VALIKKO
support

White House Down – Valkoinen talo alas

White House Down

White House Down -elokuvassa presidentin turvatiimistä paikkaa hakeva puhemiehen Eli Raphelsonin (Richard Jenkins) turvamies John Cale (Channing Tatum) on vierailulla Valkoisessa talossa tyttärensä Emilyn (Joey King) kanssa. Vierailupäivä ei sujunut suunnitelmien mukaan, sillä terroristit olivat valinneet saman päivän hyökkäykseen kyseiseen taloon. Vapaapäivä muuttuu nopeasti työksi Calen yrittäessä pelastaa tyttärensä ja Yhdysvaltojen presidentin James Sawyer (Jamie Foxx) sekä tietenkin isänmaansa siinä sivussa. Matkalla Yhdysvaltojen pelastamiseen Calea ja presidenttiä auttaa salaisen palvelun agentti Carol Finnerty (Maggie Cyllenhaal), mutta vaikeuksia on vastassa sillä vastapuolella vaikuttaan kostonhimoinen  Martin Walker (James Woods) ja entinen supersotilas Emil Stenz (Jason Clarke) omine apureineen.

Käsikirjoituksesta vastannut Mr. James Vanderbilt kertoi hakeneensa innoitusta tarinaan perinteisestä toimintahahmoilla leikkimisestä.- – – Ensin tää tulee sinne ja sitten tää potkis tän seinän rikki ja sitten tää hyppäis tuonne ja tuo toinen räjäyttäisi tän kaiken ilmaan – – – Kaboom – – Rkräks – – – Bäng – – – Bäng – – – kolin, kolin – – – Kaiken toimintahemmojen mätkimisen keskellä käsikirjoittaja on myös pyrkinyt sijoittamaan sinne myös sen kuuluisan syvällisemmän tarinan, katsoja voi sitten siitä olla mitä mieltä haluaa. Tai vaan ottaa ne ActionManit käteen ja alkaa niillä mätkimään toisiaan. Sillä ainakin White House Down -rainassa ne kaksi  ’Äksönmäniä’ (presidentti Swayer ja John Gale) saivat enemmän tuhoa aikaan kuin koko ajan asiasta stressaava Yhdysvaltojen armeija. Sen pohtiessa mitä virkasääntö sanoo tästä ja tästä kohdasta.

Ohjaaja Mr. Roland Emmerichillä on vakava ongelma. Hän ei selvästikään pidä Valkoisesta talosta, vaan hän onnistuu tuhoamaan sen tavalla tai toisella elokuvissaan. Ensimmäisen kerran talo sai kyytiä miehen elokuvissa Independence Day (2001) ja toisen kerran ohjaaja upotti Valkoisen talon 2012 -elokuvassaan eikä elokuva The Day After Tomorrow paljon taloa säälinyt, vaikka sitä ei leffassa näytettykään. Tästä pohjasta lähtien ei voi olettaa kovin paljon olevan jäljellä kyseisestä rakennuksesta tämänkään leffan jälkeen. Mutta oli niin tai näin, niin suurten efektien rinnalla Mr. Emmerich pystyy itselleen tyypillisesti esittämään siinä rinnalla tiivistä tarinaa ja hyvää tunnesidettä ihmisten kesken. Jokaisessa miehen elokuvassa päähenkilöt yrittävät päästä yhteyteen rakkaitensa kanssa tilanteesta ja olosuhteista riippumatta. Tämä on sinänsä mielenkiintoinen huomio, sillä miehen elokuvien erikoistehosteet ja toimintakohtaukset saattavat peittää tämän alleen. Asiaa kuitenkin lähemmin pohtiessa on tunnustettava, että Mr. Emmerich todellakin rakentaa elokuvansa henkilöiden – ei toiminnan – kautta. Valkokankaalla meille on aina esitetty mistä ihmiset tulevat, mistä he haaveilevat ja minne he ovat matkalla eikä White House Down poikkea millään tavalla tästä mallista. Tämän inhimillisen esittelyn lisäksi Mr. Emmerich vaikuttaa painottavan optimismia ja patrionismia lähes jokaisessa elokuvassaan. White House Down sopii myös tähän formaattiin tavalla, joka melkein tulee korvista ulos.

Ohjaajan mukaan nykyinen elokuva menee ehkä enemmän Die Hard-tyylin puolelle. Tämän saman muuten totesi omasta elokuvastaan, Olympos on valloitettu, sen ohjaaja Mr. Antoine Fuqua. Mr Fuquan meriitiksi on tässä kohtaa annettava nopeampi toteutus- ja markkinointikoneisto leffan julkistamisessa. Mutta nyt ollaan siis taas Valkoisessa talossa, joka kaipaa pientä pintaremonttia tämän vierailun jälkeen. Tällä kertaa Valkoisessa talossa häärivä ja pahiksia ketoon kaatava John Gale muistuttaa kuitenkin enemmän Bruce Willisin hahmoa ja Valkoinen talo Nakatomi Plazaa kaikkine salaisine käytävineen kuin aiemmin kesällä nähty ’pientä pintaremonttia’ nähty versio Olympos Has Fallen -elokuva. Joidenkin mielestä White House Down muistuttaa hieman liikaakin ensimmäistä Die Hard-elokuvaa, mutta jos formaatti toimii, miksi sitä ei saisi käyttää.

Kesärymistelyn aakkosiawww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
tai oikeastaan vain rymistelyä, sillä tässä rainassa sitä dialogia ei paljon ole. Siinä missä ohjaaja on pyrkinyt – ehkä – Die Hard tyylin puolelle, niin niissä elokuvissa oleva huumorinkukka kyllä nyt loistaa poissaolollaan suhteellisen paljon. Se on tosi sääli, sillä kaikki elementit tarina tähän kyllä tarjoaa. Hauskoja kohtauksia ja on-linereita on toki tarjolla, eikä leffaa voi katsoa välillä hymähtelemättä itsekseen, mutta kunnon nauruja saa odottaa, vaikka niitä yritetään aina välillä tarjoilla. Ehkä seuraava katselukerta vapauttaa niitä enemmän ilmaan. Kun samaan elokuvaan yhdistetty osia elokuvista Independence day, Die Hard, Air Force One ja Lethal Weapon ei ole myöskään ihme, että elokuvalla on pysähtymis-/loppumisvaikeuksia. Toimintaa sen sijaan on tarjolla koko ajan edestä, mutta riittääkö se tekemään elokuvasta hyvän? Perusteema juonelle on kuitenkin ollut perinteinen väärään aikaan – väärässä paikassa mentaliteetti, joka tekee leffasta viihdyttävän ja jaksaa kantaa sen siihen loppuun, jota tehdään väkisten viimeiset puoli tuntia. Ja sitten kun vielä muistaa, että kyse on elokuvasta niin selvät lapsukset eivät kauheasti häiritse. Suosittelen elokuvaa kaikille toiminnan ja mäiskinnän ystäville. White House Down ei petä tässä kohtaan, loppukohtaus ei ole ihan ennalta arvattavissa ja hahmoista alkaa jopa välittämään. Ihan popcorn-leffaksi mallilla aivot narikkaan tästä ei ole, mutta se ei ole huono asia, pikemminkin päinvastoin. Itselleni tämä oli erittäin myönteinen yllätys.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Yhdysvaltojen presidenttinä olo selvästikin kannattaa. Sen tittelin tuomin turvin pääsee varsin usein valkokankaalle joko näyttelemään edesmennyttä presidenttiä (mm. Lincoln) tai sitten varsin usein taistelemaan hengestään fiktiivisellä puolella. Toki poikkeuksiakin fiktiivisellä puolella on, kuten seuraavaa listaa lukiessa voi muistella – että kuinka moni presidentti näissä elokuvissa jäi lopulta henkiin:

  • Olympus Has Fallen (2013)
  • Iron Sky (2012)
  • 2012 (2009)
  • The Day After Tomorrow (2004)
  • Deep Impact (1998)
  • The Independence Day (1996)
  • Mars Attacks! (1996)

Elokuvasta enemmän innostuneet voivat klikata itsensä tänne ja ruveta pohtimaan uraa salaisena agenttina.

Osastot: Kevyttä katseltavaa, Leffat, Toiminta/äksönpläjäys
Henkilöt: , , , , ,
Kommentit
language

Vastaa

notice
copyright