VALIKKO

La Vie dÁdele -Chapiters 1 & 2 (Blue is the Warmest Colour) – Adélen elämä: osat 1 ja 2

Blue is the Warmest Colour -elokuvassa 17-vuotias Adéle (Adéle Exarchopoulos) on kateissa seksuaalisen suuntauksensa kanssa. Hän tapailee poikaystäväänsä, mutta rakastuu kuitenkin gay-baarissa tapaamaansa Emmaan (Lea Seydoux). Elokuva kertoo seksistä, rakkaudesta ja ajankulun vaikutuksesta näihin molempiin esittäen niitä Adélen kasvukertomuksen kautta.

Elokuva perustuu löyhästi ja taiteellisin vapauksin Ms. Julie Marohin samannimiseen sarjakuvaromaaniin Le Bleu est une couleur chaude, mutta elokuvan nykyinen nimi ’La Vie d’Adèle, Chapitres I & II’ kertoo elokuvan sisällöstä huomattavasti enemmän. Samoin elokuvan alussa äidinkielen tunnilla luetut lainaukset Pierre de Marivaux’n kirjasta La Vie de Marianne antavat hyvin ymmärtää millainen tunnemyrsky elokuvasta on tulossa.

Elokuvan vastaanotossa kriitikot varmasti ovat jakautuneet puolin ja toisin. Paljastavat ja yksityiskohtaukset seksikuvaukset kahden naisen välillä eivät välttämättä saa kaikkien katsojien keskuudessa aikaan hurraa-huutoja ja toisten mielestä se on keski-ikäisen miehen mielikuva naisten välisestä seksistä. Kuvaus on kuitenkin tehty hyvin ja kamera (sekä katsoja sen takana) ei tirkistele vaan on vain läsnä, eikä hakemassa sensaatiomaista mässäilyä. Toisaalta leffan jälkeen on kyllä aika vaikea ymmärtää tätä kaikkea haloota mitä niistä on noussut – alastomuuteen suhtaudutaan Suomessa ilmiselvästi eri tavalla kuin muualla maailmassa. Mutta pitäähän moralistin johonkin tarttua älähtääkseen asiasta tai sen vierestä.

Adélen kasvukertomus on alastomuudesta riippumatta tai siitä johtuen herättänyt huomattavasti ansaittua ehdokkuutta eri elokuvafestivaaleilla. Viime vuoden Cannesissa elokuvalle annettiin kultainen palmu, Palme dÓr, festivaalien parhaasta elokuvasta, samoin molemmat pääosissa olleet daamit (Adèle Exarchopolous ja Léa Seydoux) saivat erityispalkinnon, Honorary Palme dÓr, elokuvasuorituksistaan. Cannesin lisäksi elokuva oli ehdokkaana Kultaisen maapallon -kisoissa, jossa se hävisi italialaiselle The Great Beauty -elokuvalle. Elokuva on myös ehdokkaana tulevissa BAFTA:n mittelöissä, mutta käsittääkseni Oscar-raati sen puolestaan tiputti parhaan ulkomaalaisen elokuvan ehdokaslistalta. Adélen kaksi elämää on kuitenkin katsomisen arvoinen raivokkaan parisuhteelle antautumisen vuoksi, jossa daamit Exarchopolous ja Seydoux lyövät muut näyttelijät laudalta ilmaisun aitoudellaan ja uskottavuudellaan. Rakkaustarinoita on nähty valkokankaalla ennenkin ja yleensäkin lähes koko ajan, mutta tämä tunteiden ilmaisun vimma ja suhtautuminen toiseen ihmiseen tulivat nyt kyllä reippaan raikkaasti esiin.

La Vie dÁdele -Chapiters 1 & 2 – Blue is the Warmest Colour on vahva elokuva rakkaudesta, sen löytämisestä ja sille antautumisesta. Loppuratkaisu jättää pohtimaan sitä, että miten naisten oikein käy uudessa tilanteessa. Onko se itsensä pettämistä, vai pystytäänkö siitä jatkamaan eteenpäin. Jokainen meistä, joka on edes kerran elämässään rakastanut tulisesti toista ihmistä osaa kuvitella miten repivältä tämän täytyy tuntua. Mr. Woody Allenia lainaten voinkin todeta: if it doesn’t make the rest of your life look like a massive letdown then you’re not doing it right. Ja tämän asian tunnistamisen eteen Emma ja Adéle nyt jäävät, jossa kummallekin kuitenkin toivoo sitä parasta mahdollista loppua (ja onnea).

Jotain erilaistakowww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Huolimatta lesbosuhdepainotuksestaan Blue is the Warmest Colour ei ole perinteinen seksielokuva. Sen sijaan se on eeppinen ja eroottinen rakkaustarina, ajan vaikutuksesta siihen ja ihmisten muuttumisesta. Nyt kyseessä on vain kaksi naista, ei mies-nainen paria. Elokuvan yllättävä pinnalle nouseminen on helppo ymmärtää, sillä se tuntuu olevan jokaisessa kuvassa läsnä tavalla, jota en ole kokenut pitkään aikaan. Elokuva on yhtä aikaa täynnä intohimoa, rakkautta, toivoa ja surullisuutta, joka valuu valkokankaalta tasaiseen tahtiin katsojan päälle. Leffan jälkeen on uupunut olo, joten on todettava, että tässä kaikessa rakkauden määrässä riittää kyllä runsaasti sulateltavaa. Leffa on myös kiitettävän pitkä, kolme tuntia, ja vaikka aika kuluikin Adélen ja Emman seurassa kiitettävän hyvin, niin elokuva ei olisi kärsinyt tiivistämisestä. Suosittelen Adélen sielunelämään tutustumista kaikille, jotka omaavat hyvät takapuolilihakset ja kiinnostuksen raakaan rakkaustarinaan. Ne, jotka suuntavaat puolestaan elokuviin kohuttujen seksikohtausten toivossa, tyydyn toteamaan, että ei kannata. Toki niitäkin on luvassa, mutta enemmän leffa pyörii kyllä pään sisällä, tunteen ilmaisun vaikeudessa ja piirteiden peittelyssä. Adélen elämä oli kuitenkin mielenkiintoinen kokemus ja siten tapaaminen Plevnan kanssa ei mennyt hukkaan.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.
Osastot: Draama, Leffat
Henkilöt: ,
Kommentit

Vastaa