten pariin. Edessä onkin pyrkiminen samaan opinahjoon ja tilien tasaaminen. Oh Warner, do you remember when we spent those four amazing hours in the hot tub together after winter formal?…Well this is so much better than that.

He’s Just Not That Into You (2009). Gigi (Ginnifer Goodwin) yrittää löytää sitä elämänsä miestä ja saa miesten ajatusmaailman ymmärtämiseen apua Alexilta (Justin Long). Elokuva esittelee myös erilaissa suhdetilanteissa olevien parien sielunelämää ja yhteiselämän vaikeuksia. Ja ennenkaikkea elokuvassa nähdään monimutkaisten suhdemallien lisäksi erittäin kauniita ja komeita ihmisiä.

File:Notintoyouposter.jpg

(500) Days of Summer (2009) on romanttinen hömppä korttien kirjoittajasta Tomista (Joseph Gordon-Levitt), jota raahautuu ympäriinsä elämänsä rakkauden Summerin (Zooey Deschanel) perässä. Lopussa ei kiitos seiso toisen ollessa umpirakastunut ja toisen ehdottaessa ystävänä olemista. ’Just because she likes the same bizarro crap you do doesn’t mean she’s your soul mate.’

File:Five hundred days of summer.jpg

Näiden elokuvien ulkopuolelle jää varmasti monta muutakin hyvää ero-elokuvaa. Meillä jokaisella on varmasti niiden joukossa omat suosikkini. Nämä sattuvat kuulumaan minun tippa-linssissä-leffoihin, joita katselee aina välillä naurusta kaksinkerroin tai nessupakkausten keskeltä. Ja nyt on hyvä myös muistaa, että tätä Ystävänpäivää ei ole enää kovin montaa tuntia jäljellä. Kyllä tästä suosta taas kerran noustaan! Trust  me!

Osastot: Elokuvia ja elämää
Kommentit

Vastaa