Outin Leffaopas

Wakandan uusi kuningas T’Challa on valmis ottamaan vastaan tehtävänsä. Kruunajaisiin osallistuu hänen entinen heilansa Nakia, pikkusiskonsa Shuri ja taistelija-vartijakaati Okoye johdossaan. Samaan aikaan toisaalla asekauppias Ulysses Klaue kauppaa vibraniumia yhdessä Erik Stevensin / Killmongerin kanssa CIA:n agenttille Rossille. Asiat mutkistuvat pahan kerran, kun kaiken hässäkän keskellä Erik Stevens tulee myös vaatimaan oikeutta Wakandan hallitsijaksi.

Ohjaaja Mr. Ryan Coogler on päässyt tekemään jokamiehen unelmaduunia lähes täysin tummaihoisen näyttelijäkaartin kanssa. Tämän supersankari-elokuvan käsikirjoituksesta on vastannut Mr. Coogerin lisäksi Mr. Joe Robert Cole. Ja tässä kohtaa on sanottava, että vaikka leffa tekee omanlaistansa elokuvahistoriaa olemalla Marvelin ensimmäinen tummaihoisen sankarin seikkailu, niin se olisi voinut olla vähän lyhempi ilman tarinan kärsimistä. Jäin välillä pohtimaan sitä, että onko tilaisuudesta haluttu ottaa kaikki irti, kun nyt Marvelin merkeissä oli lupa revitellä isosti omana itsenäisenä elokuvanaan? Itsenäisenä rainana Musta pantteri toimiikin ihan asiallisesti (siitä pituudesta huolimatta) ja siten eroaa pitkästä liukuhihnatuotannosta mitä Marvel Universium on katsojille viime vuosina työntänyt. Tosin pantterin seikkailuille saadaan varmasti jatkoa tulevina vuosina tavalla tai toisella. Ja ainakin sitä osittain on tulossa jo uudessa .Avengers: Infinity Wars -rainassa, jossa myös Mustan pantterin viksu pikkusisko Shuri on mukana.

Leffa eroaa perinteisistä Marvelin-tuotannoista myös siinä, että se ei vaikuta liikaa supersankari-rainalta. Toki kuningas on omanlaisensa supersankari ja Mustan pantterin nahoissa vielä enemmän. Mutta supersankariutta enemmän leffasta jää pinnalle perinteisen kasvutarinan leima. Jos pantteri olisi revitellyt enemmän voisin ajatella toisin. Mutta nyt tiede ja vibraniumin vei pallon pantterin nenän edestä ja sen käyttömahdollisuuksia äimistelin supertaitoja enemmän. Perinteisestä supersankari-leffasta poiketen (olen tainnut katsoa liian monta kertaa IronManin) Musta pantteri ei myöskään nouse samanlaiseen miehiseen uhoamiseen tai sankarin syntytarinan kertomiseen. Toki historia saa paikkansa, mutta mitään sellaista ”olipa kerran ja sitten vielä tämä ja tämä ja tämä…” juttuun ei onneksi mennä. Sen sijaan todetaan faktat asiallisen nopeasti ja siirrytään itse asiaan. Uhoamisen sijaan leffasta hönkivät testosteronia kuninkaan henkivartiokaarti sekä hänen tieteelle elämänsä omistanut pikkusiskonsa. Vahvat naiset rulettavat, jees! Ainakin tiettyyn pisteeseen asti.

Elokuvallinen maailma ei ole vielä valmis täydelliseen tasa-arvoon, sillä valtaistuimelle olisi toki voinut nousta kuninkaan pikkusisko Shuri. Tai sitten kuninkaan lemmitty Nakia olisi voinut olla vielä itsenäisempi, eikä lopulta vain huokailla hemmon perään. Avoimeksi jää eniten se, että mikä on henkivartiokaartin päällikön osuus. Mielestäni Okoyen esittää tehtävänsä hyvin, hän on uskollinen valtaistumiselle istuvalle henkilölle, olipa se kuka tahansa. Eikä näin alistu vain miesten palveluksessa toimimiseen. Eli loppupeleissä elokuvien naisten vahvuus kulminoituu tieteelliseen osaamiseen ja fyysiseen voimaan.

Tämän naisten osaamisen lisäksi kotisoffapsykologian puolelta voi todeta leffan myös herättelevän länsimaita huomaamaan oma riistonsa, rasisminsa ja orjakauppa menneisyytensä. Näillä asioilla ei toki mässäillä, mutta ne tehdään riittävän selväksi. Tässä kohtaa voikin kysyä, että onko mahdollista tehdä sellainen täysin tummaihoisten tähdittämä elokuva, jossa näitä teemoja voitaisiin välttää? Tuskin minun elinaikanani. Tämän historiallisen menneisyyden esittelyn lisäksi Musta pantteri kuitenkin myös osoittaa, että meistä jokaisesta on omaksi oman elämänsä sankariksi. Meidän tehtävämme on auttaa heikompia ja tehdä maailmasta parempi paikka. Se on paljon helpommin sanottu kuin tehty, mutta voi varmanakin aloittaa jakamalla hyvää muille oman kykynsä mukaan. Ja sitä kautta siinä voi hankkia itselleen hyvää mieltä sekä kasvaa siihen kuuluisaan parempaan minään.

Näyttelijät ovat pääosin vakuuttavia. Kuninkaan / Musta pantterin nahan alla vaikuttavaa työtä tekee Mr. Chadwick Boseman. Hän ei ehkä ole ihan yhtä urheilullisen näköinen kuin Erik Stevensin roolissa oleva Mr. Michael B. Jordan, mutta sitäkin paremmin vetää pohdiskelevan ja kansastaan välittävän kuninkaan roolia. Mielestäni roolijako meni oikein, sillä Mr. Jordan on vakuuttava myös nuorena vihaisena miehenä. Ja kuten aiemminkin on todettu, leffa on juuri niin hyvä kuin sen pahis on paha. Ja tällä kertaa tämä tasapaino on onnistunut hyvin. Mutta sitten ne naiset, kuninkaan pikkusiskona ja tekniikkanörttinä loistaa Letitia Wright. Hän nousee mielestäni parhaiten esiin kolmesta kuninkaan ympärillä pyörivästä daamista. Vartiokaartilaisen Okoyen roolissa myös Ms. Danai Gurira vakuuttaa, jolloin heikoimpiin kantimiin jäi Ms. Lupita Nyong’o kuninkaan lemmittynä Nakiana.

Visuaalisesti Musta pantteri on kaunista katsottavaa. Wakandan todetaa olevan kaunis paikka ja sitä kyllä myös on. Toimintaa, superkokoisia sarvikuonoja ja räjähteitä kyllä löytyy, mutta niitäkin suurempaan rooliin nousevat elokuvan tekniset vempaimet. Ne laulavat James Bond elokuvissa loistavan Q:n sekä Mission Impossile joukon kaikkine kikkoineen suohon. Leffan jälkeen sitä toivoisi vibraniumia olevan oikeasti olemassa. Leffa vakuuttaa myös auditiivisesti. Se on toki täynnä myös perinteistä poppibiisiä, mutta mukaan otettu myös afrikkalaisia rytmejä, jotka löytävät paikkansa hyvin, vaikka eivät korvamadoksi jääkään.

Kasvu kuninkuuteen

ja siinä samalla muuttuminen vielä paremmaksi ihmiseksi. Musta pantteri lunastaa paikkansa Marvelin elokuvallisella universiumissa ja toimii hyvin itsenäisenä rainana. Se on kuitenkin ihan liian pitkä pitääkseen ainakin tämän katsojan koko ajan kiinnostuneena. Eikä se johdu tarinallisesta kerronnasta vaan asioiden hitaaaaastaaa kerronnasta. Jotain olisi voitu tiivistää tai jättää pois, mutta nyt leffa tuntui pitkältä kuin paastoaika. Visuaalisesti ja auditiivisesti on kaunista katsottavaa ja kuunneltavaa. Korvamatoja siitä ei jää, mutta sen sijaan jää haikailemaan vibraniumin käytön mahdollisuuksia. Tieteen lisäksi leffa antaa hyvin tilaa naisille loistaa ei niin perinteisissä rooleissaan, joten kaikki naispuoliset katsojat saavat tästä hyvät kannustuksensa omissa tavoitteissaan. Supersankariuden puolelta leffa etenee matalalla, mutta tarjoaa silti omat efektinsä. Raina on kaiken kaikkiaan hauska, tarjoaa sopivassa määrin jännitystä ja juonenkerrontaa. Mutta se on oikeasti ihan liian pitkä. Suosittelen sitä kuitenkin kaikille Marvelin elokuvien ystäville. Musta pantteri lunastaa siellä hyvin paikkansa.

Overall
Kokonaisarvosana.

Näyttelijät: Chadwick Boseman, Michael B. Jordan, Letitia Wright, Lupita Nyong’o, Danai Gurira, Martin Freeman, Daniel Kaluuya, Angela Bassett, Forest Whitaker, Andy Serkis, Winston Duke, Forest Whitaker

Kesto: 2 tuntia 15 minuuttia