VALIKKO
feed
information

Rush – Kiire

Kaikki Formula 1n fanit varmaankin kiljuvat onnesta ja heiluttavat ruutulippuja tämän elokuvan kohdalla. Rush nimittäin keskittyy kahden miehen ajotaitojen mittelyyn radalla. Toisistaan mittaavat ottavat brittiläinen James Hunt (Chris Hemsworth) ja itävaltalainen Niki Lauda (Daniel Brühl) formula-autojen rattien takana. Elokuva keskittyykin hyvin juuri tähän nokitteluun ja taisteluun vuoden 1976 maailmanmestaruudesta ja siihen liittyneistä vaikeista olosuhteista alkaen aina Saksan Nürburging radalla tapahtuneesta onnettomuudesta miesten kohtaamiseen uudelleen Japanin Fujissa. Tosin on kyllä  myönnettävä, että kaasujalan painamista ja radan kiertämistä enemmän valkokankaalla nähdään (onneksi) enemmän sitä, miten nämä kilpakumppanusta osoittivat toisisaan kohtaan syvältä sydämestä tulevaa kunnioitusta ja arvostusta.

Rush-elokuvan ohjaamisesta on vastannut Mr. Ron Howard, jonka muita ohjauksellisia töitä ovat muun muassa The Dilemma (2011), Angels & Demons (2009), Frost/Nixon (2008), The Da Vinci Cone (2006), Cinderella Man (2005) ja A Beautful Mind (2001). Mr. Howard siis vaikuttaa jollakin asteella kiintyneen omaelämänkerrallisten tarinoiden ohjaukseen. Joskin on myönnettävä, että näiden aiempien elokuvien mukainen pehmeämpi teema ei onneksi pääse liikaa valtaansa Rush-elokuvassa, vaan katsoja pääsee mukaan korkeaoktaaviseen toimintaan huolimatta siitä, että lopputuloksen tietää jo saliin astuessaan. Tästä syystä voi elokuvan Rush sanoa onnistuneen hyvin. Ohjaaja Mr. Howard ja pääosissa kaasujalkaa painavat herrat Hemsworth ja Brühl ovat onnistuneet välttämään romanttisen lällyröimsien ja sen sijaan keskittyneet painamaan sata lasissa eteenpäin elokuvan hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi. Tällaista leffoja haluaisi kokea enemmänkin.

Oikeassa elämässä herrat Niki Lauda (1949 – ) ja James Hunt (1947 – 1993) ottivat kilparadoilla yhteen erityisesti vuonna 1976. Mr. Laudalla on kolme maailmanmestaruutta ja neljäskin oli hyvin likellä. Ikävästä onnettomuudesta johtuen, sen kuitenkin tuolloin kotiinsa vei Mr. Hunt. Mr. Hunt oli oikeassa elämässä tunnettu kuivasta huumoristaan ja kritiikistään lepsuja kuskeja kohtaan. Tämä on mielestäni saatu aika hyvin myös vangittua valkokankaalle. Samoin on kyllä todettava, että Mr. Laudan sinnikkyys omien ongelmiensa kohtaamisessa ja niiden voittamisessa oli omaa luokkaansa, joka myös hyvin välittyi elokuvasta katsojille. Toisaalta tähän on voinut hyvinkin vaikuttaa miehen asenne ajamiseen. Siinä missä Mr. Hunt oli hetkessä elävä ja intuitiivisesti ajava, Mr. Lauda kävi tarkasti päässään aina läpi tulevan kilpailun kaikki käänteet. Ehkä järjen voitto tunteesta auttoi häntä muissakin asioissa kuin kilpa-auton ratissa.

Tilastojen puolelta on todettava, että Mr. Hunt ei ollut ainoa F1-mittelöissä pärjännyt britti. Häntä enemmän palkintoja kotiin kasasi lentävä skotti Mr. Jackie Steward, joka voitti F1-maailmanmestaruuden kolme kertaa (1969, 1971 ja 1973). Mr. Huntin menestystä seurasi kuitenkin pitkä tauko, jonka rikkoutui britannialaisten taholta vasta vuonna 1992, kun Mr. Nigel Mansell voitti tittelin. Tätä mallia ovat seuranneet myös herrat Damon Hill (1996), Lewis Hamilton (2008) ja Jenson Button (2009). Näihin lukuihin on suomalaisilla vielä pääsemistä, vaikka siniristilippua on päästykin heiluttelemaan jo vuosina 1982 (Keke Rosberg), 1998 ja 1999 (Mika Häkkinen) sekä vuonna 2007 (Kimi Räikkönen).

Taiteellisin vapauksin toteutettuja omaelämänkerrallisia urheiluelokuvia on yllättävän vähän. Tai ainakin yllättävän vähän niitä pongailin, kun rupesin miettimään niiden olemassaoloa. Urheilusta ja sen muodoista on toki valkokankaalla jatkuvasti nähtävissä mitä innostavampia esimerkkejä (mm. The Wrestel, Million Dollar Baby, Jerry Maguire), mutta luulisi niitä esimerkkejä näihin elokuviin löytyvän myös tosielämästä. Tässäpä näitä muutamia, omaelämänkerrallisia, esimerkkejä: Moneyball (baseball valmentaja Billy Beane), Taistelija (nyrkkeilijäveljekset Micky Ward ja Dicky Englund), The Blind Side – Elämä pelissä (amerikkalaisen jalkapallon pelaaja Michael Oher), Coach Carter (koripallovalmentaja Ken Carter), Cinderella Man (nyrkkeilijä James Braddock) ja Ali (nyrkkeilijä Muhammad Ali). Omaelämänkerralliset elokuvat siis pystyvät olemaan riittävän viihdyttäviä ilman suurempia tarinan keskintöjäkään. Mielenkiinnolla odotan ja toivon, että myös seuraavat sellaiset löytävät tiensä Tampereelle, vaikka niissä ei urheilua esitelläkään. Desert Danser (tanssija Afshin Ghaffarian), Kill Your Darlings (runoilija Allen Ginsberg) ja Mercury (laulaja Freddie Mercury).

Aivan totaalisen mahtavawww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Rush oli itselleni erittäin myönteinen yllätys. Vaikka en tunnustaudu suureksi F1-faniksi tai muuta autourheilua seuraavaksi, niin elokuvan jälkeen sitä voisi melkein vaikka innostua katsomaan edes lähdön tuosta lajista, josssa kuskit leikkivät hengellään liikkuvan tulitikun päällä. Elokuva sopiikin täten myös meille, jotka emme siis autoista paljon ymmärrä. Vauhdin ja vaaran kuvaamisen lisäksi Rush pitää katsojaan hyvin otteessaan sen loppuun asti. Tämä on hienosti tehty, sillä F1:n historiaa tuntevat tietävät kyllä miten kisassa lopulta kävi. Tämä ei kuitenkaan estä elokuvasta nauttimista, vaan katsojaa ohjataan hienovaraisesti kohti tyyliteltyä loppua. Elokuvasalista ei voi poistua kuin tyytyväisenä. Suosittelen rainaa ehdottomasti kaikille. Se on pitkästä aikaa paras näkemäni elokuva.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.
Osastot: Draama, Leffat
Henkilöt: , e-mail
Kommentit
tour

Vastaa

marketing