VALIKKO

Frozen – Jäätynyt

Disneyn uusin animaatio-musikaali Frozen esittelee meille kaksi hyvin erilaista sisarusta. Tarina perustuu hyvin löysästi (jos lainkaan) Mr. Hans Christian Anderssenin satuun Lumikuningattaresta. Mutta kaikki muu onkin sitten hyvä nimen lisäksi unohtaa. Disneyn tarinassa Lumikuningatar Elsa rankaisee itseään poistumalla valtakunnastaan ennenkuin muuttaa sen kokonaan pakastimiseksi. Siskoaan kuitenkin kaipailee takaisin Anna, joka lähtee siskon hakumatkalle yhdessä työttömän jäänhakkaajan Kristoffin, hänen Sven-nimisen poronsa ja Olaf-nimisen lumiukon kanssa.

Kotisohvapsykologin näkökulmasta katsottuna Frozen saarnaa itsensä hyväksymisestä sellaisena kuin on, mutta tekee sen aika jännittävällä tavalla. Vieressäni istunut ihastuttava -olen ensi viikolla 5 vuotta vanha -nuorimies kertoili rehellisesti, että välillä oli liian jännittäviä kohtia, jotka saisivat mennä nopeasti ohitse tai hän ei halua nähdä sellaisia. Siksi soisinkin kaikkien täysi-ikäisten kunnioittavan elokuvan ikärajaa K7 ja omaa harkintaansa ottaessaan sitä nuorempia ihmisiä mukaan leffasaliin. Nuori vierusnaapurini selvisi hyvin elokuvan loppuun, vaikka välillä vaikutti kaivavan silmiään käsien ja paidan alle piiloon. Tämän itsensä hyväksymisen lisäksi Frozen esittelee kummallekin sukupuolelle riittävän vahvoja ja pärjääviä esikuvia, joiden voi hyvin kuvitella kantavan tiensä myös elokuvasalin ulkopuolelle.

Muutoin Frozen jatkaa perinteistä Disney-prinsessa teemaa hieman eri näkökulmasta. Tällä kertaa isosisko-kuningatar saa olla rauhassa ja elämänilon sekä miesjahdin tiimoissa pyörii tämäkkä pikkusisko, jolla on myös omat sanasensa sanottava ja elämää opittavana siitä tosirakkaudesta. Vaikka traileri ehkä muuta lupaileekin, niin tämä perinteinen Disney-prinsessa teema loistaa häpeämättömän paljon elokuvasta läpi. Ja minä kun niin elin toivossa, että tästä olisi jo päästy eteenpäin elokuvien Brave (2012), Frankenweenie (2012) tai Wreck-It-Ralph (2012) myötä, mutta ei … perinteisellä prinsessa hömppälinjalla mennään edelleen. Mutta siinä, missä aikuiset naiset voivat tälle nikotella, pikkutytöt taatusti rakastavat sitä. Kaiken perinteisen prinsessa-hömpän keskellä on kuitenkin laskettava eduksi se, että prinssi rakastuu prinsessaan ja niin edelleen tarinan sijasta / rinnalla nähdään nyt sisarusten merkitys tosirakkauden tekijöinä. Sisarustensa puolesta uhrautuminen ja sisartensa hyvinvoinnin eteen toimiminen on jotain uutta Disneyn animaatioissa ja Frozen tekee sen kauniilla tavalla.

Visuaalisesti Frozen on miellyttävää katsottavaa. Maisemat ovat talvisen upeita ja jääkiteet ainutlaatuisia ja hahmot herättävät sympatiaa. Maininnan arvoista on myös elokuvan alussa oleva joiku (??), joka pienessä vieruskaverissani herätti pohdintaa siitä, onko hän sittenkin tullut katsomaan intiaanielokuvaa (ja tietenkin selitystä myös useista intiaanimuseoista, joissa hän oli käynyt). Mutta meille muille tiedon valoksi mainittakoon, että kyseessä on norjalaisen Mr. Frode Fjellheimin teos ’Vuelie’, joka ei oikeasti oikein sovi teemaan ja todellakin vie katsojansa enemmän intiaanielokuvien pariin kuin pakkasen puremiin maisemiin.

Vaikka Disney hehkuttaakin 53tta animaatiotaan suurin piirtein Leijona Kuningas -teoksen tasoiseksi, niin uskallan väittää vastaan. Frozen on toki hyvä, visuaalisesti kiva katsella ja hahmot ovat muistettava (erityisesti Sven ja Olaf), mutta silti. Klassisten animaatioiden joukkoon Frozenin ehkä näitä enemmän nostaa sen joissakin kohdin jopa jännittävä ja vaihteleva juoni. Se on täynnä yllätyskäänteitä, joita ei osaa odottaa (edes aikuinen) ja ne pelastavat elokuvaa aika hyvin, mutta tekevät siitä samalla myös pienemmälle väelle enemmän jännittävän.

Kylmää kyytiäwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
sisarusten välillä. Disneyn uusin (prinsessa)animaatio Frozen esittelee perinteistä prinsessa-kulttuuria sitä kaipaaville, mutta samalla myös ottaa uuden näkökannan sen -onnellisena elämän loppuun asti- tarinan rinnalle. Potentiaalisia miessankareita Frozenissa kyllä riittää, mutta niiden vastapainoksi tulee myös reippaita nuoria naisia, jotka osoittavat että omia taitojaan ja kykyjään ei tarvitse pitää vakan alla. Me olemme mitä olemme ja sen kanssa vaan pitää tulla toimeen, eikä hiljentyä yhteiskunnan vaatimuksista. Frozen on hyvin tehty, mutta hieman lälly. Enemmän olisin toivonut seikkailujen kuvausta Olafin, Svenin, Kristoffin ja Annan mukana, sillä sen verran hauskalta toiminta näytti. Edessä voikin olla rainan hankkiminen DVD-hyllyä täyttämään joskus hamassa tulevaisuudessa ja toivossa eläminen, että levyllä oleva leffa on tätä pidempi. Suosittelenkin Frozenia kaikille Disneyn elokuvista pitäville ja lunta kaipaaville. Kun sitä valkoista pintaa ei ulkona näy, niin onneksi sen pariin pääsee edes valkokankaalla. Leffa muuten kannattaa istua ihan loppuun asti, jos haluaa nähdä miten lumijättiläiselle oikein käy. Muutoin Frozenin voi katsoa täyttävän kaikki tähän vuodenaikaan sopivat vaatimukset, vaikka se ei varsinainen jouluelokuva olekaan. Se käy kuitenkin koko perheen elokuvaksi (ikäraja huomioiden) ja on varmasti oivaa ajanvietettä joulun aikaan sitä kaipaaville.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Elokuvakokemuksen bonukseksi on laskettava Disneyn lyhyt-animaatio Mikki Hiiren ja kumppaneiden tarinasta Get a Horse. Tämä mustavalkoista ja värillistä animaatiota yhdistävä tuotos oli reippaampi, hauskempi ja naurattavampi kuin Frozen kaikkinen laulunlurituksineen.

Frozen-elokuvan myötä toivottelen kaikille lukijoilleni siellä bittiavaruuden toisella puolella oikein rauhallista ja lämmintä joulunaikaa. Ja se pipo kannattaa pitää päässä pakkasella, myös niillä pikku prinsessoilla 🙂 🙂 jahka se talvi ensin tekee tuloaan tänne päin Suomea.

Osastot: Animaatio, Jännitys, Kevyttä katseltavaa
Kommentit

Vastaa