VALIKKO

Le Havre


Tämän vuoden Cannesin kolmas elokuva tässä blogissa on Le Havre. Elokuvassa kengänkiilloittaja Marcel Marx (André Wilms) asuu yhdessä vaimonsa Arlettyn (Kati Outinen) kanssa Le Havren reuna-alueella. Sattumalta Marcel tulee pelastaneeksi Lontooseen yrittävän pakolaispojan Idrissan (Blondin Miquel), samalla kun hänen vaimonsa sairastuu vakavasti. Elokuva kertoo siitä, miten ihminen on pohjimmiltaan hyvä ja tahtoo toiselle hyvää. Pieni yksittäinen ihminen saa mukaansa joukon muita pieniä yksittäisiä ihmisiä taistellessaan vastaan mekaanista valtion virkakoneistoa – jolla on myös ne omat tarinansa kerrottavana. Kaiken kaikkiaan kaunis tarina.

Pahoittelen vieraskielistä traileria. Mutta eipä tuo vähäeleinen näytteleminen, mitään sanoja suuremmin kaipaa. Eiköhän se tunne lataus tule selväksi vieraallakin kielellä.

.

Oikea Le Havre sijaitsee pohjois-Ranskassa Seine-joen suulla. Kaupunki on yksi Ranskan suurimmista satamakaupungeista, häviten vain Marseille. Mistä tuli mieleeni, että ranskalaiset rannikkoelokuvat ovat valloittaneet tätä blogia aiemminkin. 21 Bullets sijoittui muistaakseni juuri Marseilleihin. Ja ei siinä ole mitään pahaa, sillä Le Havre tarjoaa samanlaista maalauksellista maisema-arkkitehtuuria kuin 21 Bulletts teki aikoinaan.

Le Havre on ohjaaja Mr. Aki Kaurismäen toinen ranskalainen elokuva. Edellisestä Boheemielämää-elokuvasta (1992) olikin kulunut jo muutama vuosi. Mutta mies on pysynyt tyylilleen erittäin uskollisena. Näyttelijätyö on kaikilla tasoilla erittäin vähäeleistä, ellei jopa paikallaan olevaan, vähä dialogista ja savuavaa. Mr. Kaurismäki on itse totenut tupakoinnista elokuvissaan, että se osoittaa ihmisten ajattelevan jotain – ei heitä kuulemma voi vain laittaa seisomaan paikoilleen. Ja kuule, nyt Le Havren, nähneenä – voin sanoa, että kyllä vaan voi. Näyttelijäjoukko ei edellä mainittujen kolmen lisäksi ollut hurjan suuri – muutamia statisteja tietenkään lukuunottamatta. Mutta ihan vuorosanoja, peräti useampi kappale sen seisoskelun lisäksi oli jaettu muun muassa Monetille (Jean-Pierre Darrousin), Clairelle (Elina Salo), Yvettelle (Evelyne Didi) ja Changille (Quoc Dun Ngyen).

Ohjaaja Mr. Kaurismäki on tehnyt myös hyvää suomalaista tuotesijoittelua Ms. Outisen ohella. Elokuvassa kuulemma vilahtaa satamabaarin hyllyllä Laitilan virvoitusjuoman pulloja. Mutta itse olisin kyllä valmis sanomaan, että sairaalaan viety suklaarasia oli Fazerin sinistä (leffaa ei ilmeisestikään saisi mennä katsomaan kovin nälkäisenä).

Ahdistuneisuudesta elämäniloonwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
ranskalaisen musiikin seurassa. Le Havre on komediallinen draama, jossa elämän syrjässä kiinni pysymiseen suhtaudutaan kaurismäkimäisen satiirisesti. Siis eleettömästi hienoissa, kulissimaisissa, maisemissa. Le Havre leffasta, niin kuin muistakin Mr. Kaurismäen elokuvista, joko pitää tai sitten ei. Itse taidan kaatua sinne pitämisen puolelle. On kyseessä kuitenkin niin hauska, sydämellinen ja hyväntahtoinen tarina. Se poisti kyllä omat ongelmat täysin toiseen sfääriin ja jätti pohtimaan sitä, että ihmiset taitavat sittenkin olla pyyteettömän avuliaita luonnostaan – tai näin ainakin soisin asian olevan. Jos hidastempoisuus, tai leffajulisteen esittämä sanoma ei iske, mene toiseen saliin. Mutta jos taas kaipaat paluuta menneisyyteen, slow-life tyyliin sekä pidät muutenkin Mr. Kaurismäen tuotannosta, osta se lippu. Et taatusti kadu, sillä viimeistään viimeisen kappaleen kohdalla voit luovuttaa, se jää soimaan päähän.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.
Osastot: Draama, Kevyttä katseltavaa, Leffat
2 Comments

2 kommenttia artikkeliin “Le Havre”

  1. Anu Kankaansydän-Lahtinen sanoo:

    Hidastempoisuus ja eleettömyys onnistuivat voittamaan 16-vuotiaan pojan ihailun. Hän istui leffan ajan mykistyneenä, kunnes sairaalan yöpöydällä lojunut Fazerin sininen rasia sai hänet kuiskaamaan huomionsa äidin korvaan.
    Upea leffa. Leijuimme molemmat, kumpikin piireissämme, pari päivää.

    Olen dissannut Mr. Kaurismäen tuotantoa parin alkuajan leffan jälkeen – replikointi oli täysin puuroa – mutta nyt! Kiidän sekretäärini ääreen, teroitan sulkakynän ja lähetän kirjekyyhkyn kohti Korvatunturia: mulle heti kaikki Kaurismäen leffat dvd-pukinpakettiin.

    • outi sanoo:

      Taidetaan molemmat olla aik mykistyneitä. Elokuva yllätti tosiaan myönteisesti ja sai ottamaan ihan uuden näkökannan muihinkin Kaurismäen leffoihin. Mutta se, että 16-vee nuorimies hiljenee tuotoksen edessä on jo aika ISO kehu Kaurismäelle. Itse ainakin olisin otettu moisesta.

RSS feed for comments on this post. Ja trackBack URL.

Vastaa outi lle