VALIKKO

Love Records – Anna Mulle Lovee

Elokuva keskittyy suomalaisen levy-yhtiön Love Recordsin (1966 – 1979) syntyyn ja alkuvuosiin. Elokuvassa on toki käytetty taiteellista vapautta, mutta uskon silti toimittajan Atte Blomin, säveltäjä Otto Donnerin ja rumpali Christian Schwindtin edenneen jotenkin esitetyn tapaisesti. Ja hyvä niin, että Love Records syntyi. Leffa osoittaa sen vastanneen suhteellisen hyvin sen perustajajäsenen Blomin kaipuuseen saada markkinoille valtavirran (lue ja ymmärrä: iskelmän) ulkopuolelle jäävää musiikkia. Suomen musiikkimarkkinoita hallitseva Fazer Musiikki yrittää kuitenkin parhaan kykynsä ja massansa mukaan lyödä nuorille yrittäjille kapuloita rattaisiin. Tämä siitäkin huolimatta se, että sen palveluksessa oleva tuottaja Toivo Kärki näkee Love Recordsin tuottajissa omaa itseään.

Pääosassa pyörineistä näyttelijöistä Mr. Tomi Alatalo (Otto Donner) oli valkokankaan ensikertalainen. Tämä ei kuitenkaan miehen ilmaisutahtia haitannut vaan hän oli mielestäni riittävän vakuuttava herrojen Riku Niemisen (Chrisse Schwindt) ja Jarkko Niemen (Atte Blom) rinnalla. Mr. Niemistä on puolestaan kehuttava siitä, että vaikka hemmon naamataulu on kiitettävästi kulunut Putouksessa sekä viime vuosina valkokankaalla (21 tapaa pilata avioliitto; Eila, Rampe ja Likka, Ollaan vapaita sekä Nuotin vierestä) niin häntä ei kyllä tehnyt mieli heittää purkilla päähän. Maneereita toki oli havaittavissa, mutta ei häiritsevässä määrin. Mielenkiintoista on myös se, että 2003 vuodesta lähtien valkokankaalla vaikuttanut Mr. Jarkko Niemi tuntui puolestaan edelleen tuoreelta tapaukselta. Ehkä hemmon naama sopii paremmin massatuotantoon tai hänelle on osunut aiemmin piilossa paremmin olevia sivuosia. Tämä oikeasti yllättää minut, sillä Mr. Niemi on kuitenkin viime vuosina osoittanut osaamistaan valkokankaalla menestyineissä rainoissa (muun muassa Rakkauden rasvaprosentti, 21 tapaa pilata avioliitto, Viikossa aikuiseksi). Onkin siis oletettavaa, että miehen naamaa ja näyttelijätaitoja voi käyttää vielä pitkään hyväksi ennenkuin se alkaa kulumaan ja puuduttamaan katsojia.

Toivo ”Topi” Kärki (1915 – 1992) tunnetaan todellakin tuhansien laulujen miehenä sekä Mr. Reino Helismaan pitkäaikaisena työparina. Näiden biisien parista varmasti jokainen löytää suosikkinsa ja inhokkinsa. ”Topi” myös omasi samanlaisen kultanenän kuin Atte Blom ja onnistui aikoinaan löytämään useita lahjakkaita (iskelmä)laulajia. Oikeasta elämästä esille pitää nostaa myös Mr. Roger Lindberg (1915 – 2003), jonka musiikillisesta toiminnasta elokuva antaa aika ankean näkemyksen. Toki hän kasvatti omaa merkitystään ostamalla kilpailijoitaan alta pois, mutta siitä huolimatta miestä tituleerataan usein kotimaisen musiikin kummisedäksi. Tässä roolissa hänen oli ehkä myös vaikea hyväksyä kilpailevia yrityksiä, olivatpa ne sitten Love Recordsin kaltaisia indie-tuottajia tai ei.

Ohjaaja Mr. Aleksi Mäkelä halusi tehdä elokuvasta hauskan. Käsikirjoitusta on kuulemma raskaalla kädellä raavittu lyhemmäksi, painotettu huumoriin sekä Love Recordsin syntyyn ja sen perustajiin muusikoiden kustannuksella. Jos tämä on ohjaajan käsitys huumorista, olisi todella mielenkiintoista tietää millaista kapulakieltä sinne silppuriin lähti käsikirjoituksen tiivistämisen muodossa. Ohjaaja Mr. Mäkelä kuitenkin mielestäni hallitsee hyvin kevyen huumorin esittämisen, mistä edelleen pidän hyvänä esimerkkinä elokuvaa Kaappari (2013). Ei vuoden 2014 Kummeli V myöskään niin ihan kamala ollut. Mutta on toki myönnettävä, että Mr. Mäkelä ei ole mikään tosi komiikan ohjaaja.

Oikeassa elämässä Atte Blom (1943) oli alkuaan musiikkitoimittaja / – kriitikko Hufvudstadsbladetissa ja Ylioppilaslehdessä. Love Recordsin ajan jälkeen Mr. Blom jatkoi suomalaisen musiikin parissa työn tekemistä toisten levy-yhtiöiden alaisuudessa. Christian ”Chrisse” Schwindt (1940 – 1992) jatkoi myös töitä toisessa levy-yhtiössä Love Recordsin konkurssin jälkeen. Henrik Otto Donner (1939 – 2003) puolestaan oli tuottelias muusikko ja sovittaja. Mies teki tiiviin uran myös Love Recordsin parissa, mutta myös säveltäjänä. Hänen repertuaaristaan löytyy reippaasti yli tuhat sävellystä kattaen teeman aika laidasta laitaan. Elokuvablogia kunnioittaen täytyy nostaa hänen elokuvasävellyksistään esille muun muassa musiikit elokuviin Käpy selän alla (1966), Ruusujen aika (1969), Pedon merkki (1981), Linna (1986) sekä Räpsy ja Dolly eli Pariisi odottaa (1990). Koko kolmikolle on nostettava hattua tästä marginaalisen ryhmän musiikin tuottamisesta, suomalaisen musiikkikuvan uudistamisesta ja omien unelmien tavoittelun toteuttamisesta.

Elokuvasta välittyy hyvin Love Recordsin toimintaperiaatte. Sen tavoitteena oli olla riittävän avarakatseinen ja tarjota itsensä ilmaisun kehittämistä uusille kyvyille. Levy-yhtiö tunnetaan toki parhaiten poliittista lauluistaan, mutta niiden joukkoon on mahtunut myös muun muassa kansamusiikkia, rockia ja laulemia. Konkurssi ei kaatanut musiikin tuottamista, vaan suurin osa Loven artisteista seurasi Mr. Atte Blomia hänen perustamalleen uudelle Johanna-levymerkille. Leffan lopuksi olisi ollut kiva saada edes jonkinlainen lista Love Recordsin ja Atte Blomin bongaamista artisteista, varsinkin kun levy-yhtiö oli poikkeuksellisen tuottelias uusien levyjen teossa. Niitä kaipaavat voivat ruksia omia suosikkejaan seuraavasta listasta ja miettiä, että olisiko näitä esiintyjiä / bändejä ollut olemassa ilman Lovee. Tästä puolestaan pääset kurkkaamaan mitä sieltä Atte Blomin kultaisesta kosketuksesta oikein tuli.

  • Juice Leskinen
  • Pello Miljoona
  • Kaj Chydenius
  • Dave Lindholm
  • Hurriganes
  • Hector
  • Kaseva
  • Leevi and the Leavings
  • Tasavallan presidentti
  • Maarit
  • Kari Peitsamo
  • Rauli ”Badding” Somerjoki
  • Mikko Alatalo
  • Wigwam
Musiikin mahti liikuttaa nuorisolaisiawww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
kohti itsensä ilmaisun voimaa ja siinä samalla kohti omaa levy-yhtiötä. Love Records – Anna Mulle Lovee -elokuva keskittyy taiteellisin vapauksin, katsojia kosiskelevin keinoin sekä ketjupolttamisen ja pulloon tarttumisen avulla suomalaisen levy-yhtiön alkutaipaleeseen. Leffan pitäisi kuulemma olla huumoristinen ja on toki myönnettävä, että siinä on ne hauskat hetkensä. Ikävä kyllä ne löytyvät myös tiivistetysti trailerista. Että jos jotain tosi koomista etsii, kannattaa suunnata toiseen leffaan. Sen sijaan yksi osa Suomi-rockin historiaa tulee kyllä tämän elokuvan avulla jollakin tavalla avattua. Love Records osoittaa, että hyvä meininki – hyvä buugi (ja sinä tiedät, kelle tämä kommentti on oikeasti tarkoitettu) kantaa yllättävän pitkälle laskelmoinnin vastapuolella. Tämä samainen hyvä meininki kantaa leffaa myös yllättävän hyvin, mutta ei tee siitä mitään ehdotonta kassamagneettia. Suosittelenkin elokuvaa enimmäkseen niille, joita suomalainen rock-historia kiinnostaa. Love Records osoittaa, että kunnianhimo ja vimma itsensä toteuttamiseen kantaa pitkälle ja tuottaa hyvää oloa muillekin kuin itselle.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Näyttelijät: Jarkko Niemi, Riku Nieminen, Tomi Alatalo, Pirkka-Pekka Petelius

Osastot: Kevyttä katseltavaa, Kotimainen, Leffat
Henkilöt: , , ,
Kommentit

Vastaa