Ohjaaja Mr. Kjell-Åke Anderssonin elokuva saa innoitteensa Mr. Johann Sebastian Bachin säveltämästä Jouluoratoriosta (Weihnachts-oratorium BWV 248). Teos on kuusiosainen koonti joulun keskeisistä tapahtumista. Kantaesityksensä se sai vuosien 1734 ja 1735 välisenä aikana sijoittaen esitykset joulupäiviin (25. – 27.12.), uuteen vuoteen (1.- 2.1.) ja loppiaiseen (6.1.). Jouluoratiota pidetään yhtenä Bachin kauneimmista kirkkomusiikkiteoksista ja sitä esitetään yhä säännöllisesti. Elokuvassa tässä massiivisella musiikkiteoksella on sitä eteenpäin työntävä voima, joka yhdistää sukupolvia toisiinsa.
Elokuva perustuu Mr. Göran Tunströmin samannimiseen romaaniin. Kirjan tavoin elokuvassa esitetään kaksi eri sukupolvea omassa nuoruudessaan, joskin taiteellisia vapauksia on myös käytetty erittäin suuressa määrin. Nykyajassa tapaamme kapellimestari Victorin (Krister Henriksson). Hän saa tiedon äitinsä kuolemasta kesken jouluoration harjoitusten. Viktorin lähtiessä viemään viimeistä tervehdystä äidilleen ja lukiessaan isänsä kirjoittamaan kirjettä, elokuva siirty 1930-luvulle ja siihen pieneen kauppalaan, missä hänen vanhempansa vaikuttivat ja elivät traagisen kuoleman keskellä.
1930-luvulla (Viktorin isoäiti) Solveig (Lena Endre) halusi pienen kauppalan kuoron esittävän jouluoration. Se ei kuitenkaan ollut tuollon mahdollista ja Solveigin kuoleman jälkeen hänen miehensä Aron (Peter Haber) muuttaa kahden pienen lapsensa Sidnerin ja Eva-Lisan kanssa toiseen kaupunkiin. Surutyö on raskasta ja Aronia pitää elossa lähinnä radioyhteys uuteen tuttavuuteen Tessaa (Fiona Mogridge) Uudessa-Seelannissa. Aikaa kuluu, lapset kasvavat ja Sidner (Johan Widerberg) tutustuu Fannyyn (Viveka Seldahl), kohtalokkain seurauksin.
Vuoden 1996 elokuva onnistuu vakuuttamaan kyynisenkin katsojan näin joulun alla. Ja ennenkaikkea se onnistuu osoittamaan, että pienilläkin teoilla ja päätöksillä on kauaskantoisia vaikutuksia niin omassa kuin jälkipolvienkin elämässä. Se, mitä teet tänään vaikuttaa perhosvaikutuksen tavoin tulevaan. Sillä ei ehkä saada aikaan myrskyä toisella puolella maailmaa, mutta sen sijaan se kyllä vaikuttaa siihen, millaisen perinnön me olemme saaneet meitä edeltäviltä sukupolvilta.
| Suru ja rakkaus |   |
|---|---|
| Jouluoratoriossa surua kuvataan elämän muutosvoimana. Rakkaus ihmisiin ja musiikkiin puolestaan on sukupolvia yhdistävä voima. Rankasta teemasta huolimatta Jouluoratorio on myös inhimillisen humoristinen, lämmin ja salaisuuksia paljastava. Ohjaaja Mr. Kjell-Åke Anderssonin elokuva ei esittele helppoja vastauksia, vaan pikemmin painottaa menneisyyden vaikutusta nykyisyyteen ja sen kanssa elämiseen. Takautumien esitetyt ihmisten harharetket vievät kuitenkin kaikki lopulta kotiin. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Tässä sitten vielä itse varsinaiselle jouluoratoriolle makupalaa Bachin maailmasta.
https://www.youtube.com/watch?v=a6MMW-NJmt8
Osastot: Draama, Historian siipien havinaa
OUTI, VOI MITEN IHANAA OLI, ETTÄ LÖYSIN TEKSTISI TUNSTRÖMIN JOULUORATORION POHJALTA TEHDYSTÄ ELOKUVASTA. OLEN HULLUN LAILLA ETSINYT ELOKUVAA VIDEOTALLENTEENA, MUTTA SELLAISTA EI TUNNU OLEVAN TÄSSÄ MAAILMASSA. LIENEEKÖ ENÄÄ YOUTUBESSAKAAN. MINÄ EN AINAKAAN LÖYDÄ. JOS ON,NIIN VOISITKO LÄHETTÄÄ LINKIN MINULLE, PLEASE
Kiva kuulla, että saatoin olla avuksi. Leffa oli vakuuttava tuolloin ja on edelleen.