VALIKKO

Kahvila Valo – Tampere

(kuva ei sitten ole sunnuntaibrunssiltamme, valitan)

Sisko oli kyläilemässä ja hänet piti sitten raahata jonnekin aamupalalle, joten päätimme kokeilla paikallisessa ilmaisjakelulehdessä mainostettua Kahvila Valoa. Kokeilu osoittautui ihan onnistuneeksi ja kahvila sunnuntaibrunsseineen sai paluupisteet meiltä molemmilta.

Pojoja annamme paikoille seuraavan listan mukaan: palvelu, ilmapiiri, vessa, ruuan hinta ja laatu-suhde, tarjotun ruuan valikoima ja maku. Saadut pojot sitten ohjaavat päätöksentekoa siinä, että saako kyseinen paikka paluupisteet, vai laitetaanko se oppositioon, ehkä yrittämään toista kertaa. Vaikka kokemus on kyllä osoittanut, että harvoin ne sieltä kieltolistalta paluupaikoiksi nousevat.

Kahvila Valo sijaitsee kiitettävän lähellä keskustoria (Puutarhankatu 12), joten sinne pääsi kätevästi bussilla. Ja huomasimme iloksemme, että se oli sitten likempänä keskustoria kuin oikeasti ajattelimme. Kahvilan standi pihalla viimeistään ohjasi oikeaan paikkaan. Ihan kävi oikeasti sääliksi itseään, ettei ole kahvilaan aikaisemmin osunut, vaikka sen ohitse on taatusti tallustanut useampia kertoja.

Henkilökunta oli hyvin ystävällistä, joten saadusta palvelusta ei voinut valittaa (yksi pojo). Santsata sai ja siihen myös kehotettiin – toista kehotusta emme tarvinneet ja aikaa Valon persoonallisessa ilmapiirissä vilahti kuin huomaamatta. Erityisesti haluan kiittää tiskin toisella puolella ollutta nuorta miestä, joka jaksoi hymy huulessa kertoa meille ”ensikertalaisille” mitä sunnuntai aamunbrunssiin oikein kuului. Kiitos.

Itse kahvilan ilmapiiri on rennon vanhanaikainen. Sisustukseen oli panostettu vanhanaikaista tyyliä hakien tummilla seinillä ja antiikkisen oloisilla huonekaluilla. Hienolla säällä kahvilassa on myös mahdollisuus mennä terassille kahvilan takaosasta. Joten toinen pojo tipahti koppaan kahvilan ilmapiiristä. Siellä oli oikeasti kiva olla, täyttää massuaan ja tuntea oloaan kotoisaksi sekä parantaa siinä samalla maailmaa. Paikka oli kaiken kaikkiaan myönteinen poikkeus kaiken valtavirran mukanaan tuomien kahviloiden keskuudessa. Kivaa, että joku uskaltaa olla erilainen ja poiketa formaatista, sekä tehdä sen näinkin onnistuneesti (maukkaasti).

Nautittuamme aamupalaa niin, että korvissa lorisi, oli pakko myös suunnistaa naistenhuoneen puolelle. Vessa oli siisti ja tilava sekä siellä oli tilaa myös perheen pienempien hoitamiselle ja itsensä tälläämiselle (= nenän puuteroimiselle) seuraavaa santsauskertaa silmällä pitäen. Pojo tästä.

Ja sitten itse asiaan. Ruokaan. Sunnuntaibrunssi maksoi 12.50 euroa, ja tällä rahalla sai sitten syödä niin paljon kuin napa veti. Joten useamman santsikerran jälkeen ei voi kuin todeta, että hinta ja laatu suhde oli todella enemmänkin kuin kohdallaan. Varsinaiseen muuhun tarjontaan en ota kantaa, koska suuntasimme sunnuntaibrunssille. Mutta saimme todellakin sitä, mitä haimme. Pojo siis siitäkin.

Tarjonnassa, useille perinteinen, aamupuuro oli korvattu lasillisella mustikkajogurttia ja mysliä, mikä voi raavaille miehille tietenkin jäädä vähän vajaaksi, mutta kun sitä massuaan voi sitten täyttää muullakin tavoin. Brunssi koostui perinteistä poiketen ehkä enemmän Välimeren maihin suuntaavista makuelämyksistä. Tarjolla oli tuoretta (lämmintä) leipää pariakin eri sorttia, leikkeleitä, juustoa, tomaattia, kurkkua ja salaattia. Lisäksi siskoni ihastui makaronisalaattiin (??), mitä ei ihan äkkiä löydy omasta normiaamiaispöydästäni. Näiden suolaisten palojen päälle sai tietenkin ahtaa itseensä niin paljon pannaria tai juuri uunista tulleita croissantteja mansikkahillon kanssa, kuin napa veti. Tai jos pannari / croissantit ei iske ja innosta, niin aina voi kääntyä tarjolla olleiden tuoreiden hedelmien puoleen.  En pysty kuvittelemaan, että joku jäisi sunnuntaibrunssilla nälkäiseksi tai ravintoympyrästä jäisi jotain oleellista uupumaan tarjonnan perusteella. Myös ne, joiden päivä ei käynnisty ilman kahvia/ teetä saavat osuutensa. Tarjolla oli kumpaakin ja riittävästi viimeisten unihiekkojen heivaamiseksi silmistä pois. Pojo siis ruuan tarjonnasta / monipuolisuudesta.

Ja sitten se viimeinen, ratkaiseva pojo. Miltä ruoka maistui? Meillä hurahti kahvilassa lähes tulkoon pari tuntia aamubrunssin merkeissä. Se lienee kertoo jo jotain. Ihastuimme leipätarjontaan (lämmintä, tuoretta, hyvää – ja tätä ei todellakaan voi korostaa riittävästi, en oikeasti muista koska olisin viimeksi syönyt näin maukasta leipää) ja sen lisäkkeisiin. Rapeat kurkut ja salaatinlehdet, njam. Tätä voisi syödä vaikka joka aamu vatsa hyvästä ruuasta kiittäen.

Kahvila Valo pitää sivujensa mukaan ”tuoretta, raikasta ja maistuvaa” lähtökohtana sunnuntaibrunssin tarjonnalle, niin emme voi kuin yhtyä tähän ja todeta sen onnistuneen. Joten kuten edellä kirjoitin, kahvila sai tällä sunnuntaibrunssillaan paluupisteet (6/6). Suosittelen sinne suuntaamista, jos sunnuntaiaamuna ei aamiaisen tekeminen innosta tai haluat muuten vaan päästä helpommalla.

http://www.kahvilavalo.fi/

Osastot: Elokuvia ja elämää
2 Comments

2 kommenttia artikkeliin “Kahvila Valo – Tampere”

  1. Sienitukka sanoo:

    Olisiko tietoa muista sunnuntaibrunssi paikoista ? …Kahvila valo tuli koettua ja seuraava ehdokas olisi hakusessa.

    • outi sanoo:

      Klubia suosittelen erittäin lämpimästi. En vain ole saanut vielä itse sieltä arviointia aikaiseksi, mutta asia on työn alla.

RSS feed for comments on this post. Ja trackBack URL.

Vastaa