Elokuvan nimi Angels’ Share omaa totaalisen vastineensa viskin valmistukseen liittyvässä prosessissa. Viskin tynnyrikypsennyksessa kuluvana aikana osa etanolista haihtuu, jolloin hävikkiä kutsutaan enkelten osuudeksi. Todelliset viskin ystävät osaavat varmasti harmitella asiaa minua paremmin, koska jo pelkän Skotlannin mallasviskituotannossa hävikin määrä liikkuu useissa miljoonissa litroissa. Mutta tätäkin mielenkiintoisempaa, minusta on aloittaa tämän vuoden Cannesin elokuvien blogitus Angels’ Share elokuvalla. Ja toivon kovasti rainan joskus päätyvän Suomen valkokankaille, itse kävin sen katsomassa Edinburghissa. Tampereelta käsin katsottuna lähes paikallisissa skotlantilaisissa maisemissa.
Mutta itse elokuvaan, ohjaaja Mr. Ken Loach on tehnyt jälleen itselleen tyypillisen arkirealistisen ja hyvinkin satiirisen elokuvan. Mr. Loachille on tunnusomaista realistisen sosiaalisen draaman kuvaaminen, vähän Mr. Aki Kaurismäen tavoin, mies on kiinnostunut syrjässä olevien ihmisten tarinoista. Angels’ Share ei eroa tästä trendistä mitenkään, koska sen ydinjoukko liikkuu syrjäytyneiden varhaisaikuisten parissa. Ehkä juuri tämän kaipuun realistisuuden vuoksi Mr. Loachin tunnelmaa täynnä olevasta elokuvasta ei voi olla pitämättä – okei, myönnetään, oli siellä yksi kohta, joka sai sananmukaisesti voimaan pahoin katsomon puolella ja pidättelemään omaa oksennusta. Mutta tunnetusti en ole mikään viskin ylin ystävä….. Ja vaikka aina päähahmon ja hänen kumppaneidensa tempaukset eivät välttämättä vihreää liputusta saisi aikaiseksi, niin joukosta ei todellakaan voi olla pitämättä.
Tarinassa neljä nuorta ihmistä ihmistä tapaa toisensa yhdyskuntapalvelussa, jonne he ovat joutuneet eri syistä. Elämä yhdyskuntapalvelun suorittamisessa ei ole vain pelkkää raatamista, vaan nuorten aikuisten ohjaaja Harry (John Henshaw) palkitsee porukan hyvästä toiminnasta viemällä heidät tutustumiskäynnille viskitislaamoon. Tislaamossa Robbie (Paul Brannigan) yllättää kaikki äärimmäisen tarkalla hajuaistillaan. Yksi asia johtaa toiseen, joten Paul ja hänen yhdyskuntaystävänsä perustavat pienen Glasgowilaisen viskinmaistelu-clubin omaan budjettiinsa sopivalla tavalla. Robbien elämä tarvitsee kuitenkin uutta suuntaa parisuhteen ja pienen vauvan vuoksi, missä tuore viskiklubi auttaa häntä. Matka sinne alkaa virallisemmasta viskinmaistelu-häppeningistä Edinburgissa, missä hänelle tarjoutuu mahdollisuus – kenties – muuttaa elämäänsä. Seurana tavoitteiden saavuttamisessa hänellä ovat Mo (Jasmin Riggins), Rhino (William Ruane) ja Albert (Gary Maitland), joilla jokaisella on omat (v)ihastuttavat ominaispiirteensä. Niinpä elokuvan piilosanomana, tai ainakin Robbien toiminnan taustalla voi ajatella olevan hänen oikeutensa omaan enkelin osuuteensa tässä maailmassa.
Elokuvan juoni oli todella mielenkiintoinen ja dialogi antoisa, ainakin niiltä osin, mitä sen ymmärsin. Sen sijaan ymmärrän erittäin hyvin, miksi juuri tähän elokuvaan oli tarjolla englanninkieliset tekstitykset. Ikävä kyllä niitä ei juuri tässä kyseissä näytöksessä ollut. Mutta ei se tahtia haitannut, vaikka välillä saikin pinnistellä kunnolla asian ymmärtämiseksi. Tulipa todistettua itselleni samalla, että englanninkielen parantamisessa on vielä paljoooon varaa. Mutta ainakin Skotlanti tarjosi parastaan visuaalisesti, vaikka paikallinen murre ei olisi ihan auennutkaan. Ja tämä myös Glasgown turisti-infon on hyvä ymmärtää. Filmi ei itsessään anna kovin ruusuista, vaan pikemminkin realistisen, kuvan paikalliselämästä, siinä ei ole mitään pahaa vaan se voi jopa houkutella paikan päälle uusia tallaajia.
| Skotlannin matkamainosta |   |
|---|---|
| ja paikallista arkikuvausta matkalla kohti vastuunottamista. Angels' Share ei kikkaile erikoistehosteilla (ellei sellaiseksi lasketa glasgowilaista murretta), vaan sitäkin enemmän pakottaa pohtimaan onko ihmisellä mahdollisuutta muutokseen. Oma halu voisi olla kova, mutta ympäristö voi myös laittaa hurjasti vastaan. Lopputulosta on vaikea ennustaa, kuten elokuva myös hyvin esittää. Elokuva arvioinnin näkökulmasta katsottuna Angels' Share oli mielenkiintoinen kokemus. Arkikuvaus, elämän raadollinen ja totaalisen vaikeasti – välillä – ymmärrettävä kieli tekivät siitä katsojalle hyvin haasteellisen. Mutta kaiken kesäelokuviin liittyvän pullamössä-äksönpakkausten keskellä Angel's Share oli varmasti yhtä virkistävä kuin kunnon viskihuikka, vaikka siihen ei saanutkaan laittaa kokista mukaan. Kaiken kaikkiaan leffa jätti hyvän maun suuhun, antoi toivoa tulevasta ja ymmärrystä myös siitä, jos nykyistä ei halua muuttaa. Toivottavasti meillä kaikilla on jossakin vaiheessa omat enkelin osuutemme lunastettavissa - ja nyt en puhu viskistä. | |
| Overall | |
|---|---|
| Kokonaisarvosana. | |
Elokuvasta on vielä kehuttava sen aikana säännöllisesti soitettua skottilaisten veljesten perustaman bändin The Proclaimersin kappaletta ”500 Miles”. Ihana biisi, korvaan tarttuva ja muutenkin mukanaan vievä. Tässä se teille kaikille nautittavaksi….i would walk 500 miles and i would walk 500 more its the be of man who walk 1000 miles and fall down at your door tadalalala tadalalala tadalalala tadalalalalalala
Osastot: Draama, Kevyttä katseltavaa