VALIKKO

He Named Me Malala – Hän nimesi minut Malalaksi

Ms. Malala Yousafzai (1997 – ) Pakistanista tuli tunneksi vuoden 2012 lokakuussa sattuneesta ampumavälikohtauksesta. Bussiin, jossa Malala matkusti kouluun ja kotiin nousi aseistunut mies ja kysyi neitiä nimeltä. Tämän jälkeen hän ampui 15-vuotiaan Malalan lähietäisyydeltä pähän. Neiti loukkaantui päähän ja niskaan osuneista luodeista, mutta ihme kyllä selvisi hengissä. Malala leikattin kuntoon lopulta Britanniassa, missä hän asuu nykyään perheensä kanssa ja toimii rauhanomaisen vastarinnan ja tasa-arvoisen koulutuksen symbolina. Taliban on ottanut vastuun ampumavälikohtauksesta, koska Malala puhui tyttöjen koulutuksen puolesta.

Olin tyttö maassa, jossa pojan syntymää juhlistetaan ammuskelemalla kivääreillä ilmaan, kun taas tytöt kätketään verhon taakse eikä heillä ole elämässään muuta roolia kuin valmistaa ruokaa ja synnyttää lapsia.

Tyttöjen koulutuksen puolesta puhumisen lisäksi Malala on tunnettu myös suorapuheisena lasten oikeuksien puolestapuhujana. Talibania daamin käytös lienee ottanut päähän jo paljon ennen ampumavälikohtausta, sillä tyttö alkoi 11-vuotiaana pitää urdunkielistä blogia. Kyse ei ollut mistään teinipoppi-muoti-päivänvaate-postauksesta, vaan 11-vuotiaan postauksissa kritisoitiin Talibanin lapsiin kohdistuneita julmuuksia. Varmasti osin tästä johtuen Malala oli lasten rauhanpalkintoehdokkaana vuonna 2011. Siirto ikääntyneempään kastiin ampumavälikohtauksen myötä toi kuitenkin enemmän julkisuutta. Vuonna 2013 hän sai Euroopan parlamentin Saharov-palkinnon ja vuotta myöhemmin, vuonna 2014, Nobelin rauhanpalkinnon. Nämä osoittavat mielestäni hyvin, että daami ei ole suostunut olemaan olosuhteiden uhri, vaan jatkanut sinnikästä kulkuaan kohti oikeudenmukaisempaa maailmaa.

Miksi he [talibanit] eivät halua tyttöjen käyvän koulua?” kysyin isältä. ”He pelkäävät kynää,” hän vastasi.

Kaikesta tästä voisi ajatella, että dokumenttiin He Named Me Malala saataisiin paljon yhteikunnallista sisältöä ja sanomaa, mutta jostain kumman syystä tekele vaikuttaa kovin pintapuoliselta. Hämmästystä lisää entisestään se, että Malala on harvinaisen energinen, karismaattinen ja vakuuttava 18-vuotias. Minne tämä kaikki on tässä dokumentissä hävitetty?

Ohjaaja Mr. Davis Guggenheim on varmasti yrittänyt parhaansa, mutta se ei näy riittävässä määrin valkokankaalla huolimatta siitä, että dokumenttia on inspiroinut kirja I Am Malala. Toki Malalan sanoma ja polku tähän pisteeseen tulee selville, mutta niin paljon enemmän olisi tuonne mukaan mahtunut. Ääneen voi todellakin ihmetellä, että tässäkö on tulos 18 kuukauden intenssiivisen kuvauksen jälkeen. Ja jos tässä on se kliimaksi, millaista pullamössöä sinne leikkaamon lattialle onkaan mahtanut jäädä? Elokuvaa mainostetaan intiiminä kuvauksena Malalasta, mutta omaan aika erilaisen käsityksen tästä ohjaajan kanssa. Toki myönnän, että daamin sallittakoon olla nuorisolainen ja arkisista asioista innostunut, mutta itse menin elokuvaa katsomaan oppiakseni jotain Malalan syvemmistä ajatuksista. Leffasalista poistuin yhtä tyhjäpäisenä kuin sinne mennessäni tämän asian suhteen.

En halua, että olen ihmisten mielissä ”tyttö, jota Taliban ampui” vaan ”tyttö, joka taisteli koulutuksen puolesta”. Tälle asialle haluan omistaa elämäni.

Kärpäsenä katossa olisikin ollut kiva tietää, että missä määrin Malala itse ei halunnut aiheesta keskustella, käydä menneisyyttään läpi ja pohtia syvällisemmin tulevaisuutta. Vai oliko elokuvan lopputulos pelkästään ohjaajan toive antaa kevyempi kuva Malalasta, vai halusiko daami itsekin sen niin olevan. Toisaalta Malala on tunnettu asioiden puolestapuhuja, jolloin tämä elokuva olisi voinut välittää hyvinkin erilaista sanomaa globaalisti. Koska tämä kuitenkin loistaa poissaolollaan, daami väistelee hyvin kysymyksiä aiheesta niin on pakko antaa tunnustusta sen kuvaamiselle, millaiseksi Malala tuntee itsensä. Tämä ja dokumentin loppu tulee varmasti herättämään pohdintoja daamin tulevaisuudesta. Povaako media hänelle poliittista uraa ihmisoikeuksien parissa, vai haluaako daami itse toimia pienemmissä ympyröissä? Aika näyttää, mutta kumpikaan valinta ei yllättäisi minua.

Syvällisempää pohjaa saadaan Malalan nimen historiasta. Daami korostaa vanhempien vain antaneen nimen hänelle. Hän itse on valinnut oman tiensä. Niinhän sitä sanotaan, että ei se nimi miestä pahenna, vaan mies nimen. Joka tapauksessa Maiwandin Malala on afganistanilainen historiallinen sankaritar. Hän kokosi paikallisia taistelijoita Britanian joukkoa vastaan vuonna 1880 Maiwandin taistelussa. Daami tunnetaan toimistaan muun muassa Afganistanin Jeanne d’Arc:na.

Daami nimen takanawww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
tai ainakin jotain yritystä avata sitä, millaista Malalan arki on nykyään. Elokuva esittelee arkea hieman erilaisen nuorisolaisen näkökullmasta, joka on kuitenkin suhteellisen hyvin sujut itsensä kanssa ja oikeasti tasapainoilee myös nuorisolaisen ongelmien kanssa. Tämän arjen kuvauksen lisäksi olisin toivonut elokuvalle hieman syvällisempää esitystä. Toki Malalaa kuuntelee ihan mielellään, hänen ajatuksiaan kannattaa ja joutuu toteamaan, että asioiden edestä kannattaa taistella sekä pitää pintansa. Dokumentti todellakin hoitaa hyvin inspiroivan osuutensa. Mutta tämän kaiken olisin halunnut hieman konkreettisimmin valkokankaalle. Suosittelen elokuvaa kaikille, jotka ovat altavastaajan roolissa omissa pikku agendoissaan ja haluavat parantaa maailmaa. Malalan mallin mukaan siihen tarvitaan vain se yksi ihminen – sinä.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

* Kursivoidut tekstit ovat otteita kirjasta Minä olen Malala.

Osastot: Dokumentti, Kevyttä katseltavaa, Leffat
Kommentit

Vastaa