Koska en halua mennä elokuvasaliin pilaamaan muiden leffanautintoa tarjomalla kotitekoisia ääniefektejä yskimällä keuhkojani ylös, päätin sen ilahduttaa muita samiskärsijöitä pöpöjä käsittelevillä elokuvilla. Nessuja kannattaa varata tässä vaiheessa ulottuville, ei niinkään kyynelten kuivailuun, kuin sen sijaan nenän tyhjentelyyn. Hätsiii…
Mutta siis valkokankaalla jylläävistä pöpöistä. Niiden kohdalla on muistettava pari oleellista asiaa, ne ovat harvoin mitään tavallista virustartuntakamaa vaan sen sijaan tappajaviruksia, jotka jakavat kuolemaa missä tahansa kulkevatkin. Ehkä siinä mielessä pidän edelleen tämän omani, ettei tarvitse Aurorassa maata erikoistensairauksien-osastolla. Toisaalta on kyllä tunnustettava, että valkokankaalla ei varmaan suurempaa vaikutusta tekisi elokuva, joka keskittyy tukkoiseen nenään, köhisevään sankariin tai löysää vatsaan. Jeps, itse ainakin jättäisin tuon leffan väliin.
Välillä tuntuu siltä, että (tappaja)virukset kiertävät samaa ideakehää yhdessä gansterien (Gangster Squad), terroristien (Taking Pelman 123), natsien (Inglorious Bastards), meren elävien (Tappajahai) ja moottorisahalla varustautuneiden takametsien miesten (Cabin in the woods) kanssa ihmiskunnan jäsenmäärän tasoittamisessa. Mukana tässä joukossa oli toki ennen vampyyrit (Dracula), kunnes niistä tehtiin Mr. Pattisonin (Twiligt) myötä pikkutyttöjen idoleita. Oooh.. bite me… tai anna edes nessu.
Nämä normaalin(??) elämän väestökatoa tuottavat ehdokkaat ovat lähinnä paikkaan rajattu, joten jos hollywoodlandiassa halutaan täystuhoa ydinvoiman sijasta jällelle jää erilaiset kivat pikkubakteerit ja virukset. Niitä eivät pysäytä mitkään mantereet tai sisällä istuminen, vaan nuo ilkiöt tunkeutuvat paikkaan kuin paikkaan yleensä hengitysilman, saatuneen veden tai huonon käsihygienian saattelemana (muista siis todellakin pestä ne kädet!!).
Pohtiessa sitä, mitkä olisivat hyviä pöpön parissa aikaansa viettävälle elokuvia, halusin kaartua pois perinteisestä ’aivot narikkaan’-tyylistä ja kaivaa sen sijaan esiin todellakin niitä pöpö-leffoja. Kai niiden katsominen sitten valaa uskoa itseensä, että pahemminkin voi olla, kun kotona itse ui nessumeressä. Seuraavaan on sitten listattu niitä omia suosikkejani aikojen alusta asti (tai ainakin niin pitkältä ajalta, minkä tämä väliaikainen aivolama sallii). Jokainen sitten katsokoon niitä omalla vastuullaan ja koittakoon sen jälkeen selviytyä omista pöpökammoistaan.
Rise of the Planet of Apes – Apinoiden planeetan synty (2012) – James Franco! Häntä ei olisi saanut koskaan päästää leikkimään puolijumalaa apinoiden parissa.
Contagion (2011) – hyvä käsihygienia olisi auttanut paljon tämän viruksen taltuttamisessa. Mutta leffa on ihan asiallinen näyttö massahysteriasta ja hyvien näyttelijöiden hukkaan heittämisestä.
The crazies (2010) – pikkukaupunkilaiset menevät sekaisin juotuaan saastunutta vettä. Ja miten se mielenvikaisuus näkyy – himona tappaa muita. Todellakin tyypilinen pilaantuneen veden piirre.
Carriers (2009) – Ihmiskuntaa on kohdannut tappajavirus ja Chris Pine johdattaa pientä terveiden joukkoa pois sairastuneiden silmistä. Elokuvan keskeisenä sanoma voisi oikeastaan pitää sitä, että kuka on oikein pelastaminen arvoinen ja kuka ei.
The Happening (2008) – luonnonvasta isku ihmistä vastaan saa meidät tappamaan itsemme. Kaikki salaisuus piilee tuulessa, joten kohtele sitä kotinurkalla kukkivaa voikukkaasi paremmin.
Blindness (2008) – elokuva saa edelleen kylmät väreet kulkemaan selkärangassa. Mikä tietenkin hieman kuumeisena on hyvä keino hoitaa lämmönsäätelyä. Kyse ei ole niinkään sokeutta aiheuttavasta viruksesta, vaan ihmisten tavasta kohdella toisiaan.
Doomsday – Tuomiopäivä (2008) – Skotit pääsivät maailman kartalle itsekehittämänsä viruksen kautta. Todella viisasta. Yllättäen virus tekee ihmisistä sekopäisiä tappajia. Leffassa on kitsin klassikon efektejä, ja jo sen vuoksi se on katsomisen arvoinen.
I Am Legend (2007) – tiedemiehen pieleen mennyt koe muutti ihmiset zombeiksi ja nyt hän koittaa selviytyä aina aamuun, keksiä parannuskeinon ja pysyä hengissä. Siinä sitä on riittävästi puuhaa.
28 Week Later – 28 viikkoa myöhemmin (2007) – Jeremy Renner! Siinä se syy katsoa tämä leffa. Muulta osin leffa kertoo siitä, miten Lontoossa on vielä pieni joukko eloonjääneitä, jotka Yhdysvaltojen armeija koittaa pelastaa. Ei kovin viisasta.
28 Days Later – 28 päivää myöhemmin (2002) – neljä viikkoa sen jälkeen, kun tappajavirus on pyyhkäissyt ihmiset maan rakoon tai muuttanut zombeiksi, joukko eloonjääneitä koittaa pysyä sellaisina – elossa. Eläinaktivisteistä voidaan olla tämän leffan jälkeen montaa mieltä.
Resident Evil (2002) – ei mitenkään oma suosikkini, mutta rakas veljeni pitää leffaa totaalisena tappajavirusrainana. Ja sallittakoon se niin. Resident Evilin paikkaa ehkä puolustaa se, että kuvaa hyvin sitä miten virus muuttaa ihmiset zombeiksi.
Outbreak – Tuntematon uhka (1995) – Ebolanhuuman aikaan tehty elokuva vastaavasta sairaudesta. Yllättävän hyvä ja realistinen. Ja tässä zombien joukossa suorastaan vallan piristävä teos.
Twelve Monkeys – 12 Apinaa (1995) – Bruce Willis! Elokuvassa palataan ajassa taaksepäin selvittämään miten voidaan estää nykyajassa oleva tappajavirus, joka on kaatanut ketoon lähes koko maapallon ihmiset.
The Andromeda Strain (1971) – tavaruudesta tuleva appajavirus sopeutuu hyvin ihmiskehoon ja saa meidät käyttäytymään itsetuhoisesti.
The Cassandra Crossing (1970) – junamatkailu avartaa ja kuljettaa hyvin pöpöjä maasta toiseen, ihan huomaamatta.
Näistä megaviruksista huolimatta on tunnustettava, että yksi vaikuttavimmista pöpö-leffoista, jonka olen koskaan nähnyt käsitteli yskimistä. Ainakin loppusuoralla, sillä elokuva loppui siihen, miten mies yksi itsensä hengiltä ja kirjoitti siitä samalla sulkakynällä päiväkirjaansa. Mies kuolla kupsahti ja kun hänen matalaansa majaansa tultiin löydettiin kirjallinen tuotos, jota äänen lukiessa alkoi yskittää. Harmittaa, siis todella paljon, etten muista leffan nimeä. Jos joku toinen on menettänyt sydämensä tälle yskimiselle, nimeä saa vapaasti vinkata tänne päin.
Tätä pohjaa vasten on ehkä ihan tyytyväinen, että perinteinen flunssavirus saa minut vain kasvattamaan lähikaupan tiliä ja täyttämään roskakoria nessuilla. Hat-suu. Sillä elokuvissa kaikki on sitten toisin. Valkokankaalla jylläävät virukset saavat ihmisessä aikaan niitä hieman mielenkiintoisempia muutoksia, kuin muutoksia verenkuvassa. Lähinnä vaikuttaa siltä, että ihminen muuttuu zombiksi / vampyyriksi, muita tappavaksi psykopaatiksi, kokee tahtomattaan todella poikkeuksellisen räjähtävän lopun tai haluaa tappaa itsensä. Mitään näistä piirteistä ei vielä aamulla löytynyt itsestään, joten ehkä tässä on toivoa terveemmästä huomisesta. Ja tähän loppulauluun pöpön maailman valloituksesta voi jokainen sitten oman äänivaransa ja käheytensä merkeissä yhtyä.
Lisää mielenkiintoisia ja todella kauniita kuvia eri pöpöistä löytää täältä Eye of Sience -sivulta, mistä myös tämän sivun pöpöt on bongattu.
Osastot: Elokuvia ja elämää