VALIKKO
conditions

Mesenaatti

Ms. Pia Andellin dokumenttielokuva Ms. Sara Hildenistä (1905 – 1993) oli yllättävän mielenkiintoinen. Mesenaatti-nimestään huolimatta elokuva ei koko ajan keskity vain taiteen keräämiseen tai taiteilijoiden suosimiseen vaan valoittaa myös Ms. Hildenin yksityiselämää jonkin verran. Tampereella nykyään asuvana ihmisenä elokuva oli melkein lähes pakollinen nähdä. Nimestä Hilden mieleen täällä tulee lähinnä Hildenin takkikauppa ja Sara Hildenin taidemuseoa Särkänniemen alueella. Mitään muuta yksityisyyttään vimmalla vaalineesta Ms. Hildenistä ei oikein tiedetäkkään. Erakoituminen julkisuuden valokeilasta lienee kuitenkin ollut daamin valinta, sillä ainakin dokumentin mukaan hän pyrki enemmän toiminman taustalla kuin nostamaan itseään jalustalle. Joten olihan se nähtävä ja koettava, miten vaatekauppiaasta tulee yksi Suomen merkittävimmistä taiteen keräämistä ja miten hän onnistui keräämään vaatekauppiaan ansioilla sellaisten taiteilijoiden teoksia kuin Henry Moorea, Grisiä, Bonnardia, Kleetä, Picassoa, Legériä, Giacomettia ja Francis Baconia. Se ei liene nykyään enää mahdollista, ellei vaatekauppa sitten ole H&M, KaphAhl, Lindex tai Zara.

Sara Hildernin museon väki oli nähnyt Ms. Andellin kuvaaman dokumentin Mr. Otto Mäkilästä ja olivat pitäneet näkemästään. He halusivat samanlaisen Ms. Hildenistä. Tavoitteena olisi sitä kautta saada uusia ihmisiä innostumaan Sara Hildenin taidemuseosta. Ms. Andell ei asiasta välttämättä ollut  kovasti innostunut, sillä hän ei tee tilaustöitä. Asian sulattelun jälkeen ja kaikkien kaappien ollessa auki luurankojen tuulettelua varten Ms. Andell kuitenkin onneksi tarttui asiaan. Dokumentin teko Ms. Hildenista osoittatui kuitenkin haasteellisemmaksi kuin ohjaaja olisi uskonut. Jäljellä ei ollut juurikaan henkilökohtaista kirjeenvaihtoa eikä päiväkirjoja, eikä kuvia tai haastattelujakaan ollut kovinkaan paljon. Jäljelle tietolähteeksi jäivät lähinnä Ms. Hildenin tunteneet / tietäneet ihmiset. Ohjaajan mukaan haastattelut olivat myös haasteellisia. Yleensä niistä kieltäydyttiin toteamalla ”Jos ei ole hyvää sanottavaa, ei kannata sanoa mitään”. Mutta dokumenttiin saatii toki ihmisiä Ms. Hildenin elämänvarrelta sekä hänen kanssaan yhteistyötä tehneitä taitelijoita. Sanasensa dokumentissa saavat muun muassa taitelijat Kauko Lehtinen, Kari Jylhä ja Laila Pulliainen.

Mesenaatti jakautuu kolmeen osaan, joista ensimmäinen käsittelee Ms. Hildenin suhdetta entiseen aviomieheensä taiteilija Erik Enrothiin (1917 – 1975). Toinen osa esittelee Saran ’poikia’ suomalaisia nuoria miestaiteilijoita ja kolmannessa päästään museon perustamiseen. Mielenkiintoista mesenaattina olemisen näkökulmasta oli Ms. Hildenin hyvin taitelijamainen asenne. Halutessaan jotain hän sen myös toteutti, eikä daami suostunut siirtymään senttiäkään omista periaatteistaan. Vaikka dokumentti kertookin hyvin Mr. Enrothin taiteen tekemisen tukemisesta jäin itse kaipaamaan enemmän sen vision esittelemistä, mikä sai Ms. Hildenin ryhtymään modernin taiteenkerääjäksi. Nyt tämä sivutetaan suhteellisen nopeasti.

Taiteilijoille dokumentilla on lienee oma merkityksensä, sillä Ms. Hildenin ja Mr. Enrothin käymästä oikeudenkäynnistä muodostui merkittävä tekijänoikeuksien kannalta. Oikeudenkäyntiä pidettiin aikoinaan ensimmäisen suurena tekijänoikeuskäyntinä ja sillä on ollut laajakantoinen merkitys suomalaiseen tekijänoikeuslainsäädäntöön.

Mesenaatti vai taiteen ystäväwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Ms. Andellin tekemä taiteellinen dokumentti Ms. Sara Hildenistä yllätti myönteisesti. Valkokankaalla nähdyistä haastatteluista alkoi avautumaan nyt nähty osittain ristiriitainen puoli Ms. Hildenistä, jolle rakastaminen näytti tarkoittavan omistamista. Haastattelut ovat sovinnaisia, joista ei kovin monta poikkipuolista sanaa taiteen suosijasta nouse. Sen sijaan ne painottavat hänen tahdonvoimaansa ja tunteenpaloaan menestymistä kohtaan. Tämän lisäksi dokumentti tarjoaa näkökulman 1960-1970-lukujen taidehistoriaan, mikä itsessään on jo mielenkiintoista, vaikka tähän aiheeseen perehtymistä olisin kaivannut lisää. Mikä oli Ms. Hildernin vaikutus siihen tai miten se vaikutti Ms. Hildenin tekemiin taideostoihin. Mesenaatti täyttää kuitenkin jotain paikkaa yleissivistyksessä ja siten ansaitsee paikkansa merkittävistä ihmisistä kertovien dokumenttien keskuudessa. Suosittelen sitä lämpimästi kaikille taiteen ystäville, Ms. Hildenistä enemmän kiinnostuneille ja meille muille, jotka tulemme yllättymään myönteisesti sen näkemisestä.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

Mikäli elokuva nappasi ja osui, niin suosittelen piipahtamista Sara Hildenin taidemuseossa, missä syykuun alkuun asti on esillä ’Helmiä’ näyttelyä. Siellä sinulla on mahdollisuus päästä näkemään Picassoa, Miroa, Legeriä ja muita mielenkiintoisia tuotoksia tunnetuilta taiteilijoilta.

Osastot: Dokumentti, Kotimainen, Leffat
Henkilöt:
Kommentit
mail

Vastaa

profilepodcast