Edellisen osan keskittyessä muotimaailmassa vallitsevien tekijöiden / hahmojen luonteenpiirteiden ja toiminnan dokumentointiin, on tämä puoliska varattu rehellisesti aidoille elokuville. Muoti tai muodinluojat elokuvan aiheena ovat kuitenkin hieman kortilla, joten pääni sisällöstä sain kaiveltua vain näitä minuun vaikuttaneita leffoja. Paljon voi jäädä näiden ulkopuolelle, joten listaa saa vapaasti täydentää.
Prêt-à-Porter alias Ready to Wear (1994) Prêt-à-Porter on amerikkalainen satiirikomedia muotimaailman kukkoilijoista. Sillä yrittää olla jonkinlainen juoni, mutta elokuva keskittyy myös itseään näyttelevien muotialan ihmisten esittelemiseen. Leffa kuvattiin Pariisissa muotiviikon aikana, mikä voi tietenkin selittää asiaa. Mukaan on tungettu valokuvausta, muotitoimittajia, muodinluojia ja muotilehtiä sekamelskaiseen soppaan. Tosi fanit saavat tästä ehkä jotain muodikasta irti.
Clueless (1995) Clueless on perinteinen teinileffa, mutta muodin puolelle sen kaataa Cher (Alicia Silverstone), jokan rikas ja hemmoteltu lukiolainen. Cher jakaa ystävilleen niin treffi kuin vaateneuvojakin sekä tekee rumasta ankanpoikasesta totaalisen prinsessan. Mukaan mahtuu tietenkin sitä henkistä kasvua, mutta sitäkin mielenkiintoisempaa on seurata sitä, millainen merkitys vaatteilla on nuorisolaisten elämässä.
Zoolander (2001) Vaikka en ole mikään ylensuuri Ben Stiller fani, niin mikään hänen elokuvansa ei ole minua yhtä paljon naurattanut kuin Zoolander, jossa käydään ’sen’ blue steel -katseen avulla kaksintaistelua rennon Hanselin (Owen Wilson) ja työlleen kaiken antavan Derek Zoolanderin (Ben Stiller) välillä. Leffalle on joskus uumoiltu jatkoa ja jos näin, se on pakko nähdä. Zoolander on elokuva, joka ottaa muodin esittelemisen vakavasti.
Devil Wears Prada (2006) Andrea Sachs (Anne Hathaway) joutuu / pääsee töihin Runway-lehden suoraan päätoimittajan Miranda Priestlyn (Meryl Streep) alaisuuteen. Naisten välistä yhteistyötä ei katsele hellävaraisesti Priestlyn ykkösapuri Emily (Emily Blunt), joka kokee Andrean vievän paikkansa ja vaatteensa. Elokuva esittelee kauniita vaatteita, vaateita olla muodikas ja sen miltä tuntuu, kun kukaan ei huomaa sinua. Mutta onko sillä väliä, jos sinulla on paikka, jonka edestä ”a million girls would kill for.” Leffa on viihdyttävä ja siten ansaitsee paikkansa.
Sex and the City – Sinkkuelämää (2008) Muotielokuvista on vaikea puhua ilman Sinkkuelämää. Tarinaltaa on romanttinen komedia, jossa katsojia Carrien ja Kihon pariongelmia enemmän saattoi toki kiinnostaa Carrien ja hänen ystäviensä vaatekaappien sisällöt. Ne olivat erittäin runsaat. Leffa kuuluu myös omiin DVD-kokoelmiini, mutta ymmärrän myös olla näyttämättä sitä miespuolisille henkilöille, joiden sielunelämä ei varmasti kestä tätä vaaterumban katsomista. Valkokankaalta suorastaan tursuaa pinnallista muotia 2000-luvun eri muodinluojilta.
Coco Before Chanel (2009) Coco Chanel (Andrey Tautou) löytää tiensä paikallisesta baarista laulu- ja ompeluhommista oman yrityksen pariin. Mukaan mahtuu rakkautta ja sydänsuruja sekä tietenkin todella ammattitaitoista ompelua ja ajatuksia muodista. Elokuva sopii erityisesti niille, jotka haluavat nähdä millaisista oloista Chanel ponnisti omaan ainutlaatuiseen suuntaansa.
Confessions of Shopholic – Himoshoppaajan salaiset unelmat (2009) Confession of Shopaholic esittelee meille ylivelkaantuneen Rebecca Bloomwoodin (Isla Fisher), joka ei pysty vastustamaan uusimpia muotiluomuksia – hinnasta riippumatta. Edessä onkin uuden työn hankkiminen ja siinä samalla uuden romanssin löytäminen. Joidenkin mielestä himoshoppaajan elämän seuraamista voi verrata Bridget Jonesin elämään ja näillä on toki yhtäläisyyksiä. Leffa sopii niille (meille) kaikille, joilla on ongelmia talouden kurissa pitämisen suhteen niiden täydellisten kenkien / vaatteen tullessa vastaan.