VALIKKO

Gods of Egypt 3D – Egyptin jumalat

Muinaisessa Egyptissä Horus-jumala on valmistautumassa vastaanottamaan kruununsa isältään Osirikseltä, kun isän veli Seth tulee kylään esittämään omia ehtojaan. Valtataistelun lopputuloksensa Horus menettää silmänsä ja lemmittynsä Hathorin Sethille. Seth puolestaan orjuuttaa koko Egyptin kanssa ja karkoittaa Horuksen erämaahan. Toivo paremmasta kuitenkin itää kuolevaisen Zayan mielessä, kun hän houkuttelee ystävänsä Bekin Horuksen silmien pelastusretkelle ja sitä kautta koko Egyptin pelastamiseen Sethin vallasta. Luvassa voisikin olla ikimuistoinen jännitys-toiminta-road-trip.

Ohjaaja Mr. Alex Proyas tekee parhaansa, toivottavasti. Ja miehen elokuvarepertuaari sisältääkin hämärän rajamailla olevia aiheita, kuten rainoista Dark City, I, Robot, Knowning ja nyt Gods of Egypt käy ilmi. Joten yritystä ylimaailmallisen ymmärtämiseen siis on, sekä myös ilmeisesti suhteellisen isoja rahoja niiden toteutukseen. Mutta jossain kohtaa sitä vain klikataan ja mennään niin sanotusti perse edellä puuhun. Olisiko Gods of Egypt voinut olla parempi elokuva, jos se olisi tehnyt syvempää pohjatyötä mytologian parissa sen sijaan, että päätyi lainailemaan Marvelin makuisia superpiirteitä jumalilleen? Sieltä käsin leffalle olisi voinut päätyä ainakin hauskempaa ja upottavampaa dialogia nyt esitetyn tilalle, jossa toki on ne hauskat kohtansa. Myöskin toimintakohtauksissa kliseet seuraavat toisiaan, vaikka on myönnettävä sinne jouotuneen myös mukaan yllätyksellisiä momentteja. Erikoistehosteet ovat pääasiallisesti vakuuttavia, mutta välillä niiden olemassaoloa joutuu oikeasti ihmettelemään. Itse päädyin ihmettelemään sitä, miten leffa on oikein kuvattu mittasuhteellisesta näkökulmasta. Ehkäpä tämä minulle selviää joskus, tai sitten ei.

Omaan arvoonsa kuitenkin jätän sen keskustelun, mitä on käyty todellisen Egyptin muinaismytologiasta. Elokuvan nähneet ovat kitisseet siitä, että valkokankaan sankarit ovat vaaleaihoisia sporttipakkauksia ja tummaihoisia näyttelijöitä nähdään lähinnä orjien roolissa, jos edes sielläkään. Narinaa on aiheuttanut myös taiteellisten vapauksien käyttäminen jumalien kuvauksessa. Ja toki on myönnettävä, että elokuva Gods of Egypt ei millään tavoin sovi historian kirjojen skippaamiseen. Valkokankaalla viliseen muinaisen Egyptin mytologian mukaisia jumalia siihen tahtiin, että hitaampi ei meinaan pysyä mukana. Mukana on luonnollisesti Ra – auringonjumala, joka suojelee maata manalassa majailevalta Apep-käärmeeltä taivaasta käsin Aurinkolaivallaan. Horus-jumala on myös auringon- ja taivaanjumala sekä yksi vanhimmista jumalista. Hänen ilmenemismuotonsa oli tyypillisesti haukanmuotoinen ja jumalan silminä olivat niin aurinko kuin kuu. Horuksen lemmitty puolestaan oli Hathor-lehmäjumala. Seth puolestaan oli siis Orisiksen veli sekä samalla aavikon ja kaaoksen jumala. Jota kuitenkaan ei saisi suoralta kädeltä tuomita, sillä auttoihan hän myös Ra-jumalaa pitämään Apep-käärmettä kurissa. Leffaa ei kuitenkaan todellakaan kannata käyttää Epytin mytologian oppikurssina, mutta ehkä se kuitenkin innostaa jotakin kiinnostumaan tästä aiheesta enemmän ja selvittämään totuutta jumalkuvien takana. Ainakin itse tämän jälkeen tiirailen ihan eri lailla muinaisen Egyptin mytologian jumalkuvia museoissa. Ehkäpä perinteisten haukankuvien tilalla vilkkuvat nyt herrojen Nikolaj Coster-Waldau ja Gerald Butler hyvin trimmatut vartalot.

Summitin elokuva tuotantoon sitten mahtuu kaikkea mahdollista äärilaidasta äärilaitaan. 2010-luvulla firma tuli varmasti tunnetuksi Twilogyn maailmanvalloituksen sekä Team Edward ja Team Jacob avulla, mutta sen lisäksi heidän tuotantoonsa on mahtunut niitä hieman vähemmän menestyneitä elokuvia. Eli Gods of Egypt ei varmastikaan millään tavalla riko heidän luitaan tai uskomuksiaan omista valintakyvyistään. Toisaalta onhan se ihana tietää, että hyvien leffojen (mm. Red, Source Code, The Beaver, 50/50, John Wick) mahtuu sitten niitä vähemmän onnistuneita otoksia (mm. Kevin Hart: Let Me Explain, Legend of Hercules, Pompeii). Ja onhan se hyvä, että edes joku elokuvastudio uskaltaa ottaa tällaisia riskejä, että valkokankaalta löytyisi kaikille jotain. Silläkin riskillä, että katsojat narisevat kehnoista juonista, erikoistehosteista tai muista värivalinnoista.

Jumalien valtataistelua vanhan ajan tyyliinwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Elokuvassa on siis jonkinlainen juoni, mutta oikeasti leffa on niin huono, että sitä voi sanoa jo hyväksi. Naiset ovat kauniita, tissit tötteröllä olevia palvonnan kohteita ja miehet komeita rintapanssari öljyttynä olevia toimintasankareita, jotka mätkivät toisiaan jumalalliseen tyyliin. Näyttelijöiden työ on aina välillä jopa uskottavaa, erikoistehosteet ovat välillä aika vaikuttavia, mutta ei tästä silti saa kasaan hyvää pakettia. Egyptin jumalat toki pitää hyvin otteesaan, siinä saa nauraa niin elokuvan juonelle kuin näyttelijätyöllekin ja mukaan on saatu sitä perinteistä romanssia ja jännitystä. En vain pysty ymmärtämään, miksi näyttelijät ovat suostuneet mukaan moiseen rainaan, paitsi pienenä ja hauskana kevennyksenä arkeen. Suosittelen elokuvaa kaikille, jotka haluavat nauttia historiallisesta katsauksesta ja erilaisesta road-tripistä Egyptin pelastamiseen. God of Egypt olisi uponnut kuin kuuma veitsi kylmään voisin vuosikymmeniä sitten, mutta ei enää ihan samaan pysty. Kaikesta karmeudestaan huolimatta sanoisin, että leffalipulleen saa kuitenkin jonkinasteista vastinetta, riippuen tietenkin myös siitä millaista kokemusta sieltä leffateatterista oikein hakee.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Näyttelijät: Brenton Thwaites, Nikolaj Coster-Waldau, Gerald Butler, Élodie Yung, Courtney Eaton, Geoffrey Rush, Chadwick Boseman, Rufus Sewell

Osastot: Kevyttä katseltavaa, Leffat
Henkilöt: , , , , , , ,
Kommentit

Vastaa