Zero Dark Thirty – Puoli tuntia yli keskiyön

zero-dark-thirty1

Zero Dark Thirty -elokuva on Ms. Kathryn Bigelowin toinen yritys viedä kotiin Oscar-pysti vuoden parhaasta elokuvasta. Se kertoo, Hurt Locker – elokuvan tavoin, tavallisen rivimiehen (-naisen) näkökulmasta Mr. Osama bin Ladenin kiinniotosta ja kuolemasta kymmenen vuotta syyskuun 11.sta päivän terroristi-iskujen jälkeen (11.9.2001). Tässä tuli tämä pääjuoni sitten paljastettua, mutta oletan, että kaikki kyllä tietävät Mr. Bin Ladenin siirtyneen autuaammille metsästysmaille. Kiinnioton lisäksi elokuva esittelee suhteellisen diplomaattisesti niitä keinoja, joilla amerikkalaiset koittivat murtaa kiinniotettujen Al-Qaida ihmisten mielen. Luvassa on perinteistä vesikidutusta, köysissä roikkumista, unenpuutetta ja uudenmpaa meininkiä hevimusiikin tahtiin.

Elokuvan pääosiin ovat päätyneet CIA-agentti Dan (Jason Clarke) ja hänen työtoverinsa Maya (Jessica Chastain). Siinä vaiheessa, kun heidän pomonsa George (Mark Strong) vaatii päitä pölkylle he ovat tehneet töitä Osaman löytämiseksi jo vuosia. Vaikka traileri antaakin muuta ymmärtää, niin loppurysäys vie aikaa elokuvasta korkeintaan 15 %. Elokuva ei ole kovin poliittinen, se ei laula hallelujaa presidentti Mr. Obamalle, vaan pikemminkin kyse on tosi ison luokan poliisi-rosvo-missiosta, jota tehdään kirjoituspöydän ääressä pieniä johtolankoja yhdistellen. Tästä huolimatta Zero Dark Thirty ei ole puisevan tylsä, vaan rakentaa kiinniottoa jännittävällä tavalla pala palalta.

Zero-Dark-Thirty_1

Koska elokuvalla on niin vahva tosielämäinen pohja, sen kohdalla voisi jopa puhua elokuva-journalismista. Ja tämä tosiallinen pohja on ollut niin vaikuttava amerikkalaisten mielestä, että paikallisista lehdistä on saanut lukea, että kuka on vuotanut ja mitä ja minne ja milloin ja sitten kiistetään kaikki, tai tyydytään totemaan, että yllättäen ja pyytämättä tiedot tästä operaatiosta vain tipahtivat pöydälleni… Elokuvan lopussa todetaankin perinteisten lakijuttujen lisäksi, että vaikka elokuvalla on tosielämäpohjainen perustansa, hahmot eivät perustu kehenkään tiettyyn ja niin edelleen, se kuuluisa taiteellinen vapaus iski jälleen.

10+Zero+Dark+Thirty

Elokuvasta on hyvän roolityön suorittamisen lisäksi annettava mainetta ja kiitosta Ms. Chastainille, joka asettaa sen myötä hyvän roolimallin kaikille nuorille ja vanhoille naisille. En tarkoita, että meidän pitäisi olla samalla lailla työhön uppoutuvia työnarkomaaneja, vaan sitä, että nyt valkokankaalla esitetään vahva nainen, joka ei anna ihmisten hyppiä nenälleen vain sen takia, että hän on nainen. Näitä – iik, hiiri – neitoja nähdään selvässä enemmistössä valkokankaalla, joten Mayan hahmo oli erittäin miellyttävä poikkeus, vaikka hänenkin olisi ehkä pitänyt hieman lisätä sitä vapaa-aikaansa, että lopussa olevan kiitoksen  lisäksi hänellä olisi jotain muutakin omassa elämässään.

zero-dark-thirty-movie-poster-20

Alunperin ohjaaja Ms. Bigelow lähti tekemään elokuvaa Osaman kiinniottoyrityksestä, mutta joutui sitten muuttamaan näkökulmaansa tosielämän tapahtumien vuoksi. Ja tämä muutos matkan varrella on onnistunut ihan hyvin. Ja ehkä juuri sen vuoksi leffan lopussa katsojalla on mahdollisuus nähdä S.E.A.L. ryhmän rymistelyä Osaman turvatalossa.

zero-dark-thirty-2012-pic05

Kaiken kaikkiaan on todettava, että suuremmasta rymistelyn puutteesta huolimatta Zero Dark Thirty on hyvin arkisen oloinen.  Ms. Bigelowin pyrkimykset arkisen ja tavallisen pulliaisen näkökulmasta tehdyn elokuvan tekemiseksi ovat näin ollen onnistuneet. Leffassa kukaan ei suuremmin yritä tehdä itsestään sankaria vaan suhtautuvat työhönsä kuin mihin muuhunkin tavalliseen elämään kuuluvaan hommaan. Ja tämä voi yllättää sitä toimintaa hakevat. Toisaalta leffa kyllä osoittaa hyvin, miten suuri työ ihmisten löytämisen takana on.

Siistiä sisätyötäwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
yhden ihmisen kiinnisaamiseksi. Zero Dark Thirty on hyvä ja tasalaatuinen kuvaus siitä, mitä Osama bin Ladenin kiinniottaminen edellytti yhdeltä CIA-agentilta. Ohjaaja Ms. Bigelow on jälleen kerran tehnyt hyvän elokuvan rivi-ihmisen näkökulmasta. Poissaolollaan loistaa suurempi rymistely ja sen sijaan painopiste on arjen työssä. On helppo ymmärtää, miksi elokuva on ehdokkaana yhtenä viime vuoden parhaista elokuvista tämän vuoden Oscar-kisoissa. Elokuva arvioinnin näkökulmasta on todettava, että ne jotka lähtevät hakemaan lähempää kontaktia ampumaharjoituksiin ja autopommeihin tulevat pettymään - vaikka niitäkin on toki elokuvassa hieman tarjolla. Ne taas jotka ovat kiinnostuneita kiinniottojahdista siistin sisätyön kautta saavat rahoilleen vastinetta. Vaikka elokuvan loppu jättää katsojan hieman tyhjän päälle - entäs tämän jälkeen, niin se pitää kyllä katsojan kiinni penkissä siihen asti. Suosittelen elokuvaa kaikille pöydän takana tapahtuvista asioista kiinnostuneille, sillä niin intessiivinen, realistinen ja katsojan mukanaan vievä Zero Dark Thirty on.
Overallwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.comwww.dyerware.com
Kokonaisarvosana.

zero-dark-thirty-2012-pic06

Zero Dark Thirty on varmasti yksi parhaista Irakin sotaa käsittelevistä elokuvista amerikkalaisesta näkökulmasta katsottuna. Syy tähän voi olla sen inhimillinen painopiste laajemman toiminnan sijasta sijasta. Ne, joita Irakin sota kuitenkin kiinnostaa Zero Dark Thirty -elokuvaa enemmän saavat ehkä lisää avarrusta elämäänsä alla olevista elokuvista. Kaikkia niitä ei kannata ottaa liian vakavasti, osa niistä käsittelee sotilaiden kotiinpaluuta ja osa on sotaa käsitteleviä dokumentteja. Mutta kaikki ne laittavat kuitenkin ajattelemaan sodan mielettömyyttä, olipa kyseessä sitten mikä maa tahansa.

  • Home of the Brave (2006)
  • The Messenger (2007)
  • In the Valley of Elah (2007)
  • Taxi to the Dark Side (2007)
  • Grace Is Gone (2007)
  • The Hurt Locker (2008)
  • Body of Lies (2008)
  • The Lucky Ones (2008)
  • Brothers (2009)
  • The Men Who Stare at Goats (2009)
  • Green Zone (2010)

Zero-Dark-Thirty-12

P.s. Zero Dark Thirty -elokuvan ehdottomaksi plussaksi on kaiken edellä mainitun lisäksi laskettava se, että se ei yritä olla yltiöpäisen patrioottinen Yhdysvaltojen suuntaan, vaikkakin ohjaaja Ms. Bigelow ei jätä kyllä tilanteita käyttämättä hyväksi, kun niitä eteen kannetaan. Ehkä tämä yhden ihmisen näkökulmasta katselu auttaa asiassa ja helpottaa niiden oloa, jotka eivät suuremmin tähtilipun heiluttelusta innostu.

 

 

help

Vastaa