VALIKKO

Iron Sky – Rautataivas

Iron Sky elokuvassa vuonna 2018 suoritettu amerikkalainen avaruuslento tekee mielenkiintoisen löydön kuusta. Kaivatun Helium 3-polttoaineen sijasta, kuun pimeältä puolelta löytyikin natsien salainen kuutukikohta. Amerikkalainen astronautti James Washington (Christopher Kirby) onkin uuden haasteen edessä maailman valloituksen estämisessä, kun hän törmää kuuaseman Führerin (Udo Kier) oikeaan käteen natsiaatteelle omistautuneeseen Klaus Adleriin (Göts Otto) ja hänen idealistisempaan naisystäväänsä Renate Richteriin (Julia Dietze). Maahan paluu on väistämätön ja mukana sillä reissulla on Adlerin ja Richterin lisäksi uuden muodon saanut Washington ja ei kun (Sarah Palinin näköistä) presidenttiä (Stephanie Paul) tapaamaan. Se,mikä voi mennä pieleen – menee ja mikä ei menee, väistyy takavasemmalle.

Mainitsemisen arvoista kuunatsien maahan hyökkäämisen vuodelle (2018) on se, että sama vuosi osuu Taisteluplaneetta Galactican 40-vuotispäivälle siis – vuodelle. Ihastuttavaa sinänsä, että avaruuteen ja siellä sotimiseen liittyvään parodiaan on saatu mukaan näinkin laaja vuosipäivän huomoiminen. Samanlainen historiallinen huomioiminen tulee esille läpi Iron Skyn, tosin hieman jo menneenä historiana. Kivaa oli kuitenkin taas havannoida, että millä keinoilla ne Amerikan presidentit siellä  vallan kahvassa oikein pysyvät. Samoin kuin sitä, kuinka ihastuttavan naiivin rooli Suomi oli saanut tässä elokuvassa. Suomi mainitaan valkokankaalla – jihuu!! Tästä se maailmanvalloitus alkaa…

Elokuva on ollut työn alla vuodesta 2006 lähtien ja sai nyt vihdoinkin ensi-iltansa – Tampereella. Elokuvan ensi-illan odotuksen tunnelmissa on paljon puhuttua leffan natsileimasta, millainen vaikutus sillä on katsojiinsa. Missä vaiheessa on sopivaa heittää herjaa natseista? Onko yli 60 vuotta riittävä aika? Ja missä menee hyvän maun raja? Oli vastaus tähän tämä tai tuo, niin elokuva kuitenkin esittää aika universaalin ajatuksen siitä, että sota ei ole oikea ratkaisu. Pohdintaa enemmänkin Iron Sky rainaan on liittynyt odotuksia – niin fanien, kuin meidän muidenkin elokuvassa kävijöiden keskuudesta. Vihdoinkin kansainvälistä luokkaa oleva suomalainen tuotanto! Wau! Tätä kannattaa odottaa, vai mitä.

Itse elokuva-arvioinnin näkökulmasta sanoisin, että leffa oli todella hyvä suomalainen sci-fi tuotos, mutta kehno kansainvälinen. Trailerit antavat odottaa niiiiiin paljon enemmän. Ohjaaja Mr. Timo Vuorensola vaikuttaa kuitenkin jättävän paljon hyvää asiasta hyödyntämättä. 93 minuuttia sci-fi komediaa on toki haasteellista, mutta ainahan sitä kannattaisi yrittää – vaikka aiempaa kokemusta näyttelijöiden ohjaamisesta herralla ei olekaan. Hyvää komediaa / parodiaa on kuitenkin vaikea tehdä, ja Iron Sky osoittaa sen hyvin. Mikään määrä erikoistehosteita ja dialogisia kliseitä ei korvaa kunnon käsikirjoistusta ja ajalleen osuvaa komiikkaa, tästä on olemassa liiankin monta esimerkkiä.

Ehkä enemmän kuin valkokankaallisia arvoja, Iron Sky kannattaa muistaa sen rahoituksen näkökulmasta. Sen tekeminen on maksanut noin 7,5 miljoonaa euroa ja vaikka taustalta toki löytyy useita isompiakin kustantajia Suomesta, Saksasta ja Australiasta niin leffa lienee myös ensimmäinen, jossa totaalifaneilla oli mahdollisuus kantaa roposensa elokuvan valmistukseksi. Käsittääkseni maksamalla noin pari tuhatta euroa sai nimensä lopputekstien joukkoon. Ja siellä ei ollut ihan vain paria nimeä, vaan melkoinen määrä elokuvaa odottanutta innokasta asialle omistautunutta tahoa.

Tavallaan ajankohtaista poliittista satiiriawww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Iron Sky on varmasti yksi Suomen katsotuimmista 'kotimaisista' elokuvista tänä vuonna. Ulkomailla samanlaiseen yhtä laajaan hypetykseen tuskin päästään. Ja vaikka Tampere pääsisikin erikoistehosteiden markkinoinnissa maailmalle Iron Skyn kautta, se osoittaa samalla, että paljon vielä tehtävää. Nyt lopputulos näyttää välillä lainatavaroissa tehdyltä koulunäytelmältä. Tämä siitäkin huolimatta, että parodialle toki sallitaan loogisia aukkoja esityksessään. Ennen elokuvaa ja trailerin perusteella luotu ajatus avaruusnatseista on joka tapauksessa todennäköisesti antoisampi kuin valkokankaalta alas vyöryvä tuotos. Vaikka leffassa selvästi on ne huonotkin puolensa, niin kyllä Iron Sky loppupeleissä pyrkii niitä asiallisesti kompensoimaan ja jättämään katsojalle ainakin jollakin tasolla hauskan olotilan tai ainakin poliittisesti valveutuneen. Suosittelen kuitenkin leffaa, ihan kotimaisen katsojaelämyksen näkökulmasta. Itseäni ei ainakaan hirvittävästi harmita sen näkeminen.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Asiasta enemmän innostuneet voivat klikata itsensä tänne.

 

Osastot: Kevyttä katseltavaa, Leffat, Sci-fi
Kommentit

Vastaa