Unkarilainen draamaelokuva White God kertoo sekarotuisesta koirasta Hagenista ja hänen omistajastaan nuoresta Lilistä (Zsófia Psotta) ja Lilin isästä Danielista (Sándor Zsótér). Isä kieltäytyy koiraverosta ja päättää hylätä Hagenin tien poskeen. Koira kuitenkin päättää palata takaisin Lilin luokse. Tälle paluureissulle hän organisoi mukaansa aikamoisen joukon muita sekarotuisia nelijalkaisia ystäviämme saaden aikaan ihmisille yllättävän vastarintaman.
Koirille, kuvitteellisille tai animoiduille, annettua koiramaista palkintoa on jaettu Cannesissa vuodesta 2001 lähtien. Sen ovat saaneet muun muassa koirat Dug (Up, 2009), Boss (Tamara Drewe, 2010), Uggie (The Artist, 2011) ja samana vuonna Laika (Le Havre) sai myös juryn erikoispalkinnon, Banjo & Poppy (Sightseers, 2012) sekä Baby Boy (Behind the Candlelabra, 2013). Ja vuonna 2014 sen saivat koko White God -elokuvan koirat. Elokuvan jälkeen on helppo ymmärtää miksi. Toki tästä noin 250 koiran joukosta on nostettava esille Hagenia näytelleet koiraveljekset sekarotuiset Body ja Luke kiittäen niitä erityisen hyvästä työstä mahdollisimman suurella luukasalla ja loputtomilla rapsutuksilla. Elokuvassa esiintyneiden sekarotuisten koirien kohtaloa pohtineille kerrottakoon, että kuvausten lopulla niille kaikille löydettiin rakastava koti.
Ohjaaja Mr. Kornél Mundruczón elokuva on mielenkiintoinen voimien mittelö koirat vastaan ihminen seikkailussa. Elokuvassa koirat ovat selvästi altavastaajina ja jokainen ihminen edustaa uhkaa tai ainakin hidastetta Hagenin matkalla takaisin Lilyn luokse. Ohjaaja halusi tehdä elokuvan, joka on yhtä aikaa radikaali ja vastarintainen sekä helppo tehdä (tästä voidaan olla sitten montaa mieltä). Mutta elokuva todellakin esittää vastarintaa ja radikaalia ajattelua enemmän kuin tarpeeksi. Lisäksi elokuvasta voisi tietenkin kaivaa esille myös syvällisempää ja piilotettua sanomaa alistamisesta ja eliittien suosimisesta myös ihmisten keskuudessa, mutta näiden oivallusten tekeminen jätettäköön katsojan harteille. Ohjaaja on kiitettävä kuitenkin siitä, että hän käytti myös joukko kohtauksissa aitoja koiria animaatioiden sijasta. Toki nyt brutaalimmat kohtaukset jäävät digitaalista versiotaan pehmeämmäksi, mutta se ei poista silti niiden raadollisuutta.
Elokuva ei hienosta teemastaan huolimatta ole mikään koko perheen tai perheen pienempien elokuva. Aihe moottoritielle dumpatusta koirasta, julmat kuvaukset koirien opettamisesta tappelemiseen tai joukko takaa-ajot vaikuttavat vahvasti aikuiseenkin katsojaan (tai koirien selvä kohtalo, jota ei kuitenkaan onneksi esitetä), joten jätettäköön perheen pienokaiset tämän elokuvan kohdalla kotiin. Elokuvaa onkin ihan syyllä verrattu Mr. Hitchcockin The Birds – Linnut elokuvaan. Ja itsekin laittelin silmiäni tiheästi kiinni pahimpien kohtausten aikana. Uteliaille kerrottakoon, että elokuvan nimen on ajateltu kuvastavan koirien näkökulmaa ihmisiä kohtaan: valkoinen jumala. Ikävä kyllä vain me ihmiset tässä jumala-hahmossamme osaamme olla niin ilkeitä, raadollisia ja julmia, että elokuvan jälkeen mieleni teki perustaa raasu-koirien pelastuskoti tai ainakin adoptoida kymmenen sekarotuista löytökoiraa. Itse en rekkua voi allergioiden vuoksi hankkia, mutta elokuva kyllä nosti suuren kiukun kaikkia kohtaan, jotka itselleen lemmikin hankkivat ja sitten jättävät sen heitteille – olipa se sitten kani, kultakala, hevonen, kissa, marsu tai vaikkapa koira. Jos et pysty huolehtimaan eläimestä, älä ota sitä. Onneksi on kuitenkin olemassa sellaisiakin ihmisiä, jotka ovat asialle oikeasti omistautuneet ja he voivat hakea lisää tietoa muun muassa täältä Pelastetaan Koirat ry , Espanjan koirat, Elämä koirille, Rekku Rescue ja Viipurin koirat -sivuilta.
| Koirien vallankumous |   |
|---|---|
| ilkeitä ihmisiä kohtaan. White God on mielenkiintoinen sekoitus Apinoiden planeettaa, Lintuja ja Lassie palaa kotiin -elokvuia. Paitsi tällä kertaa kotiin palaava Lassie on hyvin, hyvin, hyvin vihainen. Elokuva olisi vakuuttavampi, jos se olisi keskittynyt enemmän koirien elämään kuin mukana roikkuvien ihmisten toilailuihin. Koiramaisista vedoista olisi ihan samassa määrin saatu aikaiseksi niin trillerimäisiä elementtejä kuin paatoksellista paasaamistakin. Nyt elokuva oli vakuuttava, erilainen kokemus massa-möristelyjen joukossa. Sen on varmasti vaikea löytää kohdeyleisönsä, eikä elokuvan tasainen tempo sitä ainakaan paranna. Mutta siitä huolimatta olen tyytyvänen elokuvalintaani. Suosittelenkin elokuvaa kaikille aikuisille nelijalkaisten lemmikkiemme ystäville ja omistajille. Mutta mieli on paras kovettaa, että kestää katsoa koirien pahoinvointia ennen kuin elokuvasaliin uskaltaa. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Hei, mistä olette tämän leffan bonganneet tai mistä sen voisi hankkia?
Missasin Espoon cinen ja siitä asti tama on kummitellut mielessä, tarkoitus olisi katsella leffaa suomi-unkariporukassa leffanillassa.
Pahoittelen ensiksi vastauksen kestämistä, kun tässä on ollut pakollinen digipaasto menossa (= kone huollossa). Leffa oli ihan normaalissa elokuvakierrossa Tampereella ja käsittääkseni Finnkino sitä pyörittää. Tosin elokuva ei ehkä ihan massojen makuun istu, joten luulen sen pyörivän enemmän pienemmissä (ei valtavirran) elokuvateattereissa. DVD-julkaisu aikataulua en ikävä kyllä tiedä..