VALIKKO

Elokuvia ikääntymisestä – Movies about growing old

Meille kaikille käy jossain vaiheessa näin. Riippumatta siitä miten paljon piikitämme botoxia naamamme, pullistelemme lihaksia kuntosalilla tai napsimme naamaamme mitä ihmeellisimpiä kombinaatio-rypyn-poisto-pillereitä. Ikää tulee kaikille tasaisesti lisää ja se tuo mukanaan niitä fyysisiä muutoksia, joilta ei kerta kaikkiaan voi välttyä. Mutta onneksi sen rollaattorin tai kävelysauvan kanssa pääsee myös elokuviin. Ja jos muisti menee oikein heikoksi, aina voi nauttia samasta elokuvasta yhä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan.

Elokuvien tekijät myös huomanneet tämän todetessaan, että samantyyliset elokuvat eivät iske koko katselujoukkoon, joten ikääntyneille katsojille pitää tarjota heille paremmin sopivia elokuvia. Tällöin ehkä sinkkuelämän sekoilut, parinmuodostuksen salaisuudet tai opiskelupaikan iloittelut eivät uppoa samassa tahdissa. Vaikka sallittakoon tässä yksilöllisyys, oma isäni ei laittanut kovin äänekkäästi vastaan kun raahasin hänet katsomaan Street Dance 3D -elokuvaa, vaikka tiesin isäni elokuvamaun kaatuvan enemmän Mr. Edvin Laineen Tuntemattoman sotilaan puolelle.

Elokuvamaailmassa trendi ikääntyneitä käsittelevistä elokuvista ei kuitenkaan enemmässä määrin esittele vanhenemisen iloja ja oikkuja, vaan valkokankaalta meille tykitetään viriilejä ikäihmisiä, jotka ryhtyvät maailmanvalloitukseen. Mr. Woody Allen totesi jossakin haastattelussaan, että kukaan ei halua nähdä vanhuksen yrittävän vongata ikäistään mummua ja täytyy tunnustaa, että jos näin olisi Fading Gigolo -elokuva olisi saanut aikaiseksi hyvin erilaisia tunteita. Joskin on tunnustettava, että Mr. Allen puhuu asiaa. Realistisilla elokuvilla ikääntyneistä ihmisistä ei välttämättä houkuteltaisi kovin paljon katsojia. Joten katsojan näkökulmasta riippuen näitä elokuvia on huvittavaa, hirvittävää tai häpeällistä katsoa. Mutta onko sillä oikeasti väliä, jos leffasta saa nautinnollisen elokuvakokemuksen?

Elokuvia yleensä pidetään yhteiskunnan solmukohtien ja pinnalla olevien asioiden esittäjänä. Taiteentekijöillä on mahdollisuus ilmaista valkokankaan avulla sitä, mitä ympärillä oikein tapahtuu ja näin voisi luulla elokuvan aiheiden tulevan yhä etenevässä määrin myös ikääntyneiden parissa. Valkokankaalla onkin nähty kuvauksia yleensä sairauksiin tai kehon rappeutumiseen liittyvistä elokuvista ja niiden vaikutuksesta yksilön elämään. Katsovatko ikääntyneet ihmiset sitten näitä miettien mitä heitä odottaa tai heidän elämässään on käynnissä elokuvia. Hmmmm… itse samassa tilanteessa tuskin katsoisin, vaan haluaisin muistella niitä nuorempia ja liikkuvaisempia vuosia sekä nähdä elokuvia, jotka saavat minut nauramaan – vaikka itseni kustannuksella.

Seuraavaan listaan on koottu ikääntymistä käsitteleviä elokuvia. Niiden ulkopuolelle jää varmasti monia mielenkiintoisia rainoja (mm. The Hundred-Year-Old Man Who Climbed Out the Window and Disappeared, Mr. Morgan’s Last Love, Song for Marion, The ExpendablesRED ja Another Year) jotka ovat katsomisen arvoisia ja lisää tulee koko ajan.  Mutta näissä elokuvissa mielestäni käsitellään hyvin ikääntymiseen rehellisesti kuuluvia asioita.

Grundge Match (2014). Uusintanyrkkeilyottelu kahden kehäraakin kesken, jotka joutuvat toistensa lisäksi ottamaan mittaa omasta heikosta fyysisestä kunnostaan.

A Late Quartet (2012). Kvartetin sellosoittaja sairastuu Parkinsonin tautiin ja edessä on uuden kokoonpanon kehittäminen sekä jäähyväiskonsertin pitäminen. Nessuja on hyvä varata mukaan. Ohjaaja Mr. Yaron Zilberman esittää suhteellisen hyvin ikääntymisen vaikutuksia.

Quartet – Kvartetti (2012). Eläkkeellä jäänyt oopperalaulaja etsii itseään ja mennyttä rakkauttaan vanhainkodissa, jossa eletty elämä myös ottaa veronsa. Ikääntymisen muutoksia esitellään hienovaraisesti.

James Bond – Skyfall (2012). James Bond on vihdoinkin saanut tunnustusta siitä, että myös hän on haavoittuva ja ikääntyvä hahmo.

Trouble with the Curve – Takaisin pelissä (2012). Ikääntynyt baseball-kykyjen pongaaja on menettämässä työtään tietoteknistymisen ja oman heikkenevän näkönsä vuoksi. Edessä on vielä viimeinen rekryreissu yhdessä isänsä hyvinvoinnista huolehtuneen tyttären Mickeyn kanssa.

The Best Exotic Marigold Hotel (2012). Sekalainen joukko englantilaisia eläkeläisiä löytää itsensä ei niin hohdokkaasta Marigoldin hotellista Intiasta. Edessä on yksi jos toinenkin elämänmuutos ja tosiasioiden lempeä hyväksyminen. Kaikkea ei voi muuttaa, mutta moneen asiaan voi vaikuttaa.

Amour (2012). Vaimon saadessa vakavan aivoverenkiertohäiriön hänen miehensä päättää päästää siippansa kärsimyksistään. Luvassa on ohjaajan Mr. Michael Haneken tyyliin suunniteltu (ja oikeutettu ??) murha sekä itsemurha.

Hope Springs -Lemmenlomalla (2012). Pitkään naimisissa ollut pariskunta hakee apua parisuhteeseensa ja sänkykamarin puolelle terapeutilta. Kaikki ei mene ihan suunnitelman mukaan, mutta yritystä aiheessa ainakin on. Vaikka kipinä puuttuu, avioliitto on silti olemassa, ja sitä kipinää kannattaa todellakin hakea.

My afternoons with Margueritte (2010). Sekatyömies saa uuden ystävän ikääntyneestä Marguerittesta ja päättää pelastaa hänet vanhainkodista. Ohjaaja Mr. Jean Becker on tehnyt koskettavan elokuvan vanhusten joutumisesta laitokseen ja silloin oman elämänsä luopumisesta.

Get Low (2009). Erakkona elävänä mies suunnittelee omat hautajaisensa ja järjestää arpajaiset tilansa kohtalosta kuolemansa jälkeen.

Harry Brown (2009). Entinen sotilas Mr. Brown asuu slummissa, jonka menoa hän ei voi ymmärtää ja päättää ottaa oikeuden omiin käsiinsä vain yllättyäkseen tuttavapiirissään olevista kierouksista.

Up (2009). 78.vuotias Carl saa seuraa yli-innokkaasta partiopojasta Russelista matkatessaan ilmapallojen avulla kohti Paradise Fall-putouksia ja Etelä-Amerikkaa. Ohjaaja Mr. Peter Docter on kuvannut hyvin miten Carl saa elämänilosta ja nykyhetkessä elämisestä hyvin kiinni pienten kommellusten jälkeen.

Gran Torino (2008). Vakavasti sairas Walt Kowalski murahtelee elokuvan läpi toteuttaessaan oman käden oikeutta villiintyneessä naapurustossaan.

Young@Heart (2007). Kuoron, jossa keski-ikä on reippaasti plussan puolella esityksiä nykyajan musiikista. Vaarit ja mummot vetävät sata lasissa muun muassa Sonicin ja Clashin kappaleita. Kaikki on lopulta kiinni vain sovituksesta. Ohjaja Mr. Stephen Walker on päästänyt orkesterinsa todellakin vauhtiin huolimatta elämän mukanaan tuomista rajoitteista.

Away from Her (2006). Fiona sairastuu Alzheimeriin ja joutuu hoitokotiin. Pian hän ei enää tunnista pitkäaikaista aviomiestään Grantia, joka joutuu elämään tämän asian kanssa ja miettimään millä hinnalla hän ja Fiona voivat molemmat olla onnellisia. Elokuva perustuu tosipohjaiseen Ms. Alice Munron teokseen ’The bear came over the mountain´. Ohjaaja Ms. Sarah Polley on tehnyt koskettavan elokuvan asiasta, joka on arkea moneelle ihmiselle.

The Straight Story (1999). Tositarinaan perustuva elokuva esittelee 73-vuotiaan Alvin Straightin, joka tekee kuusiviikkoa kestäneen ja 240 mailia pitkän road-trin päältä ajattevalla ruohonleikkurilla sairastuneen veljensä luoksen. Ohjaaja Mr. David Lynch osoitti elokuvan myötä pystyvänsä tekemään myös koskettavia ja arkisia elokuvia.

Tuesdays with Morrie (1999). Kiireisen elämän mukaan joutunut Mitch joutuu hidastamaan sitä viettäessään aikaan entisen professorinsa Morrien kanssa, joka on sairastunut ALS-tautiin.

Grumpy Old Men – Äksyt vanhat herrat (1993, 1995). Kaksi ikääntynyttä miestä ottaa yhteen eri asioista. Elokuva osoittaa myös hyvin aktiviteettien merkityksen elämän arjen täyttämisessä. Jumppaan ei tarvitse lähteä, kun nyt ensin vaikka aloittaisi muiden ihmisten kanssa puhumisesta.

Driving Miss Daisy – Palveluksessanne Miss Daisy (1990). Ikääntynyt Daisy Wertham joutuu luopumaan autolla ajamisesta ja päätyy Hoke Colburnin kuskattavaksi.

On Golden Pond – Kultalampi (1981). Kultalammella kesän aikana muuttuu monen käsitys siitä, mitä on olla vanhempi tai isovanhempi. Ohjaaja Mr. MarK Rydell on tehnyt perhesuhteita ja niiden muutoksia kuvaavan koskettavan elokuvan. Mukaan on saatu myös ikääntymisen vaikutuksia hyvin kuvaavia piirteitä.

Harold and Maude – Harold ja Maude (1971). Oman aikansa klassikko, jossa kuolemasta viehtynyt nuori mies Harold hakeutuu ikääntyneen ilopillerin Mauden seuraan vain rakastuaksene häneen. Yhdessä parivaljakolla on paljon annettavaa toisilleen ja koettavana mielenkiintoisia seikkailuja. Ohjaaja Mr. Hal Ashby on tehnyt puhuttelevan rainan ystävyydestä ja rakkaudesta yli ikärajojen.

Whatever Happened to Baby Jane – Mitä tapahtuikaan Baby Janelle? (1962). Ikääntynyt lapsinäyttelijä joutuu pitämään huolta siskostaan, joka myös on entinen elokuvatähti. Ohjaaja Mr. Robert Aldrich on ollut kovan paikan edessä pitääkseen päänäyttelijättäret daamit Bette Daviksen ja Joan Crawfordin irti toistensa kurkusta. Piikittely ei jäänyt vain valkokankaalle, vaan naisten inho toisiaa kohtaan oli todellista.

Sunset Boulevard – Auringonlaskun katu (1950). Ikääntynyt Hollywoodin valkokankaita täyttänyt nainen ei suostu hyväksymään ajan kulumista vaan eläää omaa kultakauttaan yhä uudestaan ja uudestaan. Ohjaaja Mr. Billy Wilder on tehnyt osuvan ja tarkkanäköisen elokuvan maineen hiipumisesta ja näyttelijän vimmaisesta halusta palata takaisin valokeilaan.

Osastot: Elokuvia ja elämää
4 Comments

4 kommenttia artikkeliin “Elokuvia ikääntymisestä – Movies about growing old”

  1. Cilo sanoo:

    Itsehän olen aika nuori, ainakin pidän itsäeni vielä nuorena, mutta en ole koskaan tykännyt mistään nuorisoelokuvista, missä opiskelijabileissä kännätään ja juhlitaan (en ole koskaan tykännyt edes oikeista bileistä, missä kännätään ja juhlitaan). Sen sijaan löydän itseni useammin kuin haluaisin myöntää, istumassa elokuvateatterissa eläkeläisten joukossa katsomassa juuri tälläisiä elokuvia (kuten Mr. Morgan’s Last Love, Amour, Another Year jne. – jollaisia rakastan) kun viereisessä salissa pauhaa joku toimintarymistely. Onko makuni siis vanhan ihmisen maku? hmmm…

    • Outi sanoo:

      Jos yhtään lohduttaa tulen varmaan aina muistamaan yhden vanhemman daamin, joka tuli samaan näytökseen kanssani katsomaan Harry Brownia. Odottelimme aulassa leffan alkamista ja olin varma, että tämä kukkamekkoon sonnnustautunut ikäneito menisi viereiseen saliin. Mitä vielä, daami seurasi samaan saliin ja nautti leffasta varmasti vähintään yhtä paljon kuin minä. Vaikuttaa siltä, että biologisella iällä ei ole mitään tekemistä leffalle alkuperiään suunnatun kohdeyleisön kanssa. Pääasia on, että elokuvista pitää ja löytää ne, mistä erityisesti pitää, vai mitä?

RSS feed for comments on this post. Ja trackBack URL.

Vastaa Outi lle