VALIKKO
rssparticipate

The Great Gatsby – Kultahattu

Kadotetun sukupolven äänenä pidettyä amerikkalaista kirjailijaa Mr. F. Scott Fitzgeraldia (1896 – 1940) saa kiittää nyt valkokankaalla nähdystä The Great Gastby -elokuvasta. Hänen vuonna 1925 ensipainoksensa saanut kirja The Great Gatsby – Kultahattu kuvaa kuulemma erinomaisen tarkasti jazz-sukupolven aikaa, kertoo nuoruudesta, epätoivosta ja rehellisistä tunteista. Mikäli elokuva nappasi sinut otteensa, niin suosittelen sylttytehtaalle suunnistamista ja tutustumista Mr. Fitzgeraldin muuhunkin kirjalliseen tuotantoon. Suomeksi on käännetty ainakin: Kaunis ja kadotukseen tuomittu (The Beautiful and Damned), Kultahattu (The Great Gastby), Yö on hellä (Tender Is the Night) ja Viimeinen Ruhtinas (The Last Tycoon). Näiden lisäksi on hyvä muistaa vuonna 2009 elokuvallisen ensi-iltansa saanut elokuva Benjamin Buttonin uskomaton elämä, joka myös perustui yhteen Mr. Fitzgeraldin novelliin (The Curious Case of Benjamin Button, 1922).

Kultahattu sijoittuu 1920-luvun alkuun New Yorkiin ja Long Islandin alueelle sekä keskittyy kertomaan ensimmäisessä maailmansodassa palkitusta veteraanista Jay Gatsbystä (Leonardo DiCaprio). Gatsby on rikastunut salakuljettamalla ja trokaamalla viinaa kieltolain aikana. Hänen toimintaansa seuraa ja kertojaäänenä toimii tarkkailijan roolissa oleva Nick Carraway (Tobey Maguire), joka erilaisten sattumusten kautta ajautuu Gatsbyn lähipiiriin. Jazz-elämän kuvaamisen lisäksi elokuva on rakkaustarina, sillä se esittelee meille myös Nickin serkun Daisyn (Carey Mulligan), johon Gatsby on rakastunut. Parilla on aiempi romanttinen historia, joka kuitenkin päättyi eroon ja Daisy päätyi naimisiin Tom Buchanin (Joel Edgerton) kanssa. Suhde alkaa kuitenkin uudestaan rahan ja vallan sumentamassa maailmassa, mutta myös Tomilla on omat juonen paikallisen autokauppiaan Georgen (Jason Clarke) vaimon Myrtle Wilsonin (Isla Fisher) kanssa. Soppa on valmis keitettäväksi, eikä sillä välttämättä ole kovin kaunis loppu vauhdista huolimatta.

Nyt nähty elokuvaversio ei ole ensimmäinen Kultahatun sovitus, vaan valkokankaalle elokuva pääsi mykkäelokuvan muodossa ensimmäisen kerran vuonna 1926. Seuraava yritys oli vuonna 1949 ja kolmas vunna 1974. Television puolella töllön tuijottajia yritettiin sivistää Mr. Fitzgeraldin tuotokselle vuonna 2000. Mutta nyt aika näyttää tulleen valmiiksi jälleen valkokankaalle paluuseen. Ohjaajan Mr. Baz Luhrman on tunnettu massiivista pukuloisto- ja maisemaelokuvistaan (Strickly Ballroom – 1992, William’s Shakespear’s Romeo & Julia – 1996, Moulin Rouge! – 2001, Australia – 2008) sekä erityisesti yksityiskohtiin keskittymisestä. Joten siinä missä Gatsby osasi aikoinaan tarjoilla aikamoiset kemut kanssaeläjilleen, Mr. Luhrman osaa tehdä saman elokuvien kanssa.

Vaikka valkokankaalla pyörii paljon ja massiivista visuaalisen esityksen ilotulitusta, haluan tässä yhteydessä nostaa esille sen yhden tähden Ms. Mulliganin. Daamin uraa kannattaa oikeasti seurata, jos haluaa nähdä mielenkiintoisia elokuvia massatuotannon ulkopuolelta. Tähän mennessä Ms. Mulligan on tullut tutuksi elokuvista An Education, Wall Street: Money Never Sleeps, Never Let Me Go, Drive ja Shame. Kaikki omalla tavallaan erilaisia, vaikka Ms. Mulligan vaikuttaakin päätyvän herkän naisen rooleihin. Ehkä tämä muuttuu vielä tulevaisuudessa, joskin naisen seuraava elokuva ei sitä vielä välttämättä tee. Se on nimittäin muusikon rakastetun rooli Coenin veljesten elokuvassa Inside Llewyn Davis. Ms. Mulliganin hehkutuksesta huolimatta tämä elokuva mielestäni kuuluu Mr. Maguirelle, joka on enemmän hengissä kuin kumpikaan rakkaustarinan esittäjistä. Miehen roolityö saa katsojan oikeasti välittämään hänen elämästään ja kantamaan miehen mukanaan miehelle annettuja salaisuuksia. Tämä on sinänsä ilahduttavaa, sillä hyvästä roolityöstä huolimatta Ms. Mulligan ja Mr. DiCaprio eivät samaan pysty. Toivottavasti Mr. Maguire onnistuu ravistelemaan itsestään tämän elokuvan myötä itsestään pois loputkin hämähäkin seitit ja pääsee vakuuttamaan meitä myös seuraavassa tulevassa elokuvassaan Labour Day.

Elokuva mahdottomasta rakkaudestawww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
korruptoimattomista unelmista ja suurista tragedioista. Mutta se on ihan oletettavaa, kun tahtipuikoissa on heilunut Mr. Luhrman. The Great Gatsby elokuva pullistelee löyhää moraaia, säkenöivää jazzmusiikkia ja siitä kaikesta tulevaa moraalista krapulaa. Mr. Fitzgerald aikoinaan kuvasi Kultahattua rahan ja viinan orgioiksi, eikä tästä mentaliteetista ole paljon menetty valkokankaallakaan. Toisaalta voisi myös sanoa, että Kultahattu on kertomus miehestä, joka toteaa naapurinsa osaavan bilettää. Elokuva arvioinnin näkökulmasta on todettava, että The Great Gastby tarjoaa visuaalisen iloittelun ystäville paljon, mutta tarinan syvällisempi osuus jää heikompaan osaan. Valkokankaalla vaikuttavista henkilöistä parhaimman vaikutuksen tekee Mr. Maguire. Se ei ikävä kyllä yksin riitä koko elokuvan kantamiseen. Suosittelenkin elokuvaa kaikille Mr. Luhrmanin ystäville ja Mr. Fitzgeraldin teosten ystäville. Ne, jotka haluavat päästä syvemmälle henkilöistä välittämiseen voivat suunnata sinne lähikirjaston suuntaan.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

I wish I’d done everything on Earth with you all my life. – Zelda Fitzgerald

Osastot: Kevyttä katseltavaa
Henkilöt: , , , ,
Kommentit
contact

Vastaa