VALIKKO
feed

Foxcather – Ketun nappaaja

Foxcather-elokuvassa seurataan vapaapainin olympiamitalistivoittajia Mark (Channing Tatum) ja Dave (Mark Ruffalo) Schultzia. Mark saa yllättäen treenikutsun miljönääri John du Pontin (Steve Carell) Foxcather valmennustiimiin ja kutsuu sinne mukaansa myös veljensä. Dave kuitenkin on vastahakoinen jättämään vaimoaan Nancya (Sienna Miller) ja kahta pientä lastaan hyvistä treenausmahdollisuuksista huolimatta. Markin päästessä nauttimaan du Pontin palveluista ja kovasta treenistä hän myös joutuu kohtaamaan du Pontin vimman saada Markia lahjakkaampi Dave myös osallistumaan hänen valmennukseensa. Kaikki varoituksen merkit ovat ilmassa tahtonsa aina läpi saavan miljönäärin aivoitusten keskellä. Du Pontin mielipuolinen toiminta vaikuttaa koko ryhmään, joka ei loppujen lopuksi etene hänen suunnitelmiensa mukaisesti.

Mr. Steve Carell tekee runsaasti töitä päästäkseen eroon koomikon leimastaan. Rooli The Way, Way Back -elokuvassa (2013) antoi siitä esimaku ja Foxcathers kyllä korjaa potin kokonaan kotiin. Mr. Carellin hahmosta ei voi millään pitää, sillä se sekoittaa sopivassa suhteessa Norman Batesia Jay Gatsbyyn. Roolia tehdessä Mr. Carellilla oli myös ainutlaatuinen mahdollisuus perehtyä John  du Pontin mielentilaan runsaan materiaalin avulla. Narsistinen du Pont oli nauhoittanut omasta elämästään enemmän kuin tarpeeksi dokumenttiaineistoa. Ohjaaja Mr. Bennett Miller ei aluksi uskonut Mr. Carellin pystyvän näinkin synkkään suoritukseen, mutta onneksi hän oli väärässä ja uskalsi palkata miehen. Mr. Carellin lisäksi valkokankaan valloittajista on hehkutettava Mr. Tatumia, joka pääsee ravistelemaan elokuvan myötä pois kevyempien roolien (Magic Mike, White House Down) painoja. Luvassa on niin paljon tunteiden käsittelemistä, niiden ilmaisua ja monipuolista näyttelemistä, että viimeistään tässä vaiheessa skeptikotkin uskovat miehen näytttelijätaitoihin.

Ohjaaja Mr. Bennett Miller jatkaa Foxcather-elokuvan myötä urheiluaiheisia teemoja. Miehen edellinen elokuva Moneyball käsitteli baseball-kentän takahuoneissa tapahtuvia analyysejä ja tällä kertaa olemme painijoiden treenien parissa. Elokuva ei nosta esille mitään glitteriä tai glamouria toimintaa vaan keskittyy siihen verta, hikeä ja kyyneleitä osuuteen hikisissä treenisaleissa ja pukuhuoneissa. Hatunnostoa on kuitenkin harjoitettava Mr. Millerin suuntaan, sillä hän jollakin ihmeen tavalla saa paperilla tylsältä kuulostavat aiheet loistamaan valkokankaalla. Foxcatherissa pieni tarina on noussut kärpäsestä härkäseksi ja vakuuttaa kaikki katsojansa. Oikeastaan on aika ihmeellistä, että näinkin tylsästä aiheesta (anteeksi vain kaikki painijat) sai näinkin mielenkiintioisen ja katsojan otteessaan pitävän elokuvan. Siihen voi kyllä vaikuttaa se, että Foxcather on yhtä aikaa elokuva monista eri asioista: tukahdetuista tunteista, huomion kaipuusta, ansaitusta ja ostetusta kunnioituksesta sekä ulkopuolisuuden tunteesta.

Oikeassa elämässä vapaapainin olympiavoittaja Dave Schultz (1959 – 1996) tapasi kohtalonsa ollessaan osa Foxcather-ryhmää. Daven tappoi ryhmän rahoittaja ja valmentaja John du Pont, jonka teolle oikeus ei löytänyt motivaatiota. Mark Schultz (1960 – ) jatkoi uraansa vapaapainin puolelle, kunnes vetäytyi eläkkeelle selkävamman vuoksi. John du Pont (1938 – 2010) kuoli vankilassa ja tuli haudatuksi toiveensa mukaan painitrikoissa. Laji merkitsi miehelle paljon. Surullista on kaikkien kolmen miehen kohtalo, paremmassa tunneilmapiirissä ja rehellisen kunnioituksen vallitessa tilanne olisi voinut olla hyvinkin toisenlainen.

Rikkaana saa rellestääwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Foxcather yllättää myönteisesti siinä, että se ei ole vain perinteinen paini-elokuva, vaan tarjolla on paljon muutakin pintaa syvempää. Sen kaivaminen vie katsojan perinteisten aiheiden kuten kateuden, itsekkyyden ja omien heikkouksien käsittelemisen pariin. Näiden lisäksi valkokankaalla käsitellään myös hienolla tavalla toisen varjossa elämistä ja sen vaikutusta omaan elämään. Jokainen meistä haluaa loistaa omalla alallaan, eikä sen saavuttaminen oli kovin helppoa. Elokuvaa on kiitettävä myös siitä, että vaikka tarinan tuntevat tietävät sen lopun, matka sinne on jännittävä ja mielenkiintoinen. Foxcather rakentaa tunnelmaa hyvin myrskyä edeltävänä aikana ja esittää siihen kuuluvan melankolian ilman suurempia alleviivauksia. Suosittelen elokuvaa kaikille ikärajan puitteissa. Leffan nähtyäni on helppo ymmärtää kaikki hypetys sen ympärillä ja toivonkin niin elokuvalle kuin sen näyttelijöille menestystä tulevissa elokuva-alan mittelöissä painitrikoissa tai ilman.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Fame makes a man take things over.”

 

handbook Osastot: Draama
Henkilöt: , ,
Kommentit
service

Vastaa

termsnews