VALIKKO

Lärjungen / The Disciple – Oppipoika

ulrika bengts lärjungen

Vuonna 1939 ulkomeren perimmäisen majakkasaaren rantaan saapuu 13-vuotias Karl (Erik Lönngren), joka tulee saarelle oppiin majakkamestari Hasselbondille (Patrik Kumpulainen). Hasselbond haluaa lähettää laihan pojan takaisin mantereelle, mutta Erik tekee kaikkensa saadakseen jäädä mestarin oppiin. Hasselbond myöntyy tähän lopulta ja kesän aikana Erik ystävystyy mestarin pojan Gustafin (Niklas Groundstroem) kanssa tavalla, joka pakottaa hänet tekemään kauan kantoisia valintoja, joilla on vaikutusta heidän kaikkien elämään. Tältä pohjalta ja muutenkin kaiken mahdollisen synkistelyn merkeissä (luvataanhan elokuvan olevan psykologinen trilleri) elokuvalta voisi odottaa paljon myrskyisempää ja synkkämielisempää esitystä kuin se on. Että leffaan menemistä on turha pelätä.

Lärjungen – Oppipoika on elokuva kahdesta hyvin erilaisesta nuoresta pojasta, joista toiselle majakan vartiointi on siunaus ja toiselle saarelle oleminen on vankila. Se on myös kertomus siitä, mihin kaikkeen ihminen pystyy pyrkiessään suojelemaan toista vastoin tämän tahtoa. Moraalisen kasvun lisäksi elokuva tarjoaa myös mahdollisuuden narsismin ja tyranismin piirteiden tarkkailuun majakanvartijan puolelta. Kumpikaan näistä ei kuitenkaan riitä itsessään tekemään elokuvasta loistavaa. Eli kaatuuko Oppipoika kaikesta meditatiiivisesta lähestymistavastaan huolimatta kepeään käsikirjoitukseen? Siitä vastanneet herrat Roland Fauser ja Jimmy Karlsson eivät kuitenkaan ole enää mitään kisällejä näillä markkinoilla, joten syvempääkin sanomaa olisi luullut valkokankaalta löytyvän.

Ohjaaja Ms. Ulrika Bengtsin edellinen elokuva Iris (2011) sijoittui myös saarellisiin maisemiin Ahvenanmaalle, joskin vähän miellyttävimmissä merkeissä. Majakoista kiinnostuneet ja Ahvenanmaalla reissaanneet tunnistavat varmasti elokuvan maisemat, sillä se on kuvattua Ahvenanmaalla Lågskärin majakkasaarella. Elokuva ansaitsee myös maininnan siitä, että se valittiin Suomen Oscar-ehdokkaaksi tuleviin mittelöihin. Onnea ja menestystä rainalle näihin kisoihin, toivottavasti se pääsee valittujen leffojen listalle. Tätä saa aina oikeasti toivoa, mutta nyt kyllä myönnän, että yllätyn erittäin vahvasti jos se pääsee kaikkien karsintavaiheiden lävitse. Aika näyttää ja paras ulkomaalainen elokuva voittakoon. Mutta olisi kyllä myös mielenkiintoista tietää, mitkä kotimaiset leffat jäivät nyt rannalle ruikuttamaan ja katselemaan Oppipojan perään.

Koko perheen vai nuortenwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
elokuva? Itse en sitä oikein osaa sijoittaa kumpaakaan tyylilajiin, mutta muualle Oppipojan änkeäminen olisi vielä vaikeampaa. Tarina on kaunis ja toimiva kaikessa yksinkertaisuudessaan. Kauhua ja kamaluutta olisi voinut olla enemmänkin, tai ainakin sitä löytyi tämän katsojan pään sisältä. Ja sitä kautta koin leffan loppujen lopuksi aika ponnettomaksi. Toki mukana oli kaikkea pakollista moraalista opetusta, itsensä ilmaisua, hyväksytyksi tulemista ja kaapissa piileviä luurankoja, mutta siitä huolimatta Oppipoika ei oikein sytyttänyt. Leffa varmaan sopiikin paremmin niille, jotka nauttivat enemmän hitaasta tarinan kerronnasta, joka ei lyö yli laidan tai uskalla ottaa kantaa koskettaviin aiheisiin pintasivelyä enempää. Suosittelen sitä kaikille majakoista pitäville, merellä viihtyville ja itseään etsiville. Oppipojan pitäisi kuulemma jättää jälki katsojan mielentilaan, itse en sitä päästäni löydä, mutta ehkä muilla on parempi onni tässä asiassa.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.
Osastot: Draama, Kotimainen, Leffat
Kommentit

Vastaa