VALIKKO

Academy Award winner – Ja Oscarin vuonna 2016 voittaa

Yhdysvaltain elokuva-akatemia jakoi Oscar-palkintonsa tänä vuonna 88. kerran. Ne ovat omalla tavallaan peilikuva amerikkalaisista elokuvista, mutta samalla varmasti myös yksi vuoden odotetuimmista kisoista. Eikä se ole sitä pelkästään glamourin ja viihteen vuoksi. Yhä etenevässä määrin pelkkä menestyminen kyseisissä kisoissa ei takaa taaloja taskuun -mentaliteettia elokuvalle, mutta ainakin se voi herätellä sille uusia katsojia. Itse tunnen ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita vain Oscar-palkituista rainoista. T’ämä siitäkin huolimatta, että uskon heillä olevan reippaasti erilainen maku kuin keskimääräisellä Oscar-raatilaisella, joka tilastojen valossa on noin 60-vuotias valkoihoinen mies.

Tänä vuonna kaikki Oscar-ehdokkaat näyttelijöiden kohdalla olivat valkoihoisia. Tämä on herättänyt närää ja vatsanpurua ennen kisoja niin valkoihoisten kuin tummaihoistenkin parissa. On puhuttu jopa kisojen väliin jättämisestä ja muista protestitoiminnoista. Toki, on myös myönnettävä, että jos roolit eivät ole eduksi tai niitä ei ole tarjolla tai elokuva ei leviä laajalle, on myös vaikea odottaa ehdokkuutta alan elokuvakisoissa. Mutta silti, kun kaikki 20 näyttelijäehdokasta olivat valkoihoisia, niin jossakin mennään pieleen. Oscar-akatemia on toki pyrkinyt nuorentamaan ja monikulttuuristamaan äänestäjiään, mutta se ei ainakaan vielä näy näissä valinnoissa. Samaa murinaa tosin voisi esitellä parhaan ohjaajan ehdokkuuksissa. Missä ovat kaikki naiset? Päteviä naisohjaajia on kuitenkin olemassa, missä ne vain luuraavat?

Joka tapauksessa naispääosan voittoa tavoitelleet daamit olivat tuttuja toisilleen viime kuukausien ajalta. Heistä jokainen oli ollut ehdokkaana lähes elokuva-alan samoissa kisoissa. Ehdokkaat: Cate Blanchett (Carol), Brie Larson (Room), Jennifer Lawrence (Joy), Charlotte Rampling (45 Years) ja Saoirse Ronan (Brooklyn). Voiton itselleen olivat ehtineet jo napsia daamit Lawrence ja Larsson Golden Globe -kisoista. Mr. Lawrence on oman aikansa kultasormi, joka tuntuu olevan Oscar-ehdokkaana vuodesta toiseen. Nyt tullut ehdokuus on hänen neljäntensä. Voitto kotiin tuli elokuvasta Silver Linings Playbook (2012). Taitoa ja ammattiosaamista on myös osoittanut Ms. Blancett. Tämän vuoden ehdokkuus oli hänen seitsemäntensä. Aiemmin daami on ollut ehdokkaana kolme kertaa naissivuosasta ja nyt neljä kertaa naispääosasta. Voiton hän on korjannut kotiin elokuvista The Aviator (2004) ja Blue Jasmine (2013). Ms. Ronan on myös ollut aiemmin ehdokkaana, mutta voitto on häneltä saamatta. Ensikertalaisia Oscar-ehdokkaina olivat puolestaan daamit Charlotte Rampling ja Brie Larson. Paras naisnäyttelijä Oscar-raadin mielestä tänä vuonna oli Ms. Brie Larson (Room) ja en voisi olla elokuvaraadin kanssa enemmän samaa mieltä. Daami on napsinut roolillaan voiton jokaisesta kisasta, mihin hän on osallistunut. Ja siis niin todellakin ansainnut tämän pystin.

Oscar-raati oli valikoinut loppusuoralle parhaasta naissivuosasta kisaamaan daamit: Jennifer Jason Leigh (The Hateful Eight), Rooney Mara (Carol), Rachel McAdams (Spotlight), Alicia Vikander (The Danish Girl) ja Kate Winslet (Steve Jobs). Daamit ovat saaneet pidätellä jännitystään tutussa seurassa, sillä Ms. Jennifer Jason Leigh, Rooney Mara, Alicia Vikander ja Racher McAdamds ovat olleet ehdokkaina lähes kaikissa samoissa kisoissa viime kuukausien aikana. Paineita niskaansa oli kerännyt ennen kisoja Ms. Winslet (Steve Jobs) voittamalla Golden Globe -kisoissa ja Alicia Vikander (Tanskalainen tyttö – The Danish Girl) korjaamalla potin Critic´s Choice ja SAG-mittelöissä.

Ehdokkaista Ms. Kate Winslet oli kokenein. Hän on ollut Oscar-ehdokkaana yhteensä seitsemän kertaa alkaen vuodesta 1996. Parhaan näyttelijän Oscar-pystin daami on kuitenkin pokannut vain kerran. Se tuli elokuvasta The Reader (2009), mitä voi pitää tavallaan esipedattuna. Holokaustilla tuntuu olevan Oscar-raatiin vetova vaikutus. Toki daami on vakuuttava näyttelijä ja rooli Joanna Hoffmanina on hieno suoritus. Toinen Oscar-konkari ehdokkaista oli Ms. Rooney Mara, jolle tämä oli toinen ehdokkuus. Ensimmäinen tuli elokuvasta The Gitl with the Dragon Tattoo (2012). Loput daamit Jennifer Jason Leigh, Rachel McAdams ja Alicia Vikander olivat ensikertalaisia näissä kisoissa. Mutta joskus se voittoputki on kuitenkin aloitettava. Paras naissivuosanäyttelijä Oscar-raadin mielestä tänä vuonna oli naiseksi muuttuvan miehen puoliso eli Ms. Alicia Vikander. Itse olisin pystin antanut kuitenin Ms. Jennifer Jason Leighille, joka on alkanut elää uutta kultakauttaan valkokankaalla.

Myös parhaan miesnäyttelijän voittoa tavoitteet hemmot olivat tulleet toisilleen tutuiksi viime aikoina. Koko joukko Bryan Cranston (Trumbo), Matt Damon (Yksin Marsissa – The Martian), Leonardo DiCaprio (The Revenant), Michael Fassbender (Steve Jobs) ja Eddie Redmayne (Tanskalanen tyttö – The Danish Girl) ovat saaneet jännittää yhdessä lähes kaikisssa elokuva-alan kisoissa (Golden Globe, SAG, Critic’s Choise, BAFTA) viime kuukausien aikana. Herrat DiCaprio ja Damon ovat saaneet jo saaneet voittonsa Golden Globe -kisoissa. Veikkaaminen ennen palkinnon saamista oli haasteellista. Holokausti-elokuvien tavoin Oscar-raati vaikuttaa pitävän elokuvista kertovista elokuvista (mm. Sunset Boulevard, The Artist) mikä puhui Mr. Cranstonin voiton puolesta. Mutta muutkin ehdokkaat ovat olleet vakuuttavia.

Oscar-ehdokkuus on Mr. Leonardo DiCaprion viides. Hän aloitti vuonna 1993 (What’s Eating Gilbert Grape) pystin tavoittelun, mutta ei ole vielä tähän mennessä onnistunut sitä itselleen saamaan. Mr. Matt Damon on toinen Oscar-konkarilainen. Mies on myös ollut ehdokkaana vuodesta 1997 (Good Will Hunting). Ehdokkuus on hänelle kolmas, mutta miehellä on sentään takanaan yksi voitto Good Will Hunting -rainasta. Mr. Michael Fassbender ei myöskään ole ensikertalainen. Ehdokkuus on miehen toinen, vaikka mielestäni se saisi olla hänen kolmas. Vuoden 2012 elokuva Shame jäi ihan liian vähälle huomiolle hyvästä roolisuorituksesta huolimatta. Mutta ymmärrän toki, että aihe seksiriippuvaisesta ihmisestä ei välttämättä puhuttele Oscar-raatilaisia. Mr. Eddie Redmayne puolestaan yritti tänä vuonna uusia voittoaan toisen ehdokkuuden myötä. Ensimmäisen Oscarin hemmo sai ensimmäisestä ehdokkuudestaan elokuvasta The Theory of Everything (2014). Mutta koska kaikki on mahdollista, joskus on oltava se ensimmäinen, ilta oli potentiaalinen myös ensikertalaiselle Mr. Bryan Cranstonille. Voiton tänä vuonna kotiinsa kuitenkin korjasi Mr. Leonardo DiCaprio. Mielestäni pysti meni väärään suuntaan, Mr. DiCapriolle olisi toki voinut antaa pystin panostuksesta elokuviin, mutta nyt Oscar-pysti annettiin ärinälle, örinälle ja raa’an maksan syömiselle.

Parhaasta miessivuosasta kisasivat herrat Christian Bale (The Big Short), Tom Hardy (The Revenant), Mark Ruffalo (Spotlight), Mark Rylance (Bridge of Spies) ja Sylvester Stallone (Creed). Itse tietenkin liputin Mr. Hardyn voiton puolesta (hän kun vaan on niiiin ihana), mutta ajattelin myös, että mikäli Mr. Stallone voittaa pidän Rocky-maratonin miehen voiton kunniaksi. Tähän joukkoon ensikertalaisia oli mahtunut vain kaksi. Herroilla Tom Hardy ja Mark Rylance ei ollut aiempia Oscar-ehdokkuksia, mutta ovat silti tehneet vahvaa työtä näyttelijöitä. Myönnän toki, että hehkutan puolueellisesti Mr. Hardya, mutta myös Mr. Rylance ansaitsee meriittinsä. Mies on erityisesti kunnostautunut Shakespearen tulkinnassa. Konkareita ja omanlaisia näyttelijävirtuooseja kisassa olivat herrat Christian Bale kolmella Oscar-ehdokkuudella ja voitolla elokuvasta The Fighter (2010) sekä Mark Ruffalo myös kolmella ehdokkuudellaan. Hyvää vastarintaa näille taitaville näyttelijöille tarjosi toki Mr. Sylvester Stallone. Mies on ollut enemmän Razzie-palkinnon ehdokkaan saajana ja voittajana aina vuodesta 1985 lähtien kuin loistanut muissa elokuva-alan kisoissa. Mutta tällä kertaa hänen edellisestä Oscar-ehdokkuudestaan (Rocky, 1976) on kulunut kauniit 40 vuotta joten raati saattoi olla sentimaalinen tässä kohtaa. On toki myönnettävä, että Creed oli hyvä elokuva Mr. Stallonelle, mikä osaltaan lisäsi miehen suosiota kansan syvien rivien parissa. Voittajaksi Oscar-raati tänä vuonna valitsi kuitenkin Mr. Mark Rylancen hyvästä roolisuorituksesta ja näin minä myös vältyin Rocky-maratonilta.

Prosentuaalisti parhaasta elokuvasta kisaavien leffojen lukumäärä riippuu raatilaisista. Mitä enemmän 6000 äänestäjän mielipiteet jakautuvat, sitä enemmän leffoja kisaa samasta palkinnosta. Parhaimmillaan näitä voisi olla kymmenen. Tänä vuonna niitä on kahdeksan: The Big Short, Vakoojien silta, Brooklyn , Mad Max: The Fury Road, Yksin Marsissa, The Revenant, Room ja Spotlight. Äänijakauma on ollut aika laaja, koska ehdokaselokuvia on näinkin paljon. Elokuvaehdokkaista voi myös päätellä jotain äänestäjien henkilökohtaisista mieltymisistä. Tilastojen mukaan keskiarvoisesti äänestäjä on valkoihoinen, noin 60-vuotias mies. Joten tässä kohtaa ei yllätä, että poissaolollaan loistavat kaikki kukkahattu-elokuvat. Tästä valkoinen-vanha-mies-leimasta huolimatta elokuvien tuottajien kilta (PGA) on onnistunut valitsemaan saman voittajan Oscar-raadin kanssa vuodesta 2007 lähtien, mutta sen listalla oli myös elokuva Ex_Machina, jota ei Oscar-ehdokkaista löytynyt.

PGA:n mielestä vuoden paras elokuva oli The Big Short, tuli varmasti yllätyksenä elokuvan taustatiimille. Tämä avasikin uusia ulottuvuuksia Oscar-kisaan. 26 vuoden aikan PGA-raati on ollut samaa mieltä Oscar-raadin kanssa 19 kertaa, mikä voi osin johtua siitä, että kummassakin on suhteellisen samanlainen äänestäjäkunta. Vuonna 2006 tuli edellinen eroavaisuus, tuolloin PGA:n mielestä vuoden paras elokuva oli Little Miss Sunshine, kun Oscar-raati puolestaan palkitsi vuoden parhaana leffana The Departed -rainan. Samoin omat ennakkopaineensa olivat jo keränneet elokuvat The Revenant, Yksin Marsissa, Room ja Spotlight, jotka olivat marssineet kotiin jo aiemmista elokuva-alan kisoista tämän kauden aikana. Raadin mielestä vuoden paras elokuva oli bostonilaisen lehden uutistiimistä kertova Spotlight, itse olisin antanut palkinnon Room-rainalle.

Parhaan ohjaajan Oscar-pystistä kisasivat tänä vuonna herrat: Adam McKay (The Big Short), George Miller (Mad Max:Fury Road), Alejandro G Inarritu, (The Revenant), Lenny Abrahamson (Room) ja Tom McCarthy (Spotlight). Hyvin traditionaalisesti parhaan elokuvan voittanut raina saa myös yleensä yhden pystin lisää parhaasta ohjaajasta, joten ehdokas elokuvien löytyminen myös parhaan elokuvan listalta ei yllätä. Mielenkiintoisesti tänä vuonna parhaan elokuvan ohjaaja ei löytynyt parhaan elokuvan parista, vaan palkinnon sai ennakkopaineita harteilleen kerännyt Mr. Alejandro G. Inarritu (The Revenant).

Toisin kuin parhaan elokuvan kohdalla vuoden parhaan ohjaajan valitsevat hänen kolleegansa. Tämä tekee valintaprosessista mielestäni mielenkiintoista. Siinä voi sitten joko suosia sitä tuttua ja turvalllista konkaria tai antaa tukensa mielenkiintoiselle tulokkaalle. Kokemus ei kuitenkaan aina kanna Oscar-ehdokkuuteen asti. Tänä vuonna sen sai huomata Mr. Steven Spielberg (Vakoojien silta – Bridge of Spies), joka jäi nuolemaan näppejään kisan ulkopuolelle. Mutta ainakin Mr. Spielberg on hyvässä seurassa omassa kuppikunnassaan. Parhaan ohjaajan Oscar-pystiä vaille ovat jääneet muun muassa myös herrat: Christopher Nolan, Terrence Malick, Darren Aronofsky, Cronenberg, Stanley Kubrick, Alfred Hitchock, Orson Welles, Robert Altman, Charlie Chaplin, Sergio Leone, Akira Kurosawa ja Jean-Luc Godard. Tätä listaa (ja monta muuta sen ulkopuolelle jäävää tunnustusta vailla olevaa ohjaajaa) tarkastellessa on pakko pohtia, että millainen hyvä veli -järjestelmä tässä oikein vaikuttaa.

Parhaasta animaatiosta Oscareissa kisasivat tänä vuonna: Anomalisa, Boy and the World, Inside Out, Shaun the Sheep Movie ja When Marnie Was There – animaatiot. Viltin alla piilossa epäilen Walt Disneyn sponssaavan Oscareita isoilla summilla, koska animaatio pystit suuntaavat sinne suhteellisen usein. Inside Out oli toki hyvä leffa, mutta ei kuitenkaan niin vakuuttava kuin esimerkiksi Shawn The Sheep. When Marnie Was There animaatio puolestaan pohjustelee uutta kautta Studio Gihblissä ja perinteiseen tapaan kaunista katsottavaa. Mutta onko se riittävä voiton peruste. Itse olisin suonut palkinnon menevän Paramount Picturesin stop motion nukkeanimaatiolle Anomalisalle tai Late Lampaalle. Mutta kuten viltin alla epäilin voiton vei Inside Out.

Parhaasta erikoistehosteista kisasivat elokuvat: Ex Machina, Mad Max: Fury Road, The Martian, The Revenant ja Star Wars: The Force Awakens. Ennakkosuosikin paineita harteilleen katsoijien wau-efektien luomisessa olivat ennen kisoja ehtineet kerätä Ex Machina, Mad Max: Fury Road ja The Martian. Itse olisin pystin antanut Ant-Man -elokuvalle, joka oikeasti oli todella vakuuttava enkä pitänyt muita yhtä wau-efektejä tarjoilleena. Mutta se ei Oscareihin asti päässyt, joten toivon Ex_Machinan rökittävän kaikki muut elokuvat. Ja tällä kertaa olisi pitänyt jättää se lottokuponki R-kioskille, sillä voiton todellakin vei Ex_Machina.

Sniifs. Suomen ehdokas Miekkailija ei sitten päässyt toiselle kierrokselle Oscar-raadin ulkomaalaisten elokuvien kategoriassa. Katkera kalkki oli vain nieltävä ja hyväksyttävä se, että toiset olivat sitten parempia. Mukana Oscar-ehdokkaissa oli mielenkiintoisia elokuvia. Voittajaksi veikkasin Unkarilaista Saul Fia / Son of Saul -rainaa. Tämä siitäkin huolimatta, että en ole muita ehdokkaita nähnyt. Niitä olivat: Embrace of the Serpent (Kolumbia), Mustang (Ranska), Theeb (Jordania) ja A War (Tanska). Saul Fia kuitenkin osuu sellaiseen hermoon, mikä kutkuttaa Oscar-raatilaisia. Siinä on moraalista dilemmaa ja keskitysleiriä samassa paketissa. Ainakin näyttelijöiden kohdalla holocautielokuvat vaikuttavat olevan suora lippu Oscar-voittoon. Saul Fia menestyi voitokkaasti myös Golden Globe kisoissa eikä Oscar-kisa tehnyt tästä kurvasta poikkeusta, vaan Son of Saul / Saul Fia lähti kotiin parhaan ulkomaalaisen elokuvan Oscar-pystin kanssa.

Parhaan dokumentin voittajasta minulla oli vain yksi suosikki: Amy. Dokumentti edesmenneestä laulajasta Amy Winehousesta on ollut tasaisesti ehdokkaana eri elokuva-alan kisoissa (Critic’s Choice, BIFA, PGA, BAFTA). Muut ehdokkaat: Cartel Land (BAFTA), Look of Silence (Critic’s Choice, PGA), What Happened Miss Simone ja Winter on Fire tulivat varmasti muillekin puskan takaa. Mielenkiintoinen kysymys ennen kisoja olikin se, että onko Oscar-raatilaisilla riittävästi munaa esittää voittajaksi dokumenttia huumeiden väärinkäyttäjästä (voiko niitä käyttää oikein??). Ja sillä todellakin oli, sillä Amy valittiin vuoden parhaaksi dokumentiksi.

Laulunlurituksista ehdokkainan parhaaksi korvamadoksi olivat: Earned It (Fifty Shades of Grey), Manta Ray (Racing Extinction), Simple Song #3 (Youth), Til it Happens to You (The Hunting Ground) ja Writing’s on the Wall (Spectre). Ennen finaalia epäilin voiton menevän Bondin teemalaululle (vaikka Skyfall oli niiiiin paljon parempi), mutta samalla toivon kiivaasti Simple Song #3 (Youth) korjaavan potin. Mutta, mutta, mutta kai sitä pitää tähän kuitenkin laittaa parhaan laulun voittanut Writing’s on the Wall (Spectre),  vaikka tuo toinen biisi on niiiiiiin paljon parempi.

Näissä merkeissä toivotan kaikille bittiavaruuden toisella puolella oleville hyviä elokuvakokemuksia.

Osastot: Elokuvia ja elämää
Kommentit

Vastaa